Cream
Wikipedia
| Cream | |
|---|---|
| Toiminnassa | 1966 – 1968, (comebackit 1993, 2005) |
| Kotipaikka | Iso-Britannia |
| Laulukieli | englanti |
| Tyylilaji | Blues-rock Psykedeelinen rock |
| Levy-yhtiö | Columbia |
| Jäsenet | Eric Clapton Jack Bruce Ginger Baker |
Cream oli brittiläinen rockyhtye, joka toimi vuosina 1966 - 1968. Yhtyeessä soittivat Jack Bruce (päävokalisti, basso), Eric Clapton (kitara, lauloi myös välillä) ja Ginger Baker (rummut, taustavokaalit). Yhtye luetaan psykedeelisen rockin ja blues-rockin keskeisten nimien joukkoon.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yhtyeen perustaminen ja kokoonpano
Cream perustettiin Lontoossa vuonna 1966. Eric Clapton oli tuolloin noussut jo maineeseen suurena kitarataiturina The Yardbirds -yhtyeessä sekä John Mayallin kanssa tehdyllä blues-levyllä. Hän ei kuitenkaan lähtenyt soolouralle tai ryhtynyt yhtyeenjohtajaksi, vaan omaksui Creamissa nimenomaan kitaristin roolin. Jack Brucella oli pääasiallinen vastuu yhtyeen musiikista ja hän toimi yhtyeen pääasiallisena keulakuvana. Hän myös lauloi useimmissa kappaleessa enimmät vokaaliosuudet. Ginger Baker oli jo aiemmin työskennellyt rumpalina Jack Brucen kanssa.
Creamin kappaleiden säveltäjät vaihtelivat huomattavasti. Bruce teki monia tärkeitä kappaleita, mutta usein myös yhtyeen ulkopuoliset jäsenet antoivat omia sävellyksiään Creamin käyttöön tai olivat mukana sävellystyössä. Levyjen kansissa usein mainittu runoilija Peter Brown sanoitti välillä kappaleita. Myös yhtyeen tuottaja Felix Pappalardi sanoitti jokusen kappaleen.
Yhtyeen nimi tulee siitä, että Bruce, Clapton ja Baker kokivat olevansa brittibluesin kerma. Creamiin kohdistui alusta alkaen varsin suuria odotuksia.
[muokkaa] Brittipoppia ja psykedeliaa (1966-1967)
Yhtyeen ensimmäinen albumi oli 1960-luvun pop-musiikista ja vanhoista blues-klassikoista koostuva Fresh Cream, joka ilmestyi jo vuoden 1966 lopussa. Debyyttilevyn tunnetuin kappale lienee singlenäkin julkaistu avausraita, "I Feel Free". Muita merkittäviä kappaleita ovat muun muassa "Spoonful" ja "Toad". Jälkimmäinen on yksi ensimmäisistä rumposooloilua sisältävistä rockkappaleista.
Seuraavan vuoden toukokuussa New Yorkissa äänitettiin Creamin toinen albumi, suurena rock-klassikkona pidetty Disraeli Gears. Siihen sisältyivät muun muassa hitit "Strange Brew" ja "Sunshine Of Your Love". Levy julkaistiin puoli vuotta myöhemmin marraskuussa ja se nousi sekä Yhdysvaltojen että Iso-Britannian albumilistalla viiden suosituimman joukkoon. Jimi Hendrixin samana vuonna julkaistun debyyttilevyn tavoin Disraeli Gears esitteli yleisölle särjettyä sähkökitarasoundia ja psykedeelistä rockia. Albumilta irrotettiin singleksi "Strange Brew" ja sen kääntöpuoleksi "Tales of Brave Ulysses", joka oli ensimmäisiä wahwah-pedaalin ääntä sisältäviä julkaisuja.
[muokkaa] Kokeellista materiaalia ja pitkiä live-taltiointeja (1968)
Vuonna 1968 ilmestyi tupla-albumi Wheels of Fire. Levy vei Creamin musiikkia yhä kokeellisempaan suuntaan. The Beatlesin samanaikaisten levyjen tapaan Wheels of Firen muutamissa kappaleissa on käytetty uusia soittimia ja myös sävellyksissä on pyritty omaperäisyyteen. Vanhaa bluesista innoituksensa saanutta tyyliä ei kuitenkaan unohdettu: mukaan ovat mahtuneet versiot Robert Johnsonin "Crossroads Bluesista" ja Albert Kingin esittämästä kappaleesta "Born Under a Bad Sign". Albumin tunnetuin raita lienee psykedeelinen "White Room". Eric Clapton sai aiempaa enemmän tilaa ja näkyvyyttä myös laulajana muun muassa kappaleessa "Crossroads". Tupla-levyn toinen puolisko koostuu pitkistä live-äänityksistä, joissa jää runsaasti tilaa jammailulle.
Riitojen ja turhautumisen repimän yhtyeen jäsenet halusivat Wheels of Firen valmistuttua lähteä omille teilleen. Pyyntöjen johdosta Cream kuitenkin teki 4. lokakuuta - 4. marraskuuta 1968 vielä jäähyväiskiertueen, joka sisälsi 22 konserttia lähinnä Yhdysvalloissa. Yhtye esitti vielä tämän jälkeen kaksi konserttia kuuluisassa Royal Albert Hallissa Lontoossa. BBC nauhoitti Royal Albert Hallin esiintymiset dokumenttia varten. Kyseiset konsertit on myöhemmin julkaistu VHS- ja DVD-versioina.
[muokkaa] Creamin jälkeen (1969-)
Keväällä 1969 ilmestyi Creamin jäähyväisalbumi Goodbye Cream. Alun perin kaikkien yhtyeen jäsenten oli sovittu kirjoittavan tälle viimeiselle levylle kolme uutta kappaletta, mutta lopulta jokainen toi studioon lopulta vain yhden kappaleen. Levyn A-puolelle laitettiin konserttitaltiointeja vanhoista kappaleista. Levy muistetaan lähinnä kappaleesta "Badge", jonka Clapton teki ystävänsä George Harrisonin kanssa. 1970-luvulla levy-yhtiö julkaisi vielä konserttitaltioinnit Live Cream ja Live Cream Volume Two, jotka sisälsivät yhtyeen livetaltiointeja vuosilta 1967-1968. 1972 julkaistiin vielä kokoelma Heavy Cream.
[muokkaa] Väliaikaisia comebackeja (1993, 2005)
Cream otettiin 1993 Rock And Roll Hall of Fameen. Yhtye päätti tällöin unohtaa vanhat erimielisyytensä ja esiintyä "vastaanottotilaisuudessa". Esiintymisen jälkeen alkoi liikkua huhuja yhtyeen varsinaisesta comebackista, mutta tätä ei tapahtunut.
2004 Cream ilmoitti, että yhtye palasi Claptonin aloitteesta väliaikaisesti yhteen ja konsertoisi toukokuun 2., 3., 5. ja 6. päivä vuonna 2005 Royal Albert Hallissa. Liput konsertteihin myytiin välittömästi loppuun. Yleisön joukossa oli mm. Paul McCartney ja Ringo Star Beatleista, Stewe Winwood, Roger Waters Pink Floydista, Brian May Queenista ja Jimmy Page Led Zeppelinista. Konserteista julkaistiin myös livealbumi ja live-DVD. Yhtye päätti esiintyä vielä Madison Square Gardenissa, New Yorkissa, lokakuun 24.-26. päivien välisenä aikana. Yhdysvaltalaiset ihalijat toivoivat että yhtye tekisi suuren kiertueen. Creamin jäsenet kuitenkin päättivät lähteä taas omille teilleen. Joulukuun 2005 Bass Player -lehden haastattelussa Jack Bruce kuitenkin toivoi yhtyeen jatkavan yhä toimintaansa.
[muokkaa] Creamin perintö
Cream edusti vielä rock-yhtyeiden sitä sukupolvea, joiden musiikki oli verrattaen monipuolista: mukana oli blues-klassikoihin perustuvaa rockia, uutta psykedeelistä rockia sekä kevyempää poppia. Kokeilevia raitoja sisältävällä Wheels of Fire -levyllään Cream oli mukana rockin kehittämisessä "taiteellisempaan" suuntaan (mistä sai alkunsa progressiivinen rock). Raskaalla kitarasoundillaan se pohjusti The Jimi Hendrix Experiencen, Mountainin ja Blue Cheerin kaltaisten yhtyeiden kanssa tietä Led Zeppelinille ja muille varhaisen heavy metalin edustajille.
[muokkaa] Jäsenet
- Jack Bruce - laulu, basso
- Eric Clapton - kitara, laulu
- Ginger Baker - rummut, laulu
[muokkaa] Diskografia
[muokkaa] Studioalbumit
[muokkaa] Livealbumit
- Live Cream (1970)
- Live Cream Volume II (1972)
- Royal Albert Hall London May 2-3-5-6 2005 (2005)
[muokkaa] Kokoelmat
- Heavy Cream (1972)
- Strange Brew: The Very Best of Cream (1983)
- Creme de la Cream (1992)
- The Very Best of Cream (1995)
- Those Were The Days (1997)
- 20th Century Masters: The Millenium Collection: The Best of Cream (2000)
- BBC Sessions (2003)
- Cream Gold (2005)
[muokkaa] DVD/VHS
- Farewell Concert (Nauhoitettu marraskuussa, 1968 Royal Albert Hallissa)
- Strange Brew (uudelleen editointi Farewell Concertista)
- Fresh Live Cream
- Royal Albert Hall London May 2-3-5-6 2005
- Cream: Disraeli Gears
- Cream: Classic Artists
