Juice Leskinen
Wikipedia
| Juice Leskinen | |
 Juice Leskinen toiseksi viimeiseksi jääneellä keikallaan Tampereen Keskustorilla 1. elokuuta 2006. |
|
| Syntynyt: | 19. helmikuuta 1950 |
| Kuollut: | 24. marraskuuta 2006 |
| Taiteilijanimet: | Juice |
| Kotoisin: | Juankoski, Suomi |
| Aktiivisena: | 1970-2006 |
| Tyylilajit: | {{{tyylilajit}}} |
| Ammatit: | Muusikko, lauluntekijä, säveltäjä, runoilija, kirjailija ja toimittaja. |
| Soittimet: | {{{soittimet}}} |
| Yhtyeissä: | {{{yhtyeissä}}} |
| Levy-yhtiöt: | {{{levy-yhtiöt}}} |
| MusicBrainz | |
- Hakusana "Juice" ohjaa tänne. Sanan muita merkityksiä on sivulla Juice (täsmennyssivu).
Juhani Juice Leskinen (aiemmin Pauli Matti Juhani "Juice" Leskinen, 19. helmikuuta 1950, Juankoski – 24. marraskuuta 2006, Tampere) oli suomalainen muusikko, lauluntekijä, säveltäjä, runoilija, kirjailija, pakinoitsija, kääntäjä, kolumnisti ja toimittaja. Leskisen tekemiä musiikkikappaleita ovat muiden muassa Marilyn Monroesta kertova ”Marilyn”, Jyrki Hämäläiseen liitetty "Jyrki boy"[1], ”Syksyn sävel”, ”Viidestoista yö” ja joululaulu ”Sika”. Leskinen levytti kaikkiaan 28 musiikkialbumia, joista 16 saavutti myynnillään kultalevyn ja kaksi platinalevyn rajan.[2] Teoston tietokannassa on tiedot 866:sta hänen nimiinsä merkitystä sävellyksestä, sanoituksesta tai sovituksesta.[3]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä ja ura
Juice Leskinen syntyi ja eli lapsuutensa ja nuoruutensa Juankoskella, Pohjois-Savossa. Hän muutti Tampereelle opiskellakseen Kieli-instituutissa englannin kielen kääntäjäksi, mutta keskeytti opintonsa riitaannuttuaan Kieli-instituutin johtajan kanssa. Tutkinnosta jäi suorittamatta ainoastaan lopputentti.
Leskinen aloitti levytysuransa 1970-luvun alussa yhdessä Mikko Alatalon ja Harri Rinteen kanssa Coitus Int -yhtyeessä. Alatalon kanssa yhteistyö jatkui myöhemminkin, ja he julkaisivat pitkän tauon jälkeen 2004 yhteislevyn Senaattori ja boheemi. Vuonna 1977 Leskinen oli mukana lyhytikäisessä Välikausitakki-yhtyeessä.
Juicen rohkeat sanoitukset edustivat eräänlaista esipunkkia, ja asenteeltaan Leskinen sopi hyvin suomalaisen musiikin uuden aallon edustajien esikuvaksi. Enemmän tai vähemmän hänen "opetuslapsiaan" olivat ainakin Eppu Normaali, Hassisen Kone ja Popeda. [4]
Juice Leskisen uran hedelmällisin kausi sijoittui 1970- ja 1980-luvuille, jolloin syntyivät hänen merkittävimmät klassikkoalbuminsa kuten Per Vers, Runoilija (1974), Keskitysleirin ruokavalio (1976), XV yö (tauko III) (1980), Ajan henki (1981) ja 'Yölento (1986). Leskisen yhtyeet olivat Coitus Intin jälkeen Juice, Juice Leskinen Slam ja Juice Leskinen Grand Slam, joka jäi tauolle vuonna 1991. Leskisen Grand Slamin jälkeinen tuotanto 1990- ja 2000-luvuilla ei yltänyt myynnillisesti kuuluisimpien albumien tasolle. Taivaan kappaleita (1991) ja Kautta aikain -kokoelma (1997) ovat kuitenkin myyneet kultaa.
Hänen myydyin levynsä on kokoelma Kautta aikain (78 900 kappaletta). Seuraavaksi myydyimmät Leskisen levyt ovat Yölento (50 700), Taivaan kappaleita (50 400), Sinä (38 700) ja Kuusessa ollaan (29 000).[5]
Leskinen tunnettiin myös muille tekemistään lauluista. Leskinen sanoitti lukuisille artisteille kuten Maaritille, Yölle ja Frederikille. Kappaleita, jotka hän on sekä säveltänyt että sanoittanut, ovat muun muassa Apua! Orkesterin ”Maksamme velkaa”, Sakari Kuosmasen ”Rakkauden haudalla” ja Aku Syrjän soolo ”Ringo ja Aku”.
Juice Leskinen julkaisi useita kirjoja. Erityisesti 1990-luvulta alkaen kirjalliset tuotokset saivat lisääntyvässä määrin sijaa Leskisen tuotannossa. Hänen tuotantoonsa kuului niin romaaneja, proosaa, runoja kuin lastenkirjallisuuttakin. Hän kirjoitti kirja-arvosteluja Soundi-lehteen ja Savon Sanomiin sekä pakinoita muun muassa Hymyyn ja Aamulehteen. Hänen kirjallisia idoleitaan olivat Pentti Haanpää ja Mika Waltari.[4]
Juice Leskinen toimi kääntäjänä. Hänen tunnetuimpia suomennoksiaan on Stephen Sondheimin ooppera Sweeney Todd, jonka ensi-ilta Suomessa oli Suomen Kansallisoopperassa 19. syyskuuta 1997.
Leskisen teksteille on ominaista sanoilla ja niiden merkityksillä leikittely sekä kekseliäät riimitykset. Näistä esimerkkeinä mm. kappaleessa 'Bluesia Pieksämäen asemalla' oleva riimipari 'pianon - pian on' tai laulun Norjalainen villapaita sisäsointujono '...loi poljennon rennon ja hennon John Lennon'. Tekstien sisältö vaihtelee kevyistä humoristisista teksteistä syvällisiin ja herkkiin, tunnepitoisiin teksteihin. Leskinen tunnetaan yhteiskuntakriittisistä ja yksilön tärkeyttä korostavista aiheistaan. Myös uskonto on Leskisen tuotannossa usein nähty aihe, usein kriittisessä valossa. Leskisen auktoriteettien vastaisuus ulottui myös hyvien elämäntapojen puolesta puhuviin terveysvalistajiin, ja hän polttikin ketjussa tupakkaa ja käytti runsaasti alkoholia.[6] Monet hänen kappaleistaan käsittelevät päihteitä, esimerkiksi ”Viidestoista yö” kertoo kahden viikon ryyppyputken päättymisestä. Loppuaikoinaan Leskinen kuitenkin kritisoi omaa tuotantoaan sanoen mm. että siinä on "paljon sellaista, jota ei olisi pitänyt julkaista kuin korkeintaan vappuaattona".
Juice Leskisen viimeinen keikka oli 20. elokuuta 2006 Kuopion satamatorilla.
Leskinen on maininnut saaneensa vaikutteita muun muassa Bob Dylanilta, Lauri Viidalta ja Reino Helismaalta. Hän ihaili myös Beatlesin, Sensational Alex Harvey Bandin ja Frank Zappan musiikillisia hurjasteluja.[4]
Juice Leskinen itse ei ollut erityisen taitava soittaja, mutta kokosi ympärilleen osaavia muusikoita ja erityisesti Anssi Tikanmäen sovitukset ovat tehneet Grand Slam -yhtyeen hiteistä kestäviä teoksia.[4] Leskinen piti Grand Slamia soittotaidoiltaan parhaana kokoonpanonaan.
Juice Leskiselle myönnettiin valtion puolikas taiteilijaeläke 2006. Hän kuoli saman vuoden marraskuun 24. päivänä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa 56-vuotiaana sairastettuaan munuaisten vajaatoimintaa, maksakirroosia ja diabetesta[7]. Leskinen oli kärsinyt heikosta terveydestä jo 1980-luvun lopusta alkaen. Psyykkisistä sairauksista hänelle oli diagnosoitu depressio, paniikkihäiriö ja Aspergerin syndrooma.[8] Helsingin Sanomien kuolinkirjoituksessa hänen sanottiin kapinoineen elämäntavoillaan myös terveysalaa edustavia auktoriteetteja vastaan.[9] Vaimonsa ja muiden omaisten mukaan Leskinen oli kokenut hänelle määrätyt hoidot raskaiksi, ja hän oli kieltäytynyt dialyysihoidosta viiden viikon ajan ennen kuolemaansa.[10]
Juice Leskisen siunaustilaisuus järjestettiin Tampereella Aleksanterin kirkossa 9. joulukuuta 2006. Leskinen haudattiin Tampereen Kalevankankaan hautausmaalle.
[muokkaa] Palkinnot ja tunnustukset
- Tampereen kaupungin säveltaidepalkinto 1985
- Valtion säveltaidepalkinto 1989
- Juha Vainion sanoittajapalkinto (ensimmäinen) 1991
- Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1992
- Vuoden runoilija -palkinto 1994
- Nimikkotori (Juicen tori) ja näköispatsas Juankoskella.
[muokkaa] Diskografia
[muokkaa] Albumit
|
[muokkaa] Viralliset kokoelmat
[muokkaa] Muut kokoelmat
[muokkaa] DVD-levyt
|
[muokkaa] Kirjat
|
|
[muokkaa] Muuta
Juice Leskinen joutui vuonna 1990 syytteeseen huumausainerikoksesta. Eräs vangittuna ollut huumekauppias kertoi poliisille myyneensä huumeita muun muassa Leskiselle, joka olisi ostanut hasista kilon verran. Asian todellinen laita alkoi selvitä kun Helsingin lääninvankilasta ilmaantui todistajaksi petosrikoksista vangittu tutkintavanki, joka kertoi kuulleensa huumerikollisten suunnittelevan ilmiantoa. Kyseiseltä vangilta oli pyydetty Suosikki-lehden numeroita, joista oli tarkistettu Leskisen keikkakalenteri. Huumerikoksesta vangittu oli sitten kertonut poliisille myyneensä hasista Leskiselle Liipolan Essolla Lahdessa sellaisena päivänä, jolloin Juicella oli Lahdessa keikka.
Syyksi perättömään ilmiantoon selvisi oikeudenkäynnissä se, että huumerikolliset olivat suivaantuneita Helsingin raastuvanoikeuden linjaan, jonka mukaan riittävä näyttö törkeästäkin huumausainerikoksesta on kanssasyytetyn kertomus. Huumerikolliset päättivät jutussa kuultujen todistajien mukaan osoittaa linjan kestämättömäksi ilmiantamalla julkisuuden henkilön, joka noudatetun linjan mukana joutuisi syytetyksi ja ehkä jopa tuomituksi.
Virallinen syyttäjä noudatti perinteistä linjaa ja nosti Leskistä kohtaan syytteen hasiskilon ostamisesta.
Leskinen itse vaati ilmiantajilleen rangaistusta perättömästä ilmiannosta ja herjauksesta. Poliisi suoritti lisätutkimuksia, joissa ilmeni, ettei Liipolan Essolla ollut nähty Juice Leskistä, jonka henkilökunta hyvin tiesi kuuluisana muusikkona.
Virallisen syyttäjän syyte Leskistä vastaan hylättiin raastuvanoikeuden tuomiolla 22. marraskuuta 1990, Leskisen oma syyte meni läpi. Ilmiantaja apureineen tuomittiin perättömän ilmiannon osalta yli vuoden ehdottomiin vankeusrangaistuksiin.[11] Leskisen miljoonan markan vahingonkorvausvaatimus hylättiin.[12]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ http://www.seura.fi/?id=8590
- ↑ http://igs.kirjastot.fi/igs/kysymykset/kysymys.aspx?ID=2cc62ea2-e181-4dce-9a61-d1bcd97a0c61
- ↑ Panu Karhunen: Viime vuoden tulot: yli 100 000 euroa (Ilta-Sanomat, 28.11.2006, s. 30)
- ↑ 4,0 4,1 4,2 4,3 Pasi Kostiainen: Syksyn sävel on paras (Ilta-Sanomat, 28.11.2006, s. 34)
- ↑ Juicen levyt (Ilta-Sanomat, 28.11.2006, s. 31)
- ↑ http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Leskinen+oli+suomalaisen+popmusiikin+kulmakivi/1135223230754
- ↑ http://www.iltalehti.fi/uutiset/200611250104252_uu.shtml
- ↑ Harri Rinne: Juice On, Juice Off
- ↑ Helsingin Sanomat, nekrologi 26.11.2006
- ↑ Iltasanomat 28.11.2006
- ↑ Helsingin Sanomat 23.11.1990 ja 30.11.1990.
- ↑ YLE2: Ikimuistoinen: Juice Leskinen
[muokkaa] Kirjallisuutta Juicesta
- Juho Juntunen (1981): Tuuliajolla – suuri rock´n´roll risteily. Fanzine. ISBN 951-99331-7-4 (nid.).
- Reijo Korpeinen (toim.) (1987): Ekkös sää Juice oo : dokumentti Juice Leskisestä. WSOY. ISBN 951-0-14567-X (sid.).
- Lasse Halme (1992): Onko siinä sanoma? : mitä Juice todella sanoi?. Helsinki: Lasse Halme. ISBN 952-90-4037-7 (nid.).
- Harri Rinne (2002): Juice ON [Juice OFF]. WSOY. ISBN 951-0-27369-4 (nid.).
- Reijo Ikävalko (2005): Juicen äeti – Eini Kuikka. Gummerus. ISBN 951-20-6771-4 (sid.).
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Juice Leskisen kotisivut
- Leskisen tiilitehdas — pohdintaa Juicen musiikillisesta habituksesta
- Per Vers, runoilija (vinyylialbumin kansikuvat ja kappalelistat ym.)
- Juice Leskinen — epäviralliset sivut
- Pirkanmaalaisia nykykirjailijoita — Juice Leskinen
- Hakukone Juicen kappaleiden sanoille
- Juice Leskinen - Minä sunnuntailapsi -tupla-DVD
- Juice Leskisen laulutuotanto 1900-luvulla Suomen Äänitearkiston tietokannassa
- Juice Leskisen sävellystuotanto 1900-luvulla Suomen Äänitearkiston tietokannassa
- Juice Leskisen sanoitustuotanto 1900-luvulla Suomen Äänitearkiston tietokannassa
- Juice Leskinen levynkeräilijän kannalta
- YLE.fi / Elävä arkisto – Juice Leskinen
- Juice Leskinen Last.fm-sivustolla
