Lutikka
Wikipedia
| Lutikka | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Lutikka |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
Lutikka eli seinälude (Cimex lectularius) on lentokyvytön hyönteinen. Alkujaan se on lepakon loinen, mutta on sopeutunut ihmisen ja joidenkin lemmikkieläinten loiseksi. Se imee isäntäeliöltään verta öisin.
Cimex lectularius -lajin Suomeenkin levinneet sukulaiset lepakkolutikka (Cimex columbarius) ja pääskylude (Oeciacus hirundinis) ovat yleisiä linnunpesissä, joista voivat siirtyä ihmisen loisiksi. Sukulaislajit Cimex hemipterus (tropiikissa) ja Leptocimex boueti (Länsi-Afrikan ja Etelä-Amerikan tropiikissa) taas ovat paitsi ihmisen myös lepakon loisia.
Aikuinen lutikka on 3,5–8 millimetrin kokoinen ja ruskea, toukka on pienempi ja vaaleampi. Naaras munii 1–12 munaa päivässä, yhteensä noin 200.
Lutikka levisi Pohjoismaihin 1800-luvun alussa. Nykyisin se on melko harvinainen syöpäläinen parantuneen hygienian ansiosta.
Lutikan ei ole todettu Suomessa levittävän tauteja. Imentäjäljet kutiavat eri ihmisillä eriasteisesti.
[muokkaa] Havaitseminen
Lutikkojen pesiytymistä omaan asuntoon ei aina huomaa. Tyypillinen merkki lutikoista ovat kutiavat, turvonneet imentäjäljet. Ne ovat usein kolmen perättäisen ryhmissä, kun veren imeminen on keskeytynyt uhrin liikehdinnän takia.
Vuodevaatteilla voi havaita tummia läikkiä, jotka ovat lutikan ulostetta.
Lutikat liikkuvat etenkin noin tuntia ennen auringonnousua. Tuolloin ne voi havaita sytyttämällä valon. Lutikat eivät pääse piiloon erityisen nopeasti, joten niiden näkeminen on mahdollista.
[muokkaa] Torjunta
Lutikka voi levitä asuntoon esimerkiksi matkailijoiden mukana hotelleista tai asuntoon tuotujen käytettyjen huonekalujen mukana.
Lutikka on yöeläin ja piileskelee päivisin esimerkiksi vuoteessa, seinäpaperien halkeamissa tai lattialistojen raoissa. Se mahtuu hyvin pieniin rakoihin litteytensä ansiosta. Lutikoista pääsee eroon käsittelemällä niiden piilopaikat sopivalla hyönteismyrkyllä. Asunnon pitäminen siistinä on hyvä ehkäisykeino.
Viileissä oloissa lutikka voi selvitä jopa kahdeksan kuukauden ajan ilman verta. Alle −15 celsiusasteen lämpötiloja luteet kestävät vain muutaman tunnin.
