Ivan Aleksejevitš Bunin
Wikipedia
Ivan Aleksejevitš Bunin (ven. Иван Алексеевич Бунин,22. lokakuuta 1870 – 8. marraskuuta 1953) oli venäläinen kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto ensimmäisenä venäläisenä vuonna 1933. Hänen runojensa ja kertomustensa monipolvista ja monimuotoista rakennetta verrataan pitsiin.
Bunin syntyi Voronežin kuvernementissä aatelisperheeseen. Hänen sukunsa oli maa-aatelia, mutta isoisä ja isä olivat hukanneet omaisuuden.
Ennen ensimmäistä maailmansotaa Buninin matkusteli Ceylonilla, Palestiinassa, Egyptissä, Turkissa. Talvet vuosina 1912–1914 Buninin asui Caprilla kirjailija Maksim Gorkin luona. Bunin lähti Moskovasta vallankumouksen aikana 1917, siirtyi ensin Odessaan ja sieltä Grasseen Ranskaan.
Buninin oli ensimmäinen venäläinen joka sai Nobelin kirjallisuuden palkinnon. Bunin matkusti Kansallissosialistisen Saksan läpi Tukholmaan hakemaan palkintoa. Natsit vastustivat Bunin palkitsemista.
Toisen maailmansodan aikana hän vastusti natseja ja piilotteli juutalaisia talossaan miehityksen aikana. Elämänsä loppupuolella hän kiinnostui neuvostokirjallisuudesta ja jopa elätteli toiveita synnyinmaahan palaamisesta. Hän kuoli kuitenkin Pariisissa, ja kesti vuosia ennen kuin hänen perivenäläisiä teoksiaan sai julkaista Neuvostoliitossa.
[muokkaa] Suomennettuja teoksia
- Arsenjevin elämä
- Valitut kertomukset
- Kylä
- Äiti, Veri ja kulta
