Joe Bonamassa

Wikipedia

Joe Bonamassa

Syntynyt:	8. toukokuuta 1977
Kuollut:
Taiteilijanimet:
Kotoisin:	Utica, New York
Aktiivisena:
Tyylilajit:	Blues
Ammatit:
Soittimet:	Kitara
Yhtyeissä:
Levy-yhtiöt:
MusicBrainz

Joe Bonamassa (s. 8. toukokuuta 1977 Utica, New Yorkin osavaltio, Yhdysvallat) on amerikkalainen blueskitaristi- ja laulaja, joka tunnetaan teknisesti painottuneesta soittotyylistään. Hän noudattaa samaa bluesrock tyyliä kuin Stevie Ray Vaughan (alkuaikojen vaikutteidenantaja), Kenny Wayne Shepherd ja Jonny Lang.

[muokkaa] Nuoruus

Bonamassa syntyi Uticassa New Yorkin osavaltiossa. Hänen isänsä Len omistaa Uticassa kitaramyymälän, ja niinpä Joe alkoi soittaa lyhytskaalaista Chiquita-kitaraa jo neljävuotiaana. Yksitoistavuotiaan Joe oli puoli vuotta kantrivirtuoosi Danny Gattonin seurassa. Gatton opetti hänelle eri soittotyylejä, kuten kantria ja jazzia. Hän kulki Gattonin yhtyeen mukana heidän esiintyessään New Yorkissa. Bonamassa tapasi ensimmäisen kerran B.B. Kingin kaksitoistavuotiaana. Neljätoistavuotiaana hänet kutsuttiin Fenderin kitaratapahtumaan, ja tuolla matkalla länsirannikolle hän tapasi Allman Brothers Bandin basistin pojan Berry Oakley Jr:n. Joe ja Berry perustivat "Bloodline"-yhtyeen Miles Davisin pojan Erinin ja Robby Kriegerin pojan Waylonin kanssa. He julkistivat yhden albumin, ja tuloksena oli kaksi listoille yltänyttä singleä: "Stone Cold Hearted" ja "Dixie Peach."

Bonamassa on keräillyt kitaroita kolmetoistavuotiaasta lähtien, ja hänellä on nykyisin kokoelmissaan 123 kitaraa. Asia käy ilmi hänen uudesta albumistaan You And Me, minkä teossa on käytetty 22:a kitaraa ja viittä vahvistinta. Live-esiintymisissään Bonamassa käyttää kuitenkin vain yhtä kitaraa, joko 2004 Gigliotti 'JB' Telecasteria tai vuoden 1965 Fender Stratocasteria.

[muokkaa] Vaikutteita

Guitarist-lehden haastattelussa Joe Bonamassa mainitsee kolme albumia, joista hän on saanut soittoonsa eniten vaikutteita: John Mayall & the Bluesbreakers with Eric Clapton, Rory Gallagherin "Irish Tour" ja Creamin "Farewell Cream". Niiden vaikutus näkyy selvästi hänen musiikissaan ja myös niissä kappaleissa, joita hän niiltä soittaa. Hän on kuitenkin saanut vaikutteita muiltakin muusikoilta. Esimerkkejä ovat B.B. King, Robert Johnson, Danny Gatton, Jeff Beck, Eric Johnson ja Buddy Guy. Merkittävää vaikutteiden antajissa on niiden edustamat tyylit: rock, bluesrock, jazz, kantri, delta blues, electric blues, ja kaikki se näkyy Bonamassan omaperäisessä soittotyylissä.

[muokkaa] Sooloura

Bonamassan ensimmäinen sooloalbumi oli A New Day Yesterday, joka ilmestyi 2000, ja sen tuotti legendaarinen Tom Dowd. Kappaletta "Miss You / Hate You" samaiselta cd:ltä Bonamassa soittaa joka esiintymisellään. Bonamassa otti rumpali Kenny Krammen ja basisti Eric Czarin tueksi kiertueelle ja avuksi albumin tekoon.

Ensimmäisen albumin tueksi tehdyn kiertueen jälkeen Bonamassa ja yhtye palasivat vuonna 2002 studioon tekemään tuottaja Clif Magnessin kanssa toista albumia So It's Like That. Toinen albumi, joka on lähempänä perinteistä rockmusiikkia kuin bluesia, kuten hänen kolme muuta studioalbumiaan, nousi ykkössijalle Billboardin blueslistalla.

Kiertueen aikana ihailijat kyselivät, oliko yhtyeeltä tulossa enemmänkin perinteistä bluesia edustavia albumeja. Palautteen vuoksi Bonamassa teki vuonna 2003 ilmestyneen Blues Deluxe -albumin. Albumilla on yhdeksän coverkappaletta klassista bluesmusiikkia.

[muokkaa] Lähteet

Tämä artikkeli on käännetty vieraskielisen Wikipedian artikkelista, ja siitä puuttuvat lähdemerkinnät.
Voit auttaa Wikipediaa etsimällä sopivat lähteet.