Teollinen vallankumous
Wikipedia
Teollinen vallankumous on nimitys, jota käytetään laajamittaisesta sosiaalisesta, taloudellisesta ja teknologisesta muutoksesta 1700- ja 1800-lukujen taitteen Isossa-Britanniassa. Se alkoi pääasiallisesti hiilikäyttöisen höyryvoiman käyttöönotosta ja automatisoidun, koneistetun tuotannon käyttöönotosta, pääasiallisesti tekstiilialalla. Teknologinen ja taloudellinen prosessi nopeutui höyrykäyttöisten laivojen, veneiden ja maaliikenteessä rautatien käyttöönoton myötä. 1800-luvun aikana se levisi läpi läntisen Euroopan ja Pohjois-Amerikkaan, vaikuttaen lopulta koko maailmaan.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Johdanto
Parantuvan kuljetuskaluston ja teollisten koneiden käyttövoiman kasvu ajoi talousmaailmaa yleisesti ottaen kohden suuren mittakaavan teollisuutta ja poispäin entisen yksilösidonnaisesta tai pienen mittakaavan toiminnasta. Yksittäiset käsityöläiset, jotka valmistivat ja myivät kokonaisia tuotteita paikallisilla markkinoilla väistyivät tehtaiden tieltä, joissa yksi työläinen teki ainoastaan yhden vaiheen valmistusprosessissa. Samalla yleistyivät mantereiden- tai jopa maailmanlaajuiset teollisuustuotteiden jakelujärjestelmät ja markkinat massatuotetuille kulutustuotteille. Samaan aikaan tapahtunut niin sanottu maatalouden (toinen) vallankumous vapautti suuria ihmisjoukkoja maaseudulta, samalla lisäten käytettävissä olevia ruoantuotantoresursseja, osittain kansainvälisen kaupan kautta.
Tuotantomuotojen tehostuminen johti kaupunkien, yritysten ja yksittäisten kansalaisten varallisuuden nousuun ennennäkemättömässä mittakaavassa. Länsi-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa suuret määrät ihmisiä siirtyivät maaseudulta kaupunkien kasvukeskuksiin, maatyön korvautuessa palkkatyöllä teollisuudessa. Kuljetuksen lisäksi myös tiedonvälityksen teknologinen kehitys vauhditti laajaa sosioekonomista muutosta.
Termi "teollinen vallankumous" on todennäköisesti historioitsija Ardold Toynbeen luoma, joka käytti sitä otsikkonaan kirjassaan The Industrial Revolution in England (1884). Yleisesti tutkijat sijoittavat teollisen vallankumouksen alun 1700-luvun puoleen väliin ja keskivaiheen 1800-luvun keskelle. Keskivaihetta leimaa niin sanottu toinen teollinen vallankumous, jolle oli ominaista massatuontanto ja sähköistäminen, joka tapahtui 1800-luvun loppupuolella. James Wattin patentti höyrykoneelle 1769 nähdään ratkaisevana hetkenä, mutta samanaikaisesti lukuisilla muilla aloilla oli kehitetty teknologiaa, joka oli hitaasti lisännyt Ison-Britannian teollista kapasiteettia. Yrittäjät, jotka ottivat innovaatiot hyötykäyttöön ja ryhtyivät industrialisteiksi, muuttivat brittiläisen yhteiskunnan luonnetta maatalousyhteiskunnasta kohti teollistayhteiskuntaa.
On huomattavaa, että uudet innovaatiot olivat usein puuseppien, kelloseppien tai muiden suhteellisen matalien yhteiskuntaluokkien ammattikuntien käyttöönottamia tai kehittelemiä. Esimerkiksi James Watt oli mallinrakentaja ja matemaattisten instrumenttien tekijä Glasgow'n yliopistolle ja sai merkittävään keksintöönsä vaadittavat tiedot yliopiston tiedemiehille tekemiensä höyrykoneminiatyyrien kautta.
[muokkaa] Teolliseen vallankumoukseen johtaneita kehityskulkuja
Teollisen vallankumouksen syyt olivat erittäin monimutkaisia ja niistä keskustellaan yhä laajalti. Jotkut historioitsijat katsovat, että vallankumous oli seuraamus sosiaalisista ja institutionaalisista muutoksista Ison-Britannian yhteiskunnassa, jotka aiheutti feodalismin loppu ja sitä seurannut sisällissota 1600-luvulla. Britteinsaarten isojakoa (?) vastannut liike ja maatalouden vallankumous loivat tehokkaamman maatalouden, joka vaati entistä vähemmän työvoimaa. Työttömäksi jäänyt väestö oli pakotettu siirtymään kaupunkeihin etsimään palkkatyötä tehtaista. 1600-luvun koloniaalinen laajentuminen, jonka mukana seurasivat kansainvälisen kaupan kehitys, finanssimarkkinoiden syntyminen ja pääoman kasaantuminen loivat myös osan perusvaatimuksista teollistumiselle. Oman osansa näytteli myös niin sanottu tieteellinen vallankumous 1600-luvulla.
[muokkaa] Vaikutuksia
[muokkaa] Politiikkaan
Sosiaaliset ja taloudelliset muutokset, jotka seurasivat teollista vallankumousta muuttivat politiikan luonnetta, tarkoitusta ja valtion rakennetta perusteellisesti. Muutos tuli selväksi viimeistään 1830-luvulla. Taloudellinen kehitys, julkisesti rahoitettu koulutus ja sosiaalihuoltoprojektit tulivat valtion pääasiallisiksi asiakysymyksiksi. Nopeat taloudelliset muutokset köyhdyttivät koulutettuja työläisiä samalla lisäten yleistä tuotantoa, kun työvaihe työvaiheelta automatisoitiin (katso myös luddiitit). Väestön keskittyminen kaupunkikeskuksiin voimisti tarvetta poliittiselle reformille. Tasa-arvoon tähtäävät aatteet ja levottomuus taloudellisten muutosten takia loivat myös osaltaan painetta muutoksiin.
Höyryvoiman käyttöönotto kirjapainojen teollisissa prosesseissa laajensi suuresti sanomalehtien määrää ja kirjanjulkaisua. Tämä vahvisti lukutaidon nousua ja vaatimuksia massojen poliittisesta osallistumisesta. Yleinen miesten äänioikeus otettiin käyttöön Yhdysvalloissa, johtaen suositun kenraali Andrew Jacksonin valintaan 1828 ja nykyaikaisten joukkopuolueiden syntyyn. Isossa-Britanniassa Reformilaki 1842 vastasi ongelmaan, joka oli tullut ajankohtaiseksi suurten väestötihentymien syntyessä alueille, joilla ei ollut juuri ollenkaan parlamentaarista edustusta. Tämä laki laajensi äänioikeutettujen joukkoa, loi nykyaikaiset poliittiset puolueet ja aloitti sarjan reformeja, jotka jatkuivat aina 1900-luvulle. Ranskassa Heinäkuun vallankumous laajensi äänestäjäkuntaa ja muutti maan perustuslailliseksi monarkiaksi. Belgia itsenäistyi Alankomaista perustuslaillisena monarkiana 1830. Kamppailu liberaalien uudistusten läpiviemiseksi saavutti Sveitsissä sekalaisia tuloksia. Seuraava sarja yrityksiä poliittisen reformin käynnistämiseksi pyyhkäisi Euroopan yli 1848, jonka tulokset olivat vaihtelevia. Tämä käynnisti myös massasiirtolaisuuden Pohjois-Amerikkaan - ja myös osiin Etelä-Amerikkaan, Etelä-Afrikkaan ja Australiaan.
[muokkaa] Toinen teollinen vallankumous
Rautateiden kyltymätön tarve kestäville rautatiekiskoille johti halvan massatuotetun teräksen kehittämiseen. Terästä pidetään usein ensimmäisenä useista uusista massatuotannon alueista, joiden sanotaan leimaavan niin sanottua toista teollista vallankumousta, joka alkoi vuoden 1870 paikkeilla. Tämä teollisen vallankumouksen toinen aalto kehittyi vähittäin kattamaan kemianteollisuuden, öljynjalostamisen ja jakelun, sähköntuotannon ja 1900-luvun puolella autoteollisuuden. Maailmanpoliittisesti se johti myös teknologisen johtoaseman siirtymistä Isolta-Britannialta Yhdysvalloille ja Saksalle.
Alppien vesivoiman valjastaminen mahdollisti hiilipulasta kärsineen pohjoisen Italian teollistumisen 1890-luvulta asti. Lisääntyvä öljytuotteiden tarjonta myös vähensi hiilen merkitystä teollistumiselle.
1890-lukuun mennessä teollistuminen loi myös ensimmäiset jättiläismäiset suuryritykset, joiden toiminta-alue oli usein maailmanlaajuinen. Näiden joukoissa olivat esimerkiksi U.S. Steel, General Electric ja Bayer.
[muokkaa] Miksi Eurooppa?
Historioitsijoita askarruttanut kysymys on miksi teollinen vallankumous tapahtui Euroopassa eikä muualla maailmassa, etenkin esimerkiksi Kiinassa. Monia tekijöitä on ehdotettu — muun muassa ympäristöä, hallitusmuotoa ja kulttuuria. Benjamin Elman väittää, että Kiina oli tilanteessa, jossa ei-teolliset valmistamistavat olivat niin tehokkaita, että ne estivät suurten pääoman vaativien teollisten metodien kehittymisen. Kenneth Pommeranz vastaavasti on sitä mieltä, että Kiina ja Eurooppa olivat hämmästyttävän samankaltaiset 1700-luvulla ja merkittävät teollisen vallankumouksen syntyyn vaikuttaneet tekijät johtuivat hiiliesiintymien sijainnista tuotantokeskuksiin nähden ja raaka-aineiden, kuten ruoan ja puun tuottamisen Amerikasta, suosineen Eurooppaa. Kiinan suuren väestömäärän vuoksi ei ollut tarvetta kehittää koneita halvan työvoiman tilalle. Vanhoillinen maa myös vieroksui uudistuksia.
[muokkaa] Miksi Iso-Britannia?
Keskustelu teollisen vallankumouksen alusta sisältää myös kysymyksen miksi prosessi käynnistyi Isossa-Britanniassa kolmekymmentä - sata vuotta ennen manner-Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. Jotkut ovat painottaneet luonnollisten ja taloudellisten resurssien määrää, jotka maa sai merentakaisista siirtomaistaan tai tuottoja, jotka brittiläinen orjakauppa Afrikan ja Karibian välillä tienasi.
Vaihtoehtoiseksi syyksi on esitetty kaupan vapauden suurempaa astetta, jossa suurempi määrä kauppiaita kykeni hyödyntämään tieteellisiä ja teknologisia edistysaskeleita tehokkaammin, kun vahvempaan kuningasvaltaan perustuneet valtiot. Myös Ison-Britannian kehittynyt vientiin suuntautunut kotiteollisuus varmisti jo valmiit markkinat monille varhaisista tuotantotavaroista. Britannia kävi myös sotansa merten takana ja välttyi siten suurelta osin muuta Eurooppaa vaivanneesta alueellisen valloituksen pelolta ja tuhoisuudelta.
[muokkaa] "Protestanttinen työmoraali"
Toinen teoria Ison-Britannian edistysaskeleen selittämiseksi on käsitys yrittäjäluokasta, joka uskoi edistykseen, teknologiaan ja kovaan työhän. Tämä luokka usein kytketään ns. protestanttiseen työmoraaliin ja erityisesti ns. toisinajattelijaprotestanttilahkoihin, jotka lisääntyivät Englannin vallankumouksessa. Usko laillisuuteen, joka seurasi perustuslaillisen monarkian prototyypin perustamisesta Loistavassa vallankumouksessa 1689 ja tasapainoisten talousmarkkinoiden syntyminen, pönkitti yksityistä sijoittamista teollisiin hankkeisiin. Teoria on korostanut erityisesti näiden toisinajattelijaprotestanttien yhteistyökykyä ja samaistumista keskiluokkaan, perinteiseen sijoittaja- ja liikemiesluokkaan. Tämä teoria kuitenkin jättää huomioimatta, että monet keksijöistä ja sijoittajista eivät suinkaan kuuluneet protestanttisiin lahkoihin, vaan olivat ennemminkin rationalistisia ajattelijoita ja "filosofeja".
Siirtyminen teollistumiseen ja koneiden valtaan ei suinkaan ollut ongelmaton siinä mielessä, että esimerkiksi Englannissa luddiitit - työläiset, jotka pelkäsivät elinkeinonsa puolesta - protestoivat prosessia vastaan ja järjestivät jopa tehtaiden sabotaasia.
[muokkaa] Paradigmoja
[muokkaa] Kapitalismi
Teollistuminen toimi ensimmäisenä lähtölaukauksena ns. modernille kapitalismille ja sen kehittyminen aiheutti varallisuuden ja tuotantokapasiteetin valtavan nousun. Adam Smithin teosta Kansojen varallisuus (The Wealth of Nations) voi pitää teollistuvan kapitalismin teorian perusteoksena.
[muokkaa] Karl Marx
Karl Marx näki teollistumisprosessin loogisena dialektisena kehityksenä feodalistisesta talousmallista. Hänen mukaansa tämä oli väistämätöntä kapitalismin täydellisen kehittymisen kannalta, joka vastaavasti oli olennainen askel ennen sosialismia ja viimein kommunismia. Marxin mukaan teollistuminen jakaa yhteiskunnan kahteen luokkaan - porvaristoon, joka omistaa tuotantovälineet (ts. tehtaat, maan jne.) ja työväenluokkaan, jotka tekevät todellisen työn tuottaen jotain arvokasta tuotantovälineillä. Marx näki suhteen näiden kahden luokan välillä perustavanlaisesti parasiittisena, koska työväenluokka sai aina työstään liian vähäisen korvauksen suhteessa tekemänsä työn todelliseen arvoon. Tämä mahdollistaa porvariston varallisuuden karttumisen absurdeihin mittoihin pelkästään työläisen hyväksikäytön kautta.
Nopeat muutokset teknologiassa jättivät monet osaavat työläiset työttömiksi, kun maataloudelliset ja tuotannolliset toimet yksi toisensa jälkeen koneellistettiin. Miljoonien uusien työttömäksi jääneiden ihmisten pako maalta tai pienistä kaupungeista suuriin kasvukeskuksiin johti ennennäkemättömään köyhyyteen, slummiutumiseen ja asumisen ahtautumiseen kaikkeen tähän liittyneine sosiaalisine ongelmineen. Samaan aikaan porvarisluokka, joka oli kooltaan vain murto-osa työväenluokasta, vaurastui ennennäkemättömiin mittoihin.
Marxin mukaan teollisuustyöväenluokka lopulta kehittää luokkatietoisuuden ja nousee kapinaan porvaristoa vastaan. Tämä prosessi johtaa lopulta tasa-arvoisempaan sosialistiseen ja lopulta kommunistiseen valtioon, jossa työläiset itse omistavat tuotantovälineensä. Ks. Marxismi.
[muokkaa] Katso myös
- Teollistuminen
- Toinen teollinen vallankumous
