Magneettivuo

Wikipedia

Magneettivuo (tunnus Φ tai täsmällisemmin erotuksena muusta vuosta Φ_B tai Φ_M) on magnetismin määrää kuvaava suure, jota SI-järjestelmässä mitataan yksiköllä weber (1 Wb = 1 V·s). Magneettivuon voidaan ajatella olevan magneettikentän kenttäviivojen kokonaismäärä. Yksittäisen magneettisen navan säteilemäksi magneettivuoksi määritellään navan voimakkuus, pohjoisnapa toimii vuon lähteenä ja etelänapa vuon nieluna (kts. myös sähkövuo). Gaussin laki magneettikentille kertoo, että suljetun pinnan läpi virtaava magneettivuo on yhtä kuin pinnan sisäänsä sulkemien napojen voimakkuuksien summa, jonka on käytännössä havaittu olevan aina nolla.

Maxwell (tunnus Mx) on vanha magneettivuon yksikkö, joka on weberin sadasmiljoonasosa.

1 Mx = 1 gaussi·cm² = 10^–8 weber

Yleisesti magneettivuo pinnan A läpi saadaan magneettivuon tiheyden B pinta-integraalina

.

Mikäli magneettivuon tiheys on vakio ja vektori B muodostaa kulman φ pinnan A normaalivektorin kanssa, magneettivuo saadaan kaavasta

.

Kelan sisällä magneettivuo on verrannollinen itseisinduktanssiin L, virtaan I ja kierrosten lukumäärään N seuraavasti:

.

[muokkaa] Katso myös

• Sähköisten suureiden analogiat
• Maxwellin yhtälöt