Kiltalaitos
Wikipedia
Kilta on keskiajalla syntynyt, erityisesti uskonnolliseen elämään keskittynyt yhteisö. Killat muodostivat yhdessä kiltalaitoksen. Käsitteellisesti se on osittain päällekkäinen ammattikuntalaitoksen kanssa. Ammattikunnat saattoivat organisoitua kiltojen tavoin, niiden yhteiskunnallinen ja kulttuurinen merkitys on kuitenkin aivan toisenlainen.
[muokkaa] Kiltalaitos Suomessa
Suomen keskiajalta tunnetaan 17–18 kiltaa. Niistä seitsemän toimi maaseudulla. Keskiajan kiltalaitoksella ei ilmeisesti ollut erityistä suhdetta kaupankäyntiin; sen sijaan killat toimivat ennen kaikkea sosiaalisen elämän keskuksina, käräjien viettopaikkoina ja uskonnollisten juhlien järjestäjinä. Kiltojen keskeinen toimintamuoto olikin suojeluspyhimyksen kunniaksi järjestettyjen pitojen viettäminen. Olaus Magnus Gothuksen mukaan ne kestivät kolme päivää. Kiltojen tehtävänä oli myös rauhantilan ylläpitäminen varsinkin maaseudulla. Pohjoismaissa säilyneissä kiltojen säännöissä keskitytäänkin pitkälti hillitsemään oluenjuonnista aiheutuneita ongelmia.
Kaupunkikiltojen mahdollisista taloudellisista yhteyksistä on Suomen osalta mahdollista esittää vain arveluita. Esimerkiksi Turun killat olivat kaikki enemmän tai vähemmän yhteydessä Tuomiokirkkoon. Suojeluspyhimysten perusteella on pyritty esittämään arveluita, että esimerkiksi Nikolauksen kilta olisi ollut nimenomaan kauppiaiden kilta.
Kiltalaitos kiellettiin Ruotsissa vuonna 1544 Västeråsin valtiopäivillä juuri sen katolilaisuuden vuoksi. Kiltojen omaisuus takavarikoitiin kruunulle.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Mikko Piippo, "Kiltalaitos keskiajan Suomessa", Suomen kulttuurihistoria I, toim. Tuomas M. S. Lehtonen ja Timo Joutsivuo, Tammi 2002, s. 202-203.
