Korintin sota

Wikipedia

Korintin sota
Korintin sodan osapuolet
Päivämäärä: 395 eaa – 387 eaa Paikka: Kreikka Lopputulos: Antalkidaan rauha Vaikutukset: Spartan valta-asema säilyi
Taistelijat
Sparta Peloponnesolaisliitto	Ateena Argos Korintti Theba ja liittolaiset
Korintin sodan taistelut Haliartos – Naryks – Nemea – Knidos – Koroneia – Filios – Sikyon – Lekhaion

Korintin sota käytiin vuosina 395 eaa. – 387 eaa. Ateena, Argos, Korintti ja Theba yrittivät Persian avustuksella kukistaa Spartan, josta oli peloponnesolaissodan jälkeen tullut Kreikan suurvalta. Ateena oli peloponnesolaissodan takia menettänyt sen vallassa olleet alueet eli niin sanotun Ateenan imperiumin Spartalle. Sodan tärkein syy oli kuitenkin Spartan omavaltainen käyttäytyminen heikompia liittolaisiaan kohtaan.

Sparta hyökkäsi muun muassa liittolaisensa Eliksen kimppuun, koska se ei ollut spartalaisten mielestä tukenut heitä tarpeeksi sodan aikana. Spartan kaksi vahvinta liittolaista, Korintti ja Theba, olivat taas närkästyneitä siitä, että Sparta oli käyttänyt peloponnesolaissodan jälkeistä tilannetta omaksi edukseen liittolaistensa kustannuksella.^[1] Lopulta Theba ja Korintti ajautuivat liittoon Ateenan ja Spartan vanhan vihollisen Argoksen kanssa. Spartan vastustajia tuki myös Persian valtakunta, jota vastaan Spartan kuningas Agesilaos II oli aloittanut sodan vuonna 398 eaa. Agesilaos oli saanut vallattua suuren osan Jooniasta, ja persialaiset toivoivat, että hänen olisi uuden sodan syttyessä pakko palata Kreikkaan.

Sota sai alkunsa niin sanotusta Boiotian sodasta, joka alkoi paikallisena kahakkana Luoteis-Kreikassa, mutta johon Sparta ja Theba sekaantuivat vuonna 395 eaa. Tämän sodan päätyttyä Theba ja Ateena solmivat Persian yllyttäminä liiton Korintin ja Argoksen kanssa Spartaa vastaan. Sotaa käytiin etupäässä Theban ja Korintin ympäristössä sekä Aigeianmerellä. Aluksi liittolaiset kärsivät tappioita Spartaa vastaan, mutta spartalaiset eivät kuitenkaan pystyneet käyttämään voittojaan hyväkseen. Heti sodan alkupuolella persialainen laivasto tuhosi Spartan laivaston sekä Spartan toiveet Aigeianmeren herruudesta. Ateena käytti tilannetta hyväkseen valtaamalla useita saaria, jotka olivat aikaisemmin kuuluneet sen valtapiiriin.

Kun Persiassa nähtiin Ateenan mahdin taas kasvavan, päättivät persialaiset lopettaa liittolaisten tukemisen ja sen sijaan antaa tukensa Spartalle. Tämä yllättävä käänne pakotti liittolaiset lopulta suostumaan rauhaan. Sota päättyi vuonna 387 eaa niin sanottuun Antalkidaan rauhaan, jonka mukaan kaikkien Kreikan kaupunkien tulisi olla itsenäisiä. Rauha tunnetaan myös kuninkaan rauhana, koska se oli täysin Persian kuninkaan sanelema. Rauhan takaajaksi tuli näin Persia, joka sopimuksen mukaan myös sai pitää Joonian kreikkalaiset kaupungit. Sodan jälkeen Sparta pääsi taas vähäksi aikaa hallitsevaan asemaan Kreikan kaupunkien keskuudessa. Spartan hegemoniaa kesti aina vuoteen 371 eaa, jolloin thebalaiset kukistivat Spartan Leuktran taistelussa.

Sisällysluettelo 1 Sodan tausta 2 Sodan alku 2.1 Nemean taistelu 2.2 Knidoksen taistelu 2.3 Koroneian taistelu 3 Korintin piiritys 3.1 Ensimmäiset rauhanneuvottelut 4 Lekhaionin taistelu 5 Myöhemmät sotatoimet 5.1 Agesilaoksen kampanjat 5.2 Sota Aigeianmerellä 5.3 Aigina 6 Antalkidaan rauha 7 Sodan seuraukset 8 Antiikin lähteet 9 Kirjallisuutta 10 Lähdeviitteet

[muokkaa] Sodan tausta

Peloponnesolaissodan jälkeen Sparta oli taas päässyt johtoasemaan Kreikan kaupunkivaltioden keskuudessa. Spartaa tuki myös Persian valtakunta, joka oli avustanut Spartaa sodan aikana rahallisesti. Peloponnesolaissodan jälkeen Spartan sisäisessä valtataistelussa pääsivät voitolle Lysandros ja tämän kannattajat, jotka suosivat paljon aggressiivisempaa ulkopolitiikkaa. Kun Spartan kuningas Agis II kuoli, sai Lysandros oman suosikkinsa Agesilaoksen valituksi tämän seuraajaksi. Peloponnesolaissodan aikana ja sen jälkeen spartalaiset olivat syrjäyttäneet valtaamissaan kaupungeissa demokraattisesti valitut johtajat ja korvanneet heidät oligarkeilla.

Peloponnesolaissodan loppuvaiheiden aikana ja sen jälkeen osa Aigeianmeren saarista joutui Spartan valtaan. Spartan ja sen liittolaisten välit viilenivät kuitenkin pian, kun kävi selväksi, että Sparta ei aikonut jakaa liittolaistensa kanssa Ateenalta perimäänsä pakkoveroa eikä muutakaan sotasaalista. Spartan liittolaiset paheksuivat myös Spartan käytöstä, kun se pakotti demokraattisen Eliksen luopumaan hallitsemistaan kaupungeista. Elis oli peloponnesolaisliiton jäsen, mutta spartalaiset olivat tyytymättömiä sen käytökseen sodan aikana. Theba ja Korintti eivät lähettäneet joukkoja Spartan avuksi.

Ateena, Theba ja Korintti eivät myöskään ottaneet osaa Spartan suunnittelemaan retkikuntaan Jooniaan vuonna 398 eaa. Ennen lähtöään Vähään-Aasiaan Agesilaos II aikoi toimittaa uhrin jumalille Auliksessa Boiotiassa, kuten Agamemnon oli tehnyt ennen lähtöään Troijan sotaan. Thebalainen ratsuväki esti Agesilaoksen pääsyn uhripaikalle.^[2] Ilman näidenkin kaupunkien avustusta Agesilaos löi persialaiset ja tunkeutui aina Sardisiin asti. Satraappi Tissafernes tuomittiin kuolemaan, koska hän ei ollut pystynyt estämään spartalaisia. Päästäkseen eroon spartalaisista Tissaferneen seuraaja Tithraustes lahjoi Agesilaoksen ja sai hänet hyökkäämään pohjoiseen, satraappi Farnabazoksen alueelle. Agesilaos alkoi samalla rakentaa suurta laivastoa. ^[3]

Kun Farnabazos ymmärsi, ettei hän pystyisi lyömään Agesilaosta, päätti hän pakottaa hänet palaamaan Kreikkaan. Hän lähetti rodoslaisen Timokrateen lahjomaan Spartan vastustajia ja yllyttämään heitä kapinaan Spartaa vastaan. Timokrates vieraili Ateenassa, Thebassa, Korintissa sekä Argoksessa ja sai kaikissa kaupungeissa puolelleen vaikutusvaltaisia henkilöitä. Thebalaiset, jotka aikaisemminkin olivat vastustaneet Spartaa, ottivat tehtäväkseen aloittaa sodan. ^[4]

[muokkaa] Sodan alku

Sopiva tilanne sattui vuonna 395 eaa., kun Sparta sekaantui Fokiksen ja Lokriksen maakuntien väliseen sotaan. Niin sanottuun Boiotian sotaan sekaantuivat myös Theba ja Ateena.^[5] Sparta kärsi thebalaisia vastaan tappion Haliartoksen taistelussa, jossa myös Lysandros menetti henkensä. Toinen Spartan kahdesta kuninkaasta, Pausanias, ei kerennyt paikalle toisen armeijan kanssa. Pausaniaan oli pakko niellä ylpeytensä ja vetäytyä Boiotiasta. Kotona hänet tuomittiin kuolemaan, mutta hän ehti paeta ennen tuomion täytäntöön panemista.^[6] Boiotian sodan jälkeen Ateenan ja Theban kanssa littoutuivat myös Korintti ja Spartan vanha perivihollinen Argos. Yhdessä ne perustivat Korintissa neuvoston, jonka tuli järjestää liittolaisten yhteiset asiat. Liittolaiset lähettivät myös lähettiläitä moniin pienempiin kaupunkeihin, ja useat kaupungit antoivat heille myös tukensa. ^[7]

[muokkaa] Nemean taistelu

Pääartikkeli: Nemean taistelu

Koska Agesilaos oli Aasiassa ja koska Pausaniaan seuraaja Agesipolis I oli vasta lapsi, määräsivät spartalaiset erään Aristodemoksen johtamaan joukkoja liittolaisia vastaan. Agesilaokselle lähetettiin määräys palata pikaisesti Kreikkaan armeijansa kanssa, juuri niin kun persialaiset olivat toivoneet hänen tekevän. Samalla Aristodemos marssi armeijan kanssa suoraan Korintin alueelle Peloponnesoksen koillisosassa. Noin 18 000 sotilasta käsittänyt spartalainen armeija kukisti liittolaisten noin 24 000 sotilaan armeijan Nemean taistelussa. Liittolaisista noin 2800 menehtyi, kun spartalaisista ja sen liittolaisista vain 1100 kaatui.^[8][9]

[muokkaa] Knidoksen taistelu

Seuraava suurempi taistelu käytiin merellä. Agesilaos oli aikaisemmin varustanut suuren laivaston; yhdessä liittolaiskaupunkien laivojen kanssa hänellä oli noin 120 kolmisoutua. Agesilaos antoi laivaston lankonsa Peisandroksen komennettavaksi. Peisandros ei ollut koskaan aikaisemmin komentanut laivastoa. ^[10]Persialaiset olivat myös lähettäneet paikalle oman laivastonsa, joka koostui foinikialaisista, kilikialaisista ja kyproslaisista laivoista. Persialaisten laivastoa johti kokenut ateenalainen sotapäällikkö Konon. Laivastot kohtasivat vuonna 394 eaa. Knidoksen edustalla. Knidoksen taistelussa Kononin johtama persialainen laivasto tuhosi täydellisesti Peisandroksen johtaman spartalaisen laivaston.

[muokkaa] Koroneian taistelu

Samaan aikaan Knidoksen taistelun kanssa Agesilaos marssi Vähästä-Aasiasta Traakian, Makedonian ja Thessalian läpi Boiotiaan. Koroneian taistelussa Agesilaos kukisti etupäässä thebalaisista ja argoslaisista koostuneen armeijan. Agesilaos pääsi tämän jälkeen palaamaan armeijansa kanssa Peloponnesokselle Korintinlahden yli. ^[11]

[muokkaa] Korintin piiritys

Korintin sodan ensimmäisen vaiheen jälkeen Sparta oli selvästi vastustajiaan voimakkaampi. Se oli kuitenkin menettänyt laivastonsa, jonka se oli vaivoin rakentanut peloponnesolaissodan aikana. Spartan vastustajat olivat myös pystyneet estämään spartalaisia tunkeutumasta Peloponnesokselta muualle Kreikkaan mielensä mukaan. Spartan päämääränä seuraavien vuosien aikana tuli olemaan Korintin ja Argoksen, Spartaa lähimpinä olevien kaupunkien, kukistaminen. Ateena ja Theba taas yrittivät pitää nämä kaupungit mukana omassa liitossaan samalla, kun ne itse yrittivät kasvattaa omaa valtaansa. Ateenalaiset unelmoivat koko Aigeianmeren kattaneen entisen imperiuminsa jälleenrakentamisesta. Thebalaiset taas olivat kauan halunneet saada Boiotian pienemmät kaupungit oman valtansa alle.

Vuoden 393 eaa. alussa ateenalaisen Kononin ja satraappi Farnabazoksen johtama persialainen laivasto purjehti Kreikkaan. Aluksi he tekivät hyökkäyksiä Lakoniaan ja valtasivat Kytheran saaren. He kävivät myös Korintissa, jossa he jakoivat Persian kuninkaan lähettämiä varoja. Tämän jälkeen laivasto purjehti Ateenaan, jossa se suojasi kaupunkia sen aikaa, kun ateenalaiset jälleenrakensivat pitkät muurinsa kaupungin ja sen sataman Peiraieuksen välille. Spartalaiset olivat pakottaneet ateenalaiset purkamaan nämä muurit peloponnesolaissodan jälkeen. Ateena käytti hyväkseen laivastoa valtaamalla Skyroksen, Imbroksen ja Lemnoksen saaret, joille se perusti kolonioita. ^[12]

Samoihin aikoihin Korintissa ilmeni kiista demokraattien ja oligarkkien välillä. Argoksen tukemat demokraatit ajoivat vastustajansa pois kaupungista. Maanpakoon ajetut oligarkit pakenivat spartalaisten luokse, jotka olivat perustaneet päämajansa läheiseen Sikyoniin. Ateenalaiset ja thebalaiset antoivat myös tukensa Korintin demokraateille. Yöllisessä hyökkäyksessä spartalaiset ja maanpakoon ajetut korinttilaiset valtasivat Lekhaionin, joka oli Korintin satamakaupunki Korintinlahden puolella. Korintin demokraatit yrittivät liittolaistensa kanssa vallata takaisin kaupungin, mutta epäonnistuivat. He alkoivat piirittää kaupunkia, mutta spartalaiset tekivät vastahyökkäyksen ja ajoivat heidät pois. ^[13]

[muokkaa] Ensimmäiset rauhanneuvottelut

Vuonna 392 eaa spartalaiset lähettivät Antalkidaan neuvottelemaan Fryygian satraapin Tiribazoksen kanssa. Spartalaiset toivoivat, että persialaiset vetäisivät pois tukensa Spartan vastustajilta, kun he kuulisivat että ateenalaiset olivat käyttäneet persialaisten laivastoa hyväkseen kasvattaakseen omaa valtaansa. Ateenalaiset saivat kuulla tästä ja lähettivät Kononin sekä useita muita neuvottelemaan satraapin kanssa. Myös Korintti, Argos ja Theba lähettivät edustajiaan neuvottelemaan persialaisten kanssa.

Spartalaiset ehdottivat yleistä rauhaa, joka perustuisi kaikkien kaupunkien itsenäisyyteen. Tähän Spartan vastustajat eivät voineet suostua, koska Ateena halusi pitää vallassaan Aigeianmerellä valtaamansa saaret ja Theba Boiotian kaupungit. Argoksella taas oli suunnitelmia sisäisten kiistojen heikentämän Korintin liittämisestä omaan valtapiiriinsä. Kokouksessa ei päästy yhteisymmärrykseen, mutta Tiribazos pelästyi spartalaisten sanoja ja antoi vangita Kononin. Lopulta hän päätti auttaa spartalaisia salaa rahallisesti.^[14] Vaikka Konon pääsi jonkin ajan päästä pakenemaan persialaisten vankeudesta, menehtyi hän pian tämän jälkeen.^[15] Spartalaiset kutsuivat koolle toisen rauhankokouksen samana vuonna, mutta sekin päättyi tuloksetta spartalaisten vaatimuksiin kaupunkien itsenäisyydestä. Ateenalaiset vastustivat myös sitä, että rauhanehdot vaativat Joonian kaupunkien jättämistä oman onnensa nojaan.^[16]

Kariutuneiden neuvottelujen jälkeen Tiribazos matkusti Susaan tapaamaan Persian kuningasta Artakserkses II:sta. Hänen tilalleen lähetettiin sotapäällikkö Struthas, joka suosi Spartan vastustajia. Spartalaiset määräsivät oman Vähässä-Aasiassa olevan sotapäällikkönsä Thibronin hyökkäämään persialaisia vastaan. Aluksi Thibron onnistui tehtävässään tekemällä hyökkäyksiä persialaisten alueelle, mutta hän kaatui erään pienen kahakan aikana.^[17] Thibronin tilalle lähetettiin Diphridas, joka onnistui paremmin kun edeltäjänsä, mutta hänkään ei saanut aikaan mitään ratkaisevaa.^[18]

[muokkaa] Lekhaionin taistelu

Korintissa demokraatit olivat vielä vallassa, ja maanpakoon ajetut oligarkit piileksivät Lekhaionissa. Spartan tukemana he tekivät Lekhaionista käsin useita hyökkäyksiä Korintin alueelle. Vuonna 391 eaa. Agesilaos aloitti sotatoimet Korintin ympäristössä ja valtasi pian Lekhaionin ympärillä olevia linnoituksia. Lisäksi hän otti suuret määrät sotasaalista ja vankeja. Samalla kun Agesilaos oli tukikohdassaan järjestämässä sotasaaliin myyntiä, voitti ateenalainen sotapäällikkö Ifikrates Lekhaioniin jätetyn spartalaisen varuskunnan.

Lekhaionin taistelu oli eräs antiikin Kreikan sodankäynnin käännekohdista. Ifikrateen joukoista suurin osa oli kevyesti varustettuja peltasteja. Spartalaiset joukot olivat taas pääasiassa raskaasti varustettuja hopliitteja. Ifikrates käytti tätä hyväkseen ja antoi joukkojensa hyökätä spartalaisia vastaan heittokeihäin. Kun spartalainen rivistö yritti päästä lähitaisteluun ateenalaisten kanssa, perääntyivät nämä nopeasti. Spartalaisten päällikkö komensi pian osan nuoremmista sotilaistaan hyökkäämään peltasteja vastaan. Ifikrateen joukot välttelivät kuitenkin helposti raskaasti varustetut spartalaiset, ja kun spartalaiset taas yrittivät päästä takaisin omaan rivistöönsä, tekivät ateenalaiset vastahyökkäyksen. Tämä toistui useaan kertaan, ennen kuin ateenalaiset lähettivät omat hopliittinsa spartalaisia vastaan. Nähdessään tilanteen toivottomuuden spartalaiset lähtivät pakoon. Taistelussa kuoli noin 250 spartalaista yhdestä pataljoonasta (mora), joka käsitti 600 miestä. ^[19]

Ifikrates jatkoi Lekhaionin voiton jälkeen valtaamalla takaisin useimmat niistä linnoituksista, jotka spartalaiset olivat aikaisemmin vallanneet. Hän ei kuitenkaan pystynyt valtaamaan itse Lekhaionia, mutta hän jatkoi kampanjaansa Flioksen alueella ja Arkadiassa. Flioksen joukot Ifikrates löi taistelussa ja Arkadiassa hän antoi ryöstää maaseutua, kun arkadialaiset eivät uskaltautuneet taisteluun ateenalaisten kanssa. ^[20]

Näiden voittojen jälkeen argoslaiset panivat täytäntöön jo jonkin aikaa suunnittelemansa Korintin liittämisen Argoksen valtapiirriin. Argoslainen armeija saapui Korinttiin ja otti haltuunsa Korintin akropolin. Argoslaiset kaatoivat myös kaupunkien väliset rajakivet. Argoksen ja Korintin kaupungit liitettiin tämän jälkeen yhdeksi valtioksi. ^[21][22]

[muokkaa] Myöhemmät sotatoimet

[muokkaa] Agesilaoksen kampanjat

Ifikrateen voittojen jälkeen Korintin ympäristössä ei enää sodan aikana käyty taisteluja. Agesilaos kampanjoi Argoksen alueella vuonna 391 eaa.^[23] Vuonna 389 eaa. hän hyökkäsi Akarnaniaan, joka oli liitossa Spartan vihollisten kanssa. Akarnanialaiset välttivät taisteluja ja perääntyivät vuoriston suojaan. Lopulta Agesilaos sai heidät kuitenkin aloittamaan taistelun ja kukisti heidät perusteellisesti. Akarnanaialaiset solmivat tämän jälkeen erillisen rauhan Spartan kanssa.^[24] Vuonna 388 eaa. Agesilaos hyökkäsi taas Argosta vastaan ja tuhosi kaupunkia ympäröivää maaseutua. Hän palasi armeijansa kanssa kotiin sen jälkeen, kun sai useita epäsuotuisia ennusteita. ^[25]

[muokkaa] Sota Aigeianmerellä

Knidoksessa kärsimänsä perusteellisen tappion jälkeen spartalaiset rakensivat uuden laivaston ja saivat sen avulla valloitettua itselleen Korintinlahden suun vuoteen 392 eaa. mennessä.^[26] Samana vuonna käytyjen epäonnistuneiden rauhanneuvottelujen jälkeen spartalaiset lähettivät pienen laivaston erään Ekdikoksen johdolla Aigeianmerelle. Hänelle annettiin tehtäväksi auttaa Rodoksen oligarkkeja pääsemään valtaan. Rodokselle päästyään Ekdikos huomasi kuitenkin, että demokraatit olivat vallassa ja heillä oli paljon enemmän laivoja kun hänellä. Kuultuaan tästä spartalaiset lähettivät Teleutiaan laivaston kanssa Korintinlahdelta Aigeianmerelle. Teleutias saapui Knidoksen luokse, jossa hän aloitti sotatoimet Rodosta vastaan. ^[27]

Kuullessaan tästä ateenalaiset lähettivät 40 laivaa Thrasybuloksen johdolla spartalaisia vastaan. Thrasybulos epäili kuitenkin, että hän saisi aikaan enemmän, jos ei hyökkäisi suoraan spartalaisia vastaan. Hän purjehti suoraan Hellespontokselle, jossa hän sai useita kaupunkeja liittymään Ateenaan. Hän asetti myös veron, jonka kaikki laivat, jotka ohittivat Byzantionin, joutuivat maksamaan. Ateena alkoi näin jälleen saada niitä verotuloja, joita se oli kerännyt ennen peloponnesolaissotaa. Tämän jälkeen Thrasybulos purjehti Lesbokseen ja kukisti siellä olleet spartalaisjoukot. Lesboksella ollessaan Thrasybulos sai surmansa eräässä hyökkäyksessä. ^[28]

Tämän jälkeen spartalaiset lähettivät erään Anaksibioksen Hellespontokselle, jossa hän aluksi kukisti Farnabazoksen ja sai kaapattua useita ateenalaisia laivoja. Ateenalaiset lähettivät puolestaan Ifikrateen Hellespontokselle. Aluksi kummatkin osapuolet tyytyivät tekemään vain pienempiä hyökkäyksiä toistensa alueelle, mutta Ifikrates yllätti spartalaiset, kun he olivat palaamassa takaisin eräältä hyökkäykseltä. Ifikrateen joukot kukistivat spartalaiset vuoristoisessa maastossa ja tappoivat Anaksibioksen ja useita muita.^[29]

[muokkaa] Aigina

Vuonna 389 eaa. ateenalaiset yrittivät vallata Aiginan saaren, mutta spartalaiset saivat ajettua ateenalaisten laivaston pois saarelta. Ateenalaiset jatkoivat kuitenkin Aiginan kaupungin piirittämistä maalla, mutta joutuivat muutaman kuukauden päästä jättämään saaren.^[30] Spartalaiset vetivät laivastonsa pois Rodokselle. Pian tämän jälkeen Gorgopaan johtama spartalainen laivasto yllätti ateenalaisen laivaston Ateenan lähettyvillä ja valtasi muutaman laivan. Ateenalaiset tekivät vuorostaan yllätyshyökkäyksen aiginalaisia ja heidän spartalaisia liittolaisiaan vastaan Aiginan saarella.

Spartalaiset lähettivät vuorostaan laivaston Teleutiaan johdolla Aiginaan. Nähtyään että ateenalaiset eivät olleet varuillaan hän teki yllätyshyökkäyksen Ateenan satamaan Pieraieusta vastaan ja valtasi useita kauppalaivoja.^[31]

[muokkaa] Antalkidaan rauha

Vuonna 387 eaa. spartalaiset olivat lähettäneet laivaston komentajan Antalkidaan Tiribazoksen luokse. Antalkidas ja Tiribazos matkustivat yhdessä Susaan neuvottelemaan Persian kuninkaan Artakserkseen kanssa. Susassa spartalaiset ja persialaiset sopivat, että Persia antaisi tukensa Spartalle, jos sen vastustajat eivät suostuisi rauhantekoon. Persialaiset pelkäsivät Ateenan kasvavaa valtaa ja olivat huolissaan siitä, että ateenalaiset lähettivät apua Kyproksen kuningas Evagoraalle ja Egyptin Hakorille, jotka kummatkin olivat sodassa Persiaa vastaan. Neuvottelujen jälkeen Antalkidas purjehti laivastonsa kanssa Hellespontokselle, jossa siihen liittyi paikallisten persialaisten satraappien laivastoja. Tämä toisti samaa taktiikkaa, jota Lysandros oli käyttänyt Peloponnesolaissodan aikana. Ilman Hellespontoksen kautta tulleita viljalasteja Ateena oli tuolloin pakotettu hyväksymään nöyryyttävät rauhanehdot. Tällä kertaa ateenalaiset olivat valmiita rauhanneuvotteluihin, kun he saivat kuulla, että salmi oli spartalaisten vallassa.^[32]

Vuoden 387 eaa. lopulla Tiribazos kutsui koolle sodan osapuolet neuvottelemaan rauhanehdoista, jotka perustuivat Persian kuninkaan Artakserkseen kreikkalaisille lähettämään kirjeeseen. Sen mukaan kaikkien Aasian kreikkalaisten kaupunkien tuli kuulua Persialle ja kaikkien Kreikan kaupunkien piti tästä lähtien olla itsenäisiä. Persialaisten avulla spartalaiset saivat vastustajansa hyväksymään rauhanehdot. Rauhansopimuksen mukaan Sparta pakotti Theban hajottamaan Boiotian kaupunkien liiton. Myös Argos ja Korintti joutuivat rauhanehtojen takia luopumaan omasta kaupunkiliitoksestaan. Ilman vahvoja liittolaisiaan sisäisten kiistojen riepoman Korintin oli taas pakko liityä jäseneksi Spartan peloponnesolaisliittoon. Rauhansopimuksen merkittävin vaikutus oli kuitenkin Joonian kaupunkien joutuminen taas Persian valtaan. Persia pystyi myös tämän jälkeen sekaantumaan Kreikan sisäisiin asioihin.

[muokkaa] Sodan seuraukset

Sodan jälkeisinä vuosina Sparta ja Persia käyttivät hyväkseen rauhansopimuksen ehtoja vahvistaakseen omaa valtaansa. Ilman Ateenan apua Joonian kaupungit joutuivat taas helposti Persian vallan alle. Myös Kypros ja Egypti, joita ateenalaiset olivat tukeneet Korintin sodan aikana, kukistuivat pian ja joutuivat taas Persian vallan alle. Spartalaiset käyttivät hyväkseen rauhansopimuksen ehtoa, jonka mukaan kaikkien kaupunkien tuli olla itsenäisiä, hajottamalla kaikki heidän mielestään haitalliset kaupunkien väliset liitot. Vastahakoisia liittolaisia kuritettiin myös. Esimerkiksi Mantineian spartalaiset jakoivat viideksi itsenäiseksi kyläksi. Sparta pysyi koko Kreikan kiistattomana johtajana aina vuonna 371 eaa käytyyn Leuktran taisteluun asti. Joonian kaupungit vapautuivat Persian vallasta vasta Aleksanteri Suuren aikana.

[muokkaa] Antiikin lähteet

Ksenofonin Hellenika on keskeisin käytettävissä oleva Korintin sotaa käsittävä aikalaislähde. Ksenofon otti osaa spartalaisten puolella Koroneian taistelussa, ja ateenalaiset karkottivat hänet spartalaismielisenä maanpakoon. Spartan kuningas Agesilaos II oli Ksenofonin ystävä, ja Ksenofon yrittääkin esittää hänet aina hyvässä valossa. Lisätietoja sodasta löytyy myös Plutarkhoksen kirjoittamista Agesilaoksen ja Kimonin elämäkerroista. Muita lähteitä ovat Diodoros Sisilialaisen maailmanhistoria ja maantieteilijä Pausaniaan teoksessa säilyneet anekdootit.

[muokkaa] Kirjallisuutta

• John Drogo Montagu (2000): Battles of the Greek and Roman worlds. Greenhill Books. ISBN 1853673897.
• Sarah Pomeroy et al. (1999): Ancient Greece - A political, social, and cultural history. Oxford University Press. ISBN 0-19-509743-2.
• Xenophon (1979): A History of My Times. Penguin Books. ISBN ISBN 0140441751.
• Fine, John V.A. (1983): The Ancient Greeks: A critical history. Harvard University Press. ISBN 0674033140.

[muokkaa] Lähdeviitteet