Hautajaiset
Wikipedia
Hautajaiset ovat ihmisen tai ihmisten kuoleman vuoksi vietettävä juhlameno. Hautajaisissa vainajan ruumis valmistetaan lopullista sijoitusta varten.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Eri kulttuureja
Esihistoriallisia kulttuureita tutkittaessa hautajaisten viettäminen on eräs kulttuurin kehityksestä kertova merkkipaalu: kansa tai heimo joka välittää kuolleistaan, on kehittänyt uskomuksia siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Erilaisia uskomuksia
- Kuolleella ei ole mitään olotilaa kuoleman jälkeen
- Kuolleen sielu elää kuoleman jälkeen
- Kuolleen sielu palaa elämään uudessa muodossa (syklisesti). Tähän voi liittyä karman käsite.
Egyptiläisessä kulttuurissa merkittävien henkilöitten ruumiit palsamoitiin, jotta ne kestäisivät ajan hammasta. Faaraoille kerättiin omaisuutta pyramideihin iäisyyttä varten. Hänelle annettiin rahaa käteen, jotta hän voisi maksaa iäisyysmatkansa matkan kuljettajalle.
[muokkaa] Hautajaiset Suomessa
1800-luvulla ja sitä aiemmin taloissa tuli olla kuoleman varalta arkuksi sopivia lankkuja ruumislaudoiksi. Henkilön kuoltua hänen ruumiinsa siirrettiin aittaan odottamaan hautajaisia. Aitassaolo kesti tavallisesti noin viikon.
Nykyisin kuolleen henkilön ruumis viedään hautausautolla ruumishuoneelle, jossa se on hautajaisiin asti. Hautajaistilaisuutta ennen ruumis tuodaan siunauskappeliin. Sairaaloissa on omat ruumishuoneet ja kappelit. Suomessa kirkon hautausmaalle haudataan myös nekin vainajat, jotka eivät ole kuuluneet kirkkoon. Hautajaisten käytännön järjestelyistä huolehtivat hautaustoimistot. Vuodenajasta, saattoväen määrästä ja paikallisista tiloista riippuen hautajaiset voivat edetä erilaisilla tavoilla. Yleensä kuitenkin:
- vainaja asetetaan arkkuun, jonka kansi on luterilaisilla kiinni, ortodokseilla auki
- pappi siunaa vainajan ja pitää lyhyen vapaamuotoisen muistopuheen
- saattoväki rukoilee yhdessä vainajan puolesta
- saattoväki vie tervehdyksensä arkulle joko siunauskappelissa tai vasta haudalla
- arkku suljetaan ja kannetaan haudalle, paitsi polttohautauksessa se siirretään krematorioon
- hauta peitetään tilapäisellä kannella jonka päälle kukat asetellaan, haudalla voidaan veisata virsiä
- muistotilaisuus pidetään ravintolassa, seurakunnan järjestämissä tiloissa tai vainajan kotona, ja siellä on tavallisimmin kahvitarjoilu. Jos on pitkämatkaisia vieraita niin tarjotaan ruokaakin. Maaseudulla järjestetään usein ruokahautajaiset, varsinkin jos muistotilaisuus pidetään vainajan kotona. Ruokatarjoilu tapahtuu tavallisesti ns. seisovasta pöydästä
- adressit luetaan ääneen muistotilaisuudessa
Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa vainajan sinunaamisessa pappi ottaa hiekka-astiasta pitkävartisella kauhalla yhteensä kolme kertaa hiekkaa ja kaataa jokaisen kauhallisen arkun päälle. Pappi lausuu eri kerroilla seuraavat lauseet: "Maasta sinä olet tullut. Maaksi sinun pitää jälleen tuleman. Jeesus Kristus on sinut herättävä viimeisenä päivänä." Hiekka symbolisoi maata.
[muokkaa] Tuhkaus
Tuhkaus on yleistynyt etenkin kaupungeissa. Siinä arkku hautaanlaskemisen sijaan poltetaan eli tuhkataan krematoriossa. Läheiset saavat yleensä uurnaan pannun tuhkan itselleen.Polttohautauksessa tuhka voidaan sijoittaa uurnassa joko tavalliseen sukuhautaan, erityiseen uurnahautaan, uurnalehtoon tai -holviin eli kolumbaarioon.
Paitsi sijoittaa uurnaan, vainajan tuhkan saa sirotella erityiseen muistolehtoon tai luontoon. Lehdoissa vainajan tuhka voidaan kätkeä nurmen alle ilman uurnaa.
Tuhkan voi sirotella myös luontoon mutta tähän on hankittava alueen omistajan tai haltijan lupa, ja tuhkan lopullinen sijoituspaikka on ilmoitettava krematorioon. Luontoon siroteltaessa olennaista on, että tällöin ei saa muodostua hautaluonteista tilaa. Paikalle ei voi pystyttää esimerkiksi muistomerkkiä.
Uusi hautaustoimilaki edellyttää myös, että tuhka on sijoitettava lopullisesti yhden vuoden kuluessa kuolemasta, eikä sitä saa jakaa useampaan osaan. Yksityisasuntoon tuhkauurnaa ei voi sijoittaa. Lääninhallitus voi erityisestä syystä myöntää luvan tuhkauurnan hautaamisesta muualle kuin hautausmaalle. Tällainen paikka on selvästi merkittävä maastoon ja haudasta tulee merkintä kiinteistötietojärjestelmään. On kuitenkin hyvä muistaa, että esimerkiksi kesämökille perustettu hauta voi olla rasite, jos mökki aikanaan myydään.
Merellä sirottelukin on mahdollista, esimerkiksi Helsingissä tätä varten on kaupungin omistama merialue Harmajan majakan länsipuolella.
[muokkaa] Muita hautaustapoja
Laivoissa on ollut tapana haudata kuolleet mereen ilman polttohautausta. Tämä oli yleistä aikaisemmin, jolloin merimatkat olivat varsin pitkäkestoisia, ja saattoi kestää pitkiäkin aikoja ennen kuin laiva pääsi lähelle maata. Tätä harjoitetaan vielä nykypäivänäkin, esimerkiksi joidenkin merimiesten ja merisotilaiden tapauksessa.
Tiibetissä on yleistä myös ilmahautajaiset, koska maassa ei ole paljoa poltettavaa puutavaraa, ja kivinen vuoristomaasto ei sovellu ruumiiden hautaamiseen maahan. Ilmahautaamisessa ruumis hajoitetaan ja annetaan petolintujen syötäväksi.
Avaruushautajaiset ovat nykyaikana myös mahdollisia – osa vainajan tuhkasta laitetaan esimerkiksi varta vasten suunniteltuun satelliittiin. Menetelmä on tosin kallis, ja nykyteknologialla kaiken vainajan tuhkan, saati kokonaisien vainajien, lähettäminen avaruuteen ei ole käytännöllistä - usein avaruuteen lähetetään vain muutamia grammoja tuhkaa. Kuuluisia ihmisiä, joiden tuhkaa on haudattu avaruuteen, ovat mm. Gene Roddenberry ja Timothy Leary. Eugene Shoemakerin tuhkaa vietiin Kuuhun Lunar Prospector -luotaimen mukana.
[muokkaa] Uskonnottomat hautajaiset
Kirkkoon kuulumattomille voidaan pitää uskonnottoamt hautajaiset, joissa ei ole pakollista kaavaa. Uskonnottomissa hautajaisissa omaisilla on vapaus suunnitella jäähyväisseremonia haluamallaan tavalla, kuvamaan edesmenneen persoonallisuutta ja mahdollisia toiveita, tietenkin vainajaa kunnioittaen.
[muokkaa] Triviaa
Joissakin tilanteissa hautajaisia muistuttavaa rituaalia on käytetty epävirallisesti myös eläinten kuoleman muistoksi
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Kiiskinen, Kyösti (1992): Hautauskulttuuri Suomessa: Suomen hautaustoimistojen liiton 50-vuotisjuhlakirja. Historiallisen katsauksen kirjoittanut Leena Aaltonen. Helsinki: Suomen hautaustoimistojen liitto. ISBN 952-90-4089-X.
