John Schlesinger
Wikipedia
John Schlesinger (s. 16. helmikuuta 1926, Lontoo Britannia – k. 25. heinäkuuta 2003, Palm Springs, Kalifornia, Yhdysvallat) oli Hollywoodissa ja Britanniassa menestynyt elokuvaohjaaja.
[muokkaa] Uran alku
Schlesinger aloitti uransa näyttelijänä mutta siirtyi ohjaajaksi vuonna 1958 televisiosarja Monitorin myötä. Vuonna 1961 valmistunut lyhytdokumentti toi hänelle BAFTA-palkinnon, jonka ansiosta hän sai ohjattavakseen seuraavana vuonna ensimmäisen pitkän elokuvansa Sellaista rakkautta. Hän sai ohjauksestaan Berliinin elokuvafestivaalien pääpalkinnon.
[muokkaa] Läpimurto
Schlesingerin läpimurroksi osoittautui Darling - kultaseni (1965), joka sai kolme Oscar-palkintoa, ja se toi Schlesingerille parhaan ohjauksen ja elokuvan ehdokkuuden. Hänen seuraava elokuvansa Kaukana mielettömästä maailmasta (1967) perustui Thomas Hardyn romaaniin ja sai Oscar-ehdokkuuden musiikistaan.
Seuraava ohjaustyö Midnight Cowboy (1969) oli hänen Hollywood-debyyttinsä, jonka päärooleihin palkattiin Jon Voight ja Dustin Hoffman. Alun perin jopa Elvis Presley oli ollut ehdolla Voightin miesprostituoidun rooliin, mutta studiojohtajat olisivat halunneet tehdä liikaa muutoksia käsikirjoitukseen. Elokuva oli suurmenestys, ja siitä tuli ensimmäinen K-18-elokuva, joka sai parhaan ohjauksen, elokuvan ja käsikirjoituksen Oscar-palkinnot. Elokuva sai lisäksi neljä muuta ehdokkuutta.
Saakelin sunnuntai (1971) oli poikkeuksellisen menestynyt brittielokuva, joka sai neljä Oscar-ehdokkuutta, mukaan lukien Schlesingerin ohjausehdokkuus. Heinäsirkat (1975) sai kaksi Oscar-ehdokkuutta ja Maratoonari (1975) miessivuosaehdokkuuden. Honky Tonk Freeway (1981) oli Schlesingerin ensimmäinen epäonnistuminen ohjaajana, joka sai Razzie-ehdokkuuden. Elokuva jäi myös pahasti tappiolliseksi, minkä vuoksi Schlesingerin ajautui hetkeksi televisioelokuvien ohjaajaksi, mutta teki vahvan paluun Haukka ja lumimies -trillerillään vuonna 1985. Hollywood-rainat Pahan riivaamat, Kohtalokas vuokralainen ja Silmä silmästä olivat keskitasoisia elokuvia. Schlesingerin viimeiseksi ohjaustyöksi jäänyt The Next Best Thing (2000) oli hänen yksi suurimmista epäonnistumisistaan.
