Ison-Britannian vallanperimyslaki
Wikipedia
Ison-Britannian vallanperimyslaki (engl. 'Act of Settlement 1701') vuodelta 1701 on laki, joka määrittelee, miten päätetään kuka nousee Britannian ja Kansainyhteisön valtionpäämieheksi. Se on osa Yhdistyneen kuningaskunnan ja muiden Kansainyhteisön jäsenmaiden perustuslakia.
Laki hyväksyttiin Englannin parlamentissa vuonna Vilhelm III Oranialaisen ollessa kuninkaana. Hän ja edesmennyt vaimonsa Maria II olivat lapsettomia, joten kruunun oli määrä siirtyä seuraavaksi Marian sisarelle Annalle. Annan viimeinen henkiin jäänyt lapsi kuoli vuonna 1700, ja oli epätodennäköistä että hän saisi enempää lapsia. Tuolloisen perustuslain mukaan vallanperimys päättyi Mariaan ja Annaan, joten tarviittiin uusi laki, joka huolehtisi siitä että seuraavakin hallitsija olisi vakaumukseltaan protestantti ja torjuisi syrjäytetyn Jaakko II:n ja hänen poikansa haaveet vallasta.
Uuden lain mukaan valta menisi Hannover-suvun prinsessalle Sofialle, joka oli Jaakko I:n lapsenlapsi, ja sellaisille hänen jälkeläisilleen, jotka eivät olleet katolisia eivätkä naimisissa katolisen kanssa. Lisäksi laki määritteli että on parlamentin asia päättää vallanperijästä, ei hallitsevan monarkin.
Tämä laki johti Skotlannin kuningaskunnan liittämiseen Englantiin ja Walesiin. Skotlannin parlamentti ei ollut tyytyväinen siihen, vaan vahvisti oman lain, joka antoi Skotlannille oikeuden valita eri seuraaja Skotlannin kuningatar Annalle. Tästä seurasi että Englannin parlamentti totesi että parlamentit ja valtiot on yhdistettävä ennen kuin kuningatar Anna saa surmansa.
Nykyisin laista ja etenkin sen katolisuus-pykälästä käydään keskustelua. Englannin katolinen arkkipiispa on huomauttanut, että on outoa, että Prinssi William saa naida hindun tai muslimin muttei perienglantilaista katolista.
