Hindenburg-linja
Wikipedia
Hindenburg-linja (Siegfried-linja) länsirintamalla ensimmäisessä maailmansodassa oli Saksan joukkojen Koillis-Ranskaan talvella 1916–1917 rakentama 160 kilometriä pitkä linnoitettu puolustuslinja, joka ulottui Arras’n läheltä Lensistä Aisnejoelle Soissons’n lähelle.
[muokkaa] Hindenburg-linja
Saksalaiset sanoivat linjaa Siegfried-linjaksi, englantilaiset Hindenburg-linjaksi. Sen rakensivat viidessä kuukaudessa puoli miljoonaa saksalaista määräaikaista siviilityöntekijää ja venäläistä sotavankia. Kenraalit Paul von Hindenburg ja Erich Ludendorff päättivät rakentaa linjan 10–50 km silloisen rintaman taakse ja oikaista rintaman mutkaa 50 km niin, että 13 divisioonaa vapautui rintamalta reserviin. Linja rakennettiin, koska haluttiin välttää vuoden 1916 Verdunin ja Sommen tyyppisten taistelujen suuria miestappioita. Linjassa oli monia peräkkäisiä puolustusvyöhykkeitä konetuliaseineen. Juoksuhauta oli 5 metriä syvä ja 4 metriä leveä, ja sen edessä oli 20 m leveä piikkilanka-aitavyöhyke.
Varsinaisen teräsbetonilinnakkeen edustassa 3 km päässä oli kevyesti puolustettu linja, jonka tarkoitus oli hajottaa ja kuluttaa hyökkääjien joukkoja konetuliaseilla. Sen takana oli vyöhyke, jota voitiin tulittaa konekiväärein ja tykein, ja eliminoida vihollisen jalkaväkihyökkäys. Myöhemmin panssarien yleistyessä tehtiin panssarintorjuntakaivantoja. Hindenburg-linjan sektorit oli nimetty germaanimytologian hahmojen mukaan, ja ne olivat nimeltään Wotan, Siegfried, Alberich, Brunhilde ja Kriemhilde.
Saksalaiset vetäytyivät juoksuhaudoista tarkoituksella Nivellen operaation aikana 1917 ja ampuivat konetuliaseilla ja tykistöllä ansaan houkuteltuja brittejä.
Ympärysvaltain syys–lokakuun hyökkäys vuonna 1918 melkein sodan lopussa mursi Hindenburg-linjan lokakuun 10. päivään mennessä.
