Kauko Juhantalo
Wikipedia
Kauko Johannes Juhantalo (s. 28. huhtikuuta 1942 Kankaanpäässä) on keskustalainen poliitikko. Juhantalo on toiminut kansanedustajana monta kautta ja ministerinä 1991–1992. Koulutukseltaan hän on oikeustieteen kandidaatti.
Juhantalolla oli Kankaanpäässä oma asianajotoimisto vuosina 1971–1993. Hän on toiminut myös grilliyrittäjänä ja maanviljelijänä. Ravimiehenäkin tunnettu Juhantalo oli Suomen Hippoksen hallituksen puheenjohtajana vuosina 1987–1993.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ura
Juhantalo on toiminut kansanedustajana Turun ja Porin läänin pohjoisesta vaalipiiristä ajalla 24. maaliskuuta 1979 – 3. joulukuuta 1993 ja 24. maaliskuuta 1995 – 23. maaliskuuta 1999. Turun ja Porin läänin pohjoisen vaalipiirin seuraajasta, Satakunnan vaalipiiristä hän on ollut kansanedustajana 19. maaliskuuta 2003 lähtien vuoden 2007 eduskuntavaaleihin saakka. Kauko Juhantalo on suosittu Kankaanpäässä mm. siksi, että hän on vaikuttanut myönteisesti aluekehitykseen mm. varuskunnan pysymiseen Niinisalossa sekä kuntoutuskeskuksen sijoittumiseen Kankaanpäähän. Juhantalo toimi kauppa- ja teollisuusministerinä 1991–1992.
[muokkaa] Juhantalon tuomio valtakunnanoikeudessa
Kauko Juhantalo toimi kauppa- ja teollisuusministerinä Esko Ahon hallituksessa, missä hän joutui SKOP-ryhmän kriisin vuoksi tekemisiin myös ryhmän suurimman yksittäisen riskikeskittymän, metalliteollisuuskonserni Tampellan rahoitusvaikeuksien kanssa. SKOP:n johtaja Christopher Wegelius oli tullut pyytämään valtion tukea Tampellan pelastamiseksi. Wegelius esitti muistelmissaan, että Kauko Juhantalo oli ministerin ominaisuudessa pyrkinyt yhdistämään Tampellan pelastamiseen tarvittavan valtion rahoitusratkaisun omien yhtiöidensä mahdolliseen rahoitukseen säästöpankkiryhmästä nimittäen tätä koplaamiseksi.
Seurauksena oli paljon julkisuutta saanut oikeudenkäynti valtakunnanoikeudessa, missä Wegeliuksen todistuksen perusteella ja aihetodistein päädyttiin tuomitsemaan Juhantalo ehdolliseen vankeuteen lahjusten vaatimisesta eli jatketusta rikoksesta, joka käsitti virkavelvollisuuden rikkomisen ja lahjuksen ottamisen.
Tuomiosta äänestettiin. Enemmistön muodostivat Olavi Heinonen, Antti Suviranta, Kaarlo L. Ståhlberg, Veikko Hämäläinen, Kaarina Suonio, Mikko Jokela, Bengt Broms, Sakari Knuuttila ja Carl-Olaf Homén. Juhantalo tuomittiin yhden vuoden ehdolliseen vankeuteen. Vesa Majamaa ja Esko Kilpeläinen olisivat tuominneet kuuden kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen. Edward Andersson olisi hylännyt toisen syytekohdan ja tuominnut toisesta vain kolmen kuukauden ehdollisen vankeusrangaituksen.[1]
Juhantalo erosi kauppa- ja teollisuusministerin tehtävästä heinäkuussa 1992, ja hänen seuraajakseen nimitettiin Seppo Kääriäinen. Juhantalon yrityksiä meni konkurssiin marraskuussa 1992. Eduskunta erotti Juhantalon tuomion vuoksi joulukuussa 1993 eduskunnan jäsenyydestä. Hänet erotettiin myös Suomen Asianajajaliitosta.
[muokkaa] Juhantalon paluu
Kauko Juhantalo palasi eduskuntaan eduskuntavaaleissa 1995 6 580 äänellä. Vuoden 2003 vaalien jälkeen hänet valittiin eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtajaksi.
Juhantalo putosi eduskunnasta vuoden 2007 vaaleissa. Yleisesti putoamisen syyksi on arveltu äänien jakautumista Pohjois-Satakunnasta Juhantalon ja eduskuntaan paluuta yrittäneen kankaanpääläisen Anssi Joutsenlahden kesken[2]. Perussuomalaisten listalta Joutsenlahti keräsi 4 912 ääntä ja Juhantalo Keskustan listalta 5 054. Juhantalo jäi varasijalle eikä Joutsenlahdenkaan äänet riittäneet eduskuntaan.
