Jörn Donner

Wikipedia

Jörn Johan Donner (s. 5. helmikuuta 1933, Helsinki) on suomenruotsalainen kirjailija, elokuvaohjaaja ja -tuottaja sekä Ruotsalaisen kansanpuolueen kansanedustaja. Hänestä on usein käytetty lempinimeä Jörkka.

Sisällysluettelo

1 Elämänvaiheita
2 Teoksia
- 2.1 Kirjat
- 2.2 Elokuvat
3 Triviaa
4 Lähteet
5 Katso myös
6 Aiheesta muualla

[muokkaa] Elämänvaiheita

Jörn Donner on tunnetun Donnerien kulttuuri- ja taloussuvun jäsen. Hän on toiminut Suomen elokuvasäätiön hallituksen puheenjohtajana kahteen otteeseen 1980-luvulla, kansanedustajana (RKP) 1987–1995 ja 2007, Euroopan parlamentin jäsenenä (SDP) 1996–1999, Suomen pääkonsulina Los Angelesissa 1995–1996. Hän vastaanotti parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin vuonna 1984 Ingmar Bergmanin elokuvan Fanny ja Alexander tuottajana. Donner perusti myös Suomen elokuva-arkiston.

Donner ohjasi myös itse elokuvia. Ohjaajanuransa hän aloitti Ruotsissa, mutta siirtyi sieltä muutaman elokuvan jälkeen Suomeen ja teki rohkean, eroottissävytteisen elokuvan Mustaa valkoisella (1968), jota useassa suhteessa on pidetty hänen parhaimpanaan. Tämän jälkeen rohkeiden seksielokuvien sarja jatkui elokuvilla 69-Sixtynine (1969), Naisenkuvia (1970) ja Hellyys. Donner oli myös mestari vakavampien elokuvien tekijänä, joista mainittakoon bergmanilais/antonionilaisvaikutteinen Anna (1970), joka on uuden aallon piirteitä sisältävä tutkielma keski-ikää lähestyvän naisen tyhjyyden tunnoista. Siinä pääosaa näytteli yksi Ingmar Bergman vakionäyttelijöistä, Harriet Andersson. Viimeiset pitkät näytelmäelokuvansa Donner teki jälleen ruotsinkielellä. Män kan inte våldtas (1978) oli omalaatuinen trilleri Märta Tikkasen samannimisestä, omalaatuisesta kirjasta. Dirty Story (1984) perustuu Donnerin omaan romaaniin Gabriels dag. Siinäkin pääosassa näytteli bergmanilainen Erland Josephson.

Donner oli alle 20-vuotias aloittaessaan kirjallisen tuotantonsa novellikokoelmalla Välsignade liv (1951). Hän on julkaissut runsaan viidenkymmenen vuoden aikana kymmeniä teoksia. Ansiokas on esimerkiksi Ingmar Bergmanin elokuvatuotantoa analysoiva Djävulens ansikte (1962; suomeksi Paholaisen kasvot, suom. Juha Virkkunen, 1967). Viime teoksissaan Donner on pohtinut paljon omaa elämänhistoriaansa, muun muassa teoksessa Varför finns jag till (1998; suomeksi Miksi olen, suom. Veijo Kiuru, 1998). Silti nopeaan, keskimäärin kaksi kirjaa vuodessa tahtiin on lukeutunut myös Anders-sarjaan kuulumattomia uusia romaaneja. Donner on harrastanut osallistunut myös keskustelukirjojen elvytykseen mm. myyntimenestykseksi nousseella kirjallaan John Vikströmin kanssa - sen sijaan Stefan Lindforsin kanssa tehty uusinta ei kantanut.

Mittavin Donnerin suoritus kirjallisuuden alalla on romaanisarja Andersin suvun tarinasta. Se käsittelee suomalaista suuryritysmaailmaa ja suomenruotsalaista yläluokkaa 1930-luvun lopusta vuoteen 2000. Sarjassa on ilmestynyt kaikkiaan kymmenen osaa, ellei kokonaisuuteen lasketa mukaan eräitä siihen myöhemmin liitettyjä romaaneja, joitten sidos tarinaan on löyhä. Sarjan kolmesta päähenkilöstä Jacob Anders edustaa eräänlaista Donnerin alter egoa. Sarjan kuudes osa Isä ja poika toi Donnerille Finlandia-palkinnon vuonna 1985. Donnerille myönnettiin myös Ruotsin akatemian Suomi-palkinto vuonna 2004.

Donnerilta löydettiin loppuvuonna 2006 keuhkoista kasvain, joka poistettiin.

Donner nousi uudelleen eduskuntaan Eva Biaudet'n siirtyessä kansainvälisiin tehtäviin vuoden 2007 alussa. Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa Donner valittiin eduskunnan varasijalle sitoutumattomana RKP:n ehdokkaana. Pian sen jälkeen hän kuitenkin liittyi Suomen sosialidemokraattiseen puolueeseen. Noustessaan varasijalta eduskuntaan Donner erosi SDP:n jäsenyydestä voidakseen liittyä RKP:n eduskuntaryhmään.^[1]

[muokkaa] Teoksia

[muokkaa] Kirjat

Andersin suvun tarina koostuu seuraavista teoksista

Nu måste du (1974; suom. Nyt sinun täytyy, Jukka Kemppinen, 1975; ilmestynyt myös nimellä Viimeinen kesä).
Angelas krig (1976; Angela, Jukka Kemppinen, 1976; ilmestynyt myös nimellä Angelan sota).
Jakob och friheten (1978; Jakob ja kylmä rauha, Jukka Kemppinen, 1979).
Angela och kärlek (1981; Angela ja rakkaus, Marja Nieminen, 1981).
Gabriels dag (1982; Itsenäisyyspäivä, Seppo Heikinheimo yhteistyössä Jörn Donnerin kanssa, 1983).
Far och son (1984; Isä ja poika, Rauno Ekholm, 1985).
Frihetens fångar (1989; Vapauden vangit, Ilona Anhava, 1989).
Tillfälligheters spel (1993; Sattuman kauppaa, Marja Kyrö, 1993).
En kärleks historia (1994; Erään rakkauden tarina, Rauno Ekholm, 1994).
Hjärtat av en svekfull vän (2001; Petollinen sydän, Rauno Ekholm, 2001).

Muita (valikoima)

Gabriels dag
Välsignade liv (1951)
Djävulens ansikte (1962; suomeksi Paholaisen kasvot)
Varför finns jag till (1998; suomeksi Miksi olen)
Jörn Donner – John Vikström: Elämme, siksi kuolemme (2002)
Fåglars skugga (2004; suomeksi Linnun varjo)
Himo, rakkaus ja raivo. Jörn Donnerin ja Stefan Lindforsin keskusteluja (2005)
I min fars fotspår (2006; suomeksi Isän jalanjäljillä)

[muokkaa] Elokuvat

Ingmar Bergman: Om liv och arbete (1998)
Presidentti (2000)
Brev från Sverige (1988)
Dirty Story (1984)
Yhdeksän tapaa lähestyä Helsinkiä (1982)
Bergman File, The (1978)
Man kan inte våldtas (1978)
Igmar Bergmanin maailma (1978)
Baksmälla (1973)
Hellyys (1972)
Perkele! Kuvia Suomesta (1971)
Naisenkuvia (1970)
Anna (1970)
69 - Sixtynine (1969)
Mustaa valkoisella (1968)
Stimulantia (1967)
Tvärbalk (1967)
Här börjar äventyret (1965)
Täällä alkaa seikkailu (1965)
Att älska (1964)
Söndag i september, En (1963)

[muokkaa] Triviaa

1970-luvulla Donner kieriskeli alastomana hiekalla Hymy-lehden artikkelissa mustan 15-vuotiaan gambialaistytön kanssa.^[2]
Syksystä 2005 lähtien Internetissä on pyörinyt vanha Aitoa menoa -niminen John Holmes -pornoelokuva, johon tuntematon henkilö on tehnyt ääniraidan suomeksi imitoiden Jörn Donneria. Elokuvassa viitataan suhteeseen, joka Donnerilla oli aikoinaan Tanskassa, ja jonka hän mainitsee eräässä kirjeessään John Vikströmille (ks. Donner, Vikström 2002).
Huumoriyhtye Lapinlahden Linnut on tehnyt Jörn Donnerista laulun nimeltä Tavallinen Jörn Donner
Donner on kova tupakkamies ja Huomaavaiset tupakoitsijat -yhdistyksen kantavia voimia
Donner on ainoa suomalainen, joka on voittanut Oscarin.