Kidutus

Wikipedia

Kidutus on tahallista fyysisen tai henkisen kivun aiheuttamista, jonka tarkoituksena on uhrin rankaiseminen tai pelottelu, tietojen tai tunnustuksen kiristäminen tai pelkästään kuulustelijan viihdyttäminen. Sen perimmäinen tavoite on uhrin persoonan tuhoaminen. ^[1]

YK:n sopimus kieltää jäsenvaltioilta kidutuksen, ja kidutusta pidetäänkin yhtenä pahimmista ihmisoikeusloukkauksista (ruumiillisen koskemattomuuden loukkaus). Kidutusta ehkäistään myös välillisesti, esimerkiksi takaamalla syytetyille oikeus vaieta. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3. artiklassa kidutus määritellään pahimmaksi huonon kohtelun muodoksi. Lievempiä huonon kohtelun muotoja sopimuksessa ovat halventava ja epäinhimillinen kohtelu.

Ruumiillisten vammojen lisäksi kidutus aiheuttaa masennuksen, ahdistuksen ja muistivaivojen kaltaisia henkisiä ongelmia. ^[2]

Sisällysluettelo

1 Kidutuksen historia
2 Kidutusvälineitä ja metodeita
- 2.1 Fyysinen kidutus
- 2.2 Psykologinen kidutus
3 Kidutuksenvastaisia organisaatioita
4 Aiheesta muualla
5 Lähteet
6 Katso myös

[muokkaa] Kidutuksen historia

Kidutusta on käytetty useimmissa tunnetuissa kulttuureissa. Kidutuksella on haluttu koventaa rangaistusta tai saada tunnustuksia oikeudenkäynteihin. Kidutus ei kuitenkaan ole luotettava tiedonhankintamenetelmä, koska välttääkseen kärsimyksiä suurin osa kidutuksen uhreista on valmis tunnustamaan mitä tahansa. Etenkään menneinä aikoina se ei juuri vallanpitäjiä haitannut; tästä todistuksena ovat uuden ajan alun noitavainot. Vainojen aikana kidutuksella saatiin ilmiantoja, joiden kohteet edelleen alistettiin kidutukselle. Euroopassa kidutus on historiallisesti liitetty usein uskonnolliseen toimintaan, esimerkiksi Espanjan inkvisition kerettiläisjahtiin.

Järjestelmällinen kidutuksen vastustaminen alkoi valistusaikana.

Kidutus on nykymaailmassa yleistä diktatuureissa ja muissa maissa, joiden ihmisoikeustilanne on heikko vaikkapa sodan takia. Usein poliittisia vankeja kidutetaan vain huvin vuoksi. 2000-luvun alkaessa ihmisoikeusjärjestöt ovat huolestuneet "terrorismin vastaisen sodan" ihmisoikeusloukkauksista, myös kidutuksesta. Kidutuksen ja kovennettujen kuulustelumenetelmien välillä on usein vain hiuksenhieno ero. Esimerkiksi valvottaminen, epämukaviin asentoihin pakottaminen, melulle altistaminen, ajantajun hämärtäminen ja ruuan, juoman tai henkilökohtaisen hygienian epääminen sekä seksuaalinen nöyryyttäminen on saatettu tulkita painostamiseksi (engl. "coercion").

Tutkimusten mukaan kidutuksen uhka voi vaikuttaa uhriin enemmän kuin varsinaisen tuskan aiheuttaminen. Kidutuksella uhkaaminen onkin käytännössä lähes yhtä tehokasta kuin varsinainen kidutus. Kidutuksen voidaan sanoa alkavan siitä hetkestä, kun vangittu tietää joutuneensa kidutushaluisten ihmisten käsin.

[muokkaa] Kidutusvälineitä ja metodeita

Erilaisia kidutusmenetelmiä aikojen saatossa käytetty valtava määrä. Yleensä kidutus jaetaan fyysiseen ja henkiseen. Luovuutta on uhrattu valtavia määriä erilaisten kidutuslaitteiden ja menetelmien kehittämiseen. Mitään erikoisia välineitä ei kidutukseen kuitenkaan välttämättä tarvita.

Antiikista kuuluisia kidutusmenetelmiä olivat syöttäminen villipedoille ja kidutettavan erilaiset lävistykset metallipiikeillä (ristiinnaulitseminen).

Eri sodissa on syyllistytty monenlaisiin julmuuksiin; erilaiset sisällissodat ovat olleet monesti julmia molemmin puolin. Venäjän sisällissodassa 1920 bolševikkien Tšeka keitti uhrin kättä, kunnes nahka irtosi, luita sahattiin poikki ja uhreja työnnettiin mäkeä alas naulatynnyreissä. Kalloja murskattiin puristamalla nahkahihnalla. Vastaavasti punaisilta leikattiin raajoja, pää tai sukuelimet irti. Vatsa aukaistiin ja sisälmys täytettiin takavarikoitavalla viljalla. Kommunisteja naulattiin puihin, hukutettiin jään alle ja annettiin rottien ja koirien syötäväksi.

Toisessa maailmansodassa Aasian rintamalla vangit vangittiin metallikoppeihin auringonpaisteeseen tai pidettiin vangittuina maakuopissa bambukaltereiden takana. Toisen maailman sodan aikana Gestapolla oli tapana mm. murskata vankien kivekset tähän suunnitellussa puristimessa.

Muita yleisiä keinoja ovat sähkön käyttö (sähköšokit) ja kemikaalit (esim. saippua) käytettynä kehon herkkiin kohtiin, sukuelimiin tai ruumiinaukkoihin.