Kullervo

Wikipedia

Tämä artikkeli käsittelee Kalevalan henkilöä. Sanan muista merkityksistä, katso Kullervo (täsmennyssivu).

Akseli Gallen-Kallela: Kullervon kirous.

Kullervo on Kalevalan ja kalevalaisen kansanrunouden henkilö, jonka kohtalo on traaginen. Kullervo on kaunis mies, jolla on koreat, keltaiset hiukset.

Kullervo on Kalevala-eepoksessa Kalervo-nimisen miehen poika. Alkuperäisissä kansanrunoissa hänet kuitenkin usein kerrotaan Kalevanpojaksi. Kalevanpojat olivat taruston tuntemia muinaisia jättiläisiä. Lapsena Kullervo onkin väkivahva, eikä häntä saada hengiltä millään. Muusta Kalevalasta poiketen Kullervo-runon alkuperä on Inkerissä, josta sen keräsi ja toimitti Lönnrotille D.E.D. Europaeus.^[1]

Sisällysluettelo

1 Kullervon elämä Kalevala-eepoksen mukaan
2 Tulkintoja
3 Kullervon vaikutus kulttuurissa
4 Lähteet

[muokkaa] Kullervon elämä Kalevala-eepoksen mukaan

Kalervo, Kullervon isä, riitaantuu Untamon suvun kanssa. Untamon miehet tulevat lopulta miekkoineen, ja surmaavat Kalervon joukot ja koko suvun. Vain piikatyttö jätetään orjaksi Untamolle. Piikatyttö kuitenkin pian synnyttää Kalervon pojan. Poika pannaan töihin, mutta osoittautuu niihin kelvottomaksi. Hänet yritetään tappaa, mutta siinäkään ei onnistuta. Lopulta Kullervo myydään Ilmariselle. Ilmarinen panee Kullervon paimeneen, mutta Ilmarisen ilkeä vaimo, Pohjolan tytär, leipoo Kullervon eväsleipään kiven. Kullervo katkaisee puukkonsa kiveen, ja tästä suuttuneena manaa karhut ja sudet lehmikarjaan, ja tappamaan ilkeän naisen.

Kullervo pakenee. Siniviitta eukko kertoo hänelle, että hänen isänsä ja äitinsä ovatkin elossa. Kullervo löytää perheensä, mutta kuulee siskonsa kadonneen. Kohta Kullervo lähtee veron maksuun, ja paluumatkalla viettelee neidon. Selviää kuitenkin, että neito onkin hänen kateissa ollut siskonsa. Sisko hyppää koskeen ja hukkuu. Kullervo palaa kotiinsa häpeissään.

Epätoivoinen ja itsetuhoinen Kullervo hyökkää Untamon kimppuun, ja onnistuu voittamaan tämän. Sen jälkeen hän sanoo miekalleen sen juoneen paljon viatonta verta, ja lupaa sen saavan nyt juoda myös viallista - ja surmaa sillä itsensä.

Kullervon kuolinruno on kuuluisa. Siinä hän puhuu miekalleen kuten Hamlet tikarilleen, mutta toisin kuin Hamletin tikari, Kullervon miekka myös vastaa.

» Miekka mietti miehen mielen
Arvasi uron pakinan,
Vastasi sanalla tuolla
"Miks'en söisi mielelläni,
Söisi syylistä lihoa
Viallista verta joisi?
Syön lihoa syyttömänki
Juon verta viattomanki." »

[muokkaa] Tulkintoja

Kalervon ja Untamon sukujen välisessä selkkauksessa on nähty muun muassa etninen konflikti Suomen alkuväestön ja indoeurooppalaisten tulokkaiden, esimerkiksi nuorakeraamisen kulttuurin välillä^lähde?.

[muokkaa] Kullervon vaikutus kulttuurissa

Kullervo on ollut inspiraation lähteenä useilla säveltäjillä, taidemaalareilla ja kirjailijoilla ympäri maailman.

Aleksis Kivi on kirjoittanut näytelmän Kullervon kosto (1860)
Jean Sibelius on säveltänyt sinfonian Kullervo (1891)
J. H. Erkko on kirjoittanut näytelmän Kullervo (1895)
Akseli Gallen-Kallelan maalaus vuodelta 1899 nimeltään Kullervon kirous.
J. R. R. Tolkienin kirjan Silmarillion Túrin Turambarin tarina perustuu pitkälti Kullervon tarinaan
Michael Moorcockin hahmo Elric Melnibonélainen sisältää monia Kullervolta lainattuja piirteitä
Paavo Haavikko on kirjoittanut näytelmän Kullervon tarina (1982)
Aulis Sallinen on säveltänyt oopperan Kullervo (ensi-ilta 1992)
Aulis Rintala on kääntänyt Kullervon tarinan eteläpohjalaiselle murteelle teoksessa Kullervo Pohojalaanen (2000) Atena Kustannus, ISBN 951-796-223-1
Metallimusiikkiyhtye Amorphis omisti "Eclipse"-levynsä Kullervon tarinalle (perustuu Paavo Haavikon näytelmään) (2006)