Jack Shea

Wikipedia

John Amos "Jack" Shea (s. 7. syyskuuta 1910, k. 17. tammikuuta 2002) oli yhdysvaltalainen pikaluistelija.

Shea voitti kaksi kultamitalia (500 ja 1 500 m) kotikaupungissaan Lake Placidissa pidetyissä vuoden 1932 talviolympialaisissa, joissa kilpailut käytiin eurooppalaisesta tavasta poiketen yhteislähtöinä. Samaisissa kisoissa hän lausui avajaisseremoniassa urheilijoiden valan. Vuonna 1920 Shea voitti Pohjois-Amerikan mestaruuden ja 1930 Yhdysvaltain mestaruuden.

Shea oli eräs suurimmista ennakkosuosikeista myös vuoden 1936 talviolympialaisiin, jotka pidettiin Saksassa Garmisch-Partenkirchenissä. Kuitenkin Lake Placidin, jossa oli laaja juutalaisväestö, rabbi kehotti, ettei Shea lähtisi natsi-Saksaan kilpailemaan, ja Shea noudatti rabin toivetta.

Sittemmin aktiiviuransa lopetettuaan Shea pysytteli urheilun ja erityisesti olympialiikkeen parissa. Hän oli mm. ratkaisevasti kampanjoimassa sen puolesta, että 1980 talviolympialaiset järjestettäisiin Lake Placidissa. Vuonna 2001 hän osallistui soihtuviestiin kuljettamalla sitä Lake Placidin olympialaisten pikaluisteluradalla, jossa itsekin oli voittanut kultamitalinsa. Jack Shean poika Jim Shea Sr. kilpaili maastohiihdossa 1964 Innsbruckin olympialaisissa. 70 vuotta Jack Shean kultamitalijuhlien jälkeen hänen pojanpoikansa, skeleton-kelkkailija Jim Shea Jr., lausui olympiavalan 2002 Salt Lake Cityn olympialaisten avajaisissa ja voitti kultaa lajissaan.

Jack Shea eli 91-vuotiaaksi, mikä on korkein ikä mitä yhdysvaltalainen olympiavoittaja on koskaan saavuttanut. Hän kuoli edellispäivänä auto-onnettomuudessa saamiinsa vammoihin 17. tammikuuta 2002. Vuonna 2000 Yhdysvaltain pikaluisteluliitto julkisti Jack Shea -palkinnon.