Magneettivuon tiheys

Wikipedia

Magneettivuon tiheys (tunnus B) on magnetismin tiheyttä kuvaava suure, jota SI-järjestelmässä mitataan yksiköllä tesla (1 T = 1 Wb/m² = 1 V·s/m²). Magneettivuon tiheys voidaan ajatella kenttäviivojen tiheydeksi magneettikentässä. Magneettivuon tiheys riippuu sekä magneettikentästä että väliaineen laadusta (permeabiliteetista). Magneettivuon tiheys määritellään

,

missä differentiaalinen pinta-ala dA on kohtisuorassa magneettivuon "virtaa" vastaan ja yksikkövektori n osoittaa vuon virran suuntaan. dΦ_E on tämän pinnan läpi virtaava vuo. Määritelmästä seuraa, että magneettivuo minkä tahansa pinnan P läpi saadaan pinta-integraalina

.

Mikäli pinnan P läpi virtaava vuo on jokaisessa P:n pisteessä yhtä suuri ja kohtisuorassa pintaa vastaan, on magneettivuon tiheys pinnalla yksinkertaisesti

.

Magneettivuon tiheyttä ja magneettikentän voimakkuutta H yhdistää lineaarisessa, isotrooppisessa aineessa seuraava yhtälö, jossa on mukana myös väliaineen permeabiliteetti μ:

.

[muokkaa] Kelan magneettivuon tiheyden laskeminen

Koska kelan magneettivuo on LI, kelan sisällä vallitseva magneettivuon tiheys voidaan laskea seuraavasta kaavasta:

B = L·I/A

missä

L on käämin induktanssi

I on käämin sähkövirta

A on käämin poikkipinta-ala

Koska käämin induktiivinen reaktanssi on ωL ja käämin virta U/(ωL), käämin magneettivuon tiheydelle saadaan myös kaava:

B = U/(ω·N·A)

missä

U on käämin jännite

ω on kulmataajuus

N on käämin kierrosluku

A on käämin poikkipinta-ala

[muokkaa] Katso myös

• Sähköisten suureiden analogiat
• Maxwellin yhtälöt

Tämä fysiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.