Laskuvarjo
Wikipedia
Laskuvarjo on laite, joka mahdollistaa (vapaan) putoamisen pysäyttämisen/hidastamisen sekä liikkumisen ilmassa eli pystysuuntaisen ja useimmiten myös vaakasuoran liikkeen hallinnan.
Laskuvarjoja on kahta päätyyppiä; pallo- ja patjavarjoja (liitovarjoja). Urheilulaskuvarjokokonaisuuteen kuuluu päävarjo, varavarjo ja valjaat.
Pallovarjon toiminta perustuu ilmanvastukseen. Mitä suurempi varjo, sitä suurempi on sen ilmanvastus, joka hidastaa liikettä. Useimmat nykyään käytössä olevat pallovarjot ovat jossain määrin ohjattavia, mutta myös täysin ei-ohjattavia malleja on olemassa. Pallovarjoja käytetään lähinnä erilaisiin armeijan käyttötarkoituksiin; miehistön- ja kalustonpudotuksiin. Sen etuja ovat varmatoimisuus ja helppokäyttöisyys.
Liitovarjo puolestaan toimii lentokoneen siiven tavoin ja tuottaa nostovoimaa. Kaikki liitovarjot ovat ohjattavia, ja niinpä ne ovatkin nykyisin yleisin laskuvarjotyyppi.
Ensimmäiset suunnitelmat laskuvarjoista ovat Leonardo da Vincin tekemiä, joilla suoritettiin alkeellisia kokeita, mutta jotka eivät edenneet käytännössä suunnitelmia pidemmälle. Myöhemmin piirustusten mukaan tehty laskuvarjo toimi pudotuskokeessa.
Nykyiset laskuvarjot ovat valmistettu usein nailonista, joka ei ime kosteutta ja on ilmatiivis, mutta on silti kevyt ja kestävä materiaali.
Uusissa liitovarjoissa on lisäksi silikonipinnoite, joka tekee kankaan ilmaa läpäisemättömäksi, mikä parantaa varjon aerodynaamisia ominaisuuksia. Tällaisesta kankaasta käytetään nimitystä "nollakangas" (engl. zero porosity).
