Isomerimetso
Wikipedia
| Isomerimetso | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Isomerimetso (Phalacrocorax perspicillatus) oli isokokoinen pelikaanilintuihin kuulunut merimetsolaji, joka tapettiin sukupuuttoon.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Isomerimetso oli suurin tunnettu merimetsolaji, joka painoi 5–7 kg. Se oli lähes lentokyvytön, maallakin hitaasti liikkuva lintulaji, joka ei oppinut pelkäämään ihmistä. Väritykseltään se oli musta, leukapielessä oli valkea laikku, samoin reiden sivulla. Ilmeisesti se oli erinomainen uimari.
[muokkaa] Esiintyminen
Isomerimetso eli Beringinmeren saarilla, lähinnä Beringinsaarella ja muilla Komandorsaarilla, jotka maantieteellisesti ovat Aleuttien saariston läntisimmät saaret lähellä Kamtšatkaa. Saaret ovat täysin puuttomia. Lajin "löysi" saksalainen luonnontutkija Georg Wilhelm Steller vuonna 1741 ollessaan Vitus Beringin johtaman retkikunnan mukana palaamassa Alaskaan suoritetulta tutkimusmatkalta. Tieto alueen rikkaasta valas-, naali- ja Stellerin merilehmäkannasta levisi nopeasti valaanpyytäjien ja turkismetsästäjien keskuuteen, ja muutamien seuraavien vuosikymmenten aikana laivasto toisensa jälkeen kävi pyytämässä helppoa saalista. Isomerimetsoja tapettiin ruoaksi, sillä Stellerin sanoin "yhdestä isomerimetsosta riitti syötävää kolmelle miehelle". Niitä tapettiin myös höyhenpuvun takia.
Isomerimetsot vähenivät niin, että vuoden 1850 paikkeilla viimeiset yksilöt elivät pienellä Arij Kamenin saarella (Арий Камень) Beringinsaaren luoteiskärjessä. Täälläkin ne pian joko kuolivat tai tapettiin sukupuuttoon. Norjalaisen luonnontutkijan Leonhard Stejnegrin vieraillessa alueella 1882 hänelle kerrottiin, että viimeiset isomerimetsot elivät siellä noin 30 vuotta sitten. Runsaassa sadassa vuodessa laji oli hävitetty koko maailmankaikkeudesta.
Maailman museoissa on säilynyt 7 isomerimetsoyksilöä, joista 1 on Helsingin luonnonhistoriallisessa keskusmuseossa.
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Palmgren, Pontus 1935: Ein Exemplar von Phalacrocorax perspicillatus Pall. in den Sammlungen des zoologischen Museums in Helsingfors. Ornis Fennica, 12:78-80
