Luddiitit
Wikipedia
Luddiitit olivat teollista vallankumousta vastustaneita työläisiä 1800-luvun alun Britanniassa. Tekniikan kehitys uhkasi työpaikkoja, joten he vastustivat sitä tuhoamalla esimerkiksi kehruukoneita.
Kertomuksen mukaan Ned Ludd -niminen mies oli vuonna 1779 tullut tehtaaseen Leicestershiressa ja tuhonnut raivoissaan kaksi sukkakonetta. Tosiasiassa sanontaa Luddin paikallaolosta oli käytetty koneen rikkoutuessa jo 1710-luvulta lähtien.
Teollistuminen ei ollut uusi keksintö, sillä John Kay keksi jo vuonna 1733 kangaspuut. Tuotannon tehostuessa langasta tuli pulaa ja väkijoukko hyökkäsi Kayta vastaan. Vuonna 1764 James Hargreaves keksi kehruu-Jennyn, jolla voitiin kehrätä kahdeksaa lankaa yhtä aikaa. Langan hinta romahti ja Blackburnin kehrääjät tunkeutuivat Hargreavesin taloon tuhoten hänen koneensa. Hargreaves joutui pakenemaan vuonna 1767 Nottinghamiin, jossa perusti salaa tehtaan rakentamaan jennyjä. Ensimmäisen vesivoimalla toimivan kehruutehtaan avasi Richard Arkwright vuonna 1771 Cromfordissa, Englannissa. Laajentuva teollinen tuotanto syrjäytti suuren joukon ihmisiä jotka olivat ennen saaneet elantonsa langan ja kankaan kutomisesta rukilla ja käsin.
Luddiittiliike levisi Englannin läpi 1811 ja monia villa- ja puuvillatehtaita tuhottiin. Levottomuuksien innoittajina olivat mahdollisesti Ranskan suuren vallankumouksen tapahtumat sekä Thomas Painen kirjoitukset.
Luddiitit tapasivat öisin kaupunkeja ympäröivillä nummilla, joilla harjoiteltiin sulkeisia ja manöövereitä. Myös hyökkäykset tehtaisiin tehtiin yleensä öisin ja naamioituneina. Liikkeen pääalueet olivat Nottinghamshire marraskuussa 1811, Yorkshiren West Riding alkuvuodesta 1812 ja Lancashire maaliskuusta 1812. Hallituksen joukot tukahduttivat liikkeen kovakouraisesti. Luddiitit ja armeija taistelivat Lancashiren Burtons' Millissa Middletonissa ja Westhoughton Millissä. Luddiitit väittivät olevansa kenraali (tai kapteeni tai kuningas) Luddin johtamia. Paikallisten raatimiesten vakoojien on väitetty lietsoneen levottomuuksia.
Väkivallaton vaihe päättyi iskussa Burtonin kutomamyllylle Lancashiressä 20. huhtikuuta 1812. Jopa tuhannen luddiitin joukko hyökkäsi tehtaaseen aseistautuneina kepein ja kivin. Tehdasta puolustivat palkatut vartijat. Armeijan saapuessa paikalle muutamia luddiitteja surmattiin, osa saatiin kiinni ja vangittiin tai hirtettiin. Tehtaanomistaja surmattiin kostoksi tuhopoltolla.
Robert Banks Jenkinsonin hallitus teki koneenrikkomisesta kuolemalla rangaistavan rikoksen ja 17 miestä teloitettiin Yorkissa 1813. Monia muita karkotettiin Australiaan. Ajoittain luddiitteja vastaan taisteli enemmän armeijan joukkoja kuin Napoleonin joukkoja vastaan Espanjassa.
Historioitsija E. P. Thompsonin mukaan luddiitit eivät niinkään vastustaneet teollista vallankumousta ja tekniikkaa kuin kehittyvää kapitalismia. Ennen vapaita markkinoita hinnat olivat määräytyneet perinteen ja tarpeen mukaan. Luddiittien iskuissa osa koneista jätettiin rauhaan – ne joiden omistajat pitäytyivät vanhoissa hinnoissa ja käytännöissä.
Luddiitit olivat melkoisen organisoituneita ja suurimmissa iskuissa oli mukana satoja miehiä. Heillä oli myös ilmeisen laaja tuki kansan keskuudessa. Jopa parlamentissa oli luddiittien tukijoita. Lordi Byron vastusti koneen rikkomisesta annettavaa kuolemantuomiota ja kirjoitti luddiiteille myötämielisen runon, joka uskallettiin julkaista vasta hänen kuolemansa jälkeen.
Luddiittikapinat uusiutuivat katovuoden jälkeen vuonna 1816. lähde?
