Matti Kassila

Wikipedia

Matti Uolevi Kassila (s. 12. tammikuuta 1924, Keuruu) on suomalainen elokuvaohjaaja ja -käsikirjoittaja, joka kuului 1950- ja 1960-lukujen huomattavimpiin suomalaisiin elokuvantekijöihin. Kassilan tunnetuin työ lienee Komisario Palmu -elokuvien sarja. Muita maineikkaita ohjauksia ovat Sininen viikko, Elokuu sekä Ihmiselon ihanuus ja kurjuus.

[muokkaa] Nuoruus ja uran alkuvaiheet

Matti Kassila syntyi Keuruun Haapamäellä, aikansa huomattavalla rautatiepaikkakunnalla, veturinkuljettaja Väinö Kassilan ja Anna Kassilan poikana. Toinen maailmansota keskeytti hänen koulunkäyntinsä Haapamäen yhteiskoulussa: Kassila palveli ensin vapaaehtoisena ilmatorjuntatehtävissä ja määrättiin sitten alokaskoulutukseen, mutta kurkkumätäepidemian aiheuttamien sydänhäiriöiden vuoksi hänet vapautettiin rintamapalveluksesta. Jatkosodan loppuajan Kassila työskenteli Panssarivoimien Keskuskorjaamossa Varkaudessa. Ylioppilaaksi hän pääsi sodan aikana 1942.

Kassila oli jo sota-aikana näytellyt Varkauden Työväenteatterissa, ja 1944 hän sai näyttelijäharjoittelijan paikan Helsingin Kansanteatterissa. 1946 hän siirtyi elokuvayhtiö Suomi-Filmiin, jossa hän työskenteli muun muassa ohjaaja Valentin Vaalan järjestäjänä ja kuvaussihteerinä. 1948 ohjaaja Edvin Laine järjesti Kassilan alan suurimman yhtiön Suomen Filmiteollisuuden palvelukseen. SF:ssä hän työskenteli ensin lyhytelokuvaosaston hoitajana ja siirtyi seuraavana vuonna Edvin Laineen apulaisohjaajaksi.

[muokkaa] 1950-luvun ohjaustyöt

Kassila siirtyi 1949 itsenäiseksi ohjaajaksi oltuaan Edvin Laineen apulaisohjaajana elokuvassa Aaltoska orkaniseeraa (1949). Muistelmissaan hän kertoo, että SF:n johtaja T. J. Särkkä kutsui hänet huoneeseensa ja sanoi: "Te olette näyttänyt, että osaatte tehdä elokuvan. Tästä saatte nyt oman filmin, ottakaa tai jättäkää". Särkkä antoi hänelle valmiin käsikirjoituksen, valmiiksi valitut näyttelijät ja reilun kuukauden filmausaikaa. Tuloksena oli komedia Isäntä soittaa hanuria (1949), Kassilan ensimmäinen pitkä elokuva.

SF:n tapaan Kassila työskenteli nopeasti, kahden elokuvan vuosivauhtia. Elokuvien aiheet ja usein käsikirjoituksetkin tulivat valmiina tuottaja Särkältä. Kassilan läpimurtoelokuva oli kepeä rikoskomedia Radio tekee murron (1951) jonka hän käsikirjoitti itse yhdessä Aarne Tarkaksen kanssa. Hannes Häyrisen tähdittämä elokuva sai loistavat arvostelut ja hyvän yleisömenestyksen, vaikka jäikin lippuluukuilla samana vuonna valmistuneen rillumarei-elokuvan Rovaniemen markkinoilla varjoon. Elokuva toi Jussi-patsaat sekä ohjaaja Kassilalle että päätähti Häyriselle.

Menestyksen innoittamina Kassila, Tarkas ja kuvaaja Osmo Harkimo perustivat oman elokuvayhtiön Junior-Filmin ja tekivät elokuvalle jatko-osan Radio tulee hulluksi (1952), joka sai myös hyvän vastaanoton. Junior-Filmin menestys osoittautui kuitenkin heikoksi ja Kassila palasi vielä samana vuonna takaisin SF:een. Radio-elokuvien jälkeen Kassila ohjasi SF:lle kolmessa vuodessa kuusi elokuvaa, joiden kirjo vaihteli draamasta komediaan. Hän sai parhaan ohjaajan Jussin kahtena peräkkäisenä vuonna: 1954 draamasta Sininen viikko ja 1955 komediasta Isän vanha ja uusi.

1955 Kassila sai kahden vuoden kiinnityksen Porin teatterin johtajaksi, ja 1957-1958 hän toimi Helsingin Kansanteatterin johtajana. Hän jatkoi elokuvien ohjaamista teatterityönsä ohella, mutta siirtyi Fennada-Filmin palvelukseen. Kassilan Fennada-elokuviin kuuluu kaksi huomattavaa romaanisovitusta: F. E. Sillanpään Elokuu (1956), joka toi hänelle neljännen ohjaus-Jussinsa, sekä Ilmari Kiannon Punainen viiva (1959). Neljän Fennada-elokuvan jälkeen Kassila ja Osmo Harkimo kokeilivat jälleen siipiään itsenäisinä elokuvantekijöinä ja perustivat tuotantoyhtiön Kassila & Harkimo Co. Yhtiön ainoaksi tuotannoksi jäi kuitenkin elokuva Lasisydän (1959).

[muokkaa] Muuta

Kassila on toiminut myös kirjailijana ja on ollut mukana kirjoittamassa kaksitoistaosaista Suomen Kansallisfilmografia -kirjasarjaa. Kassilalla on poika Taavi Kassila, joka niin ikään on kunnostautunut sekä elokuvaohjaajana että kirjailijana.

[muokkaa] Pitkät elokuvat

Isäntä soittaa hanuria (1949)
Professori Masa (1950)
Maija löytää sävelen (1950)
Lakeuksien lukko (1951)
Radio tekee murron (1951)
Radio tulee hulluksi (1952)
Varsovan laulu (1953)
Tyttö Kuunsillalta (1953)
Sininen viikko (1954)
Hilmanpäivät (1954)
Isän vanha ja uusi (1955)
Pastori Jussilainen (1955)
Elokuu (1956)
Kuriton sukupolvi (1957)
Syntipukki (1957)
Punainen viiva (1959)
Lasisydän (1959)
Komisario Palmun erehdys (1960)
Tulipunainen kyyhkynen (1961)
Kaasua, komisario Palmu! (1961)
Tähdet kertovat, komisario Palmu (1962)
Kolmen kaupungin kasvot (1963)
Äl' yli päästä perhanaa (1968)
Vodkaa, komisario Palmu (1969)
Päämaja (1970)
Aatamin puvussa...ja vähän Eevankin (1971)
Haluan rakastaa, Peter (1972)
Meiltähän tämä käy (1973)
Natalia (1979)
Niskavuori (1984)
Jäähyväiset presidentille (1987)
Ihmiselon ihanuus ja kurjuus (1988)
Kaikki pelissä (1994)

[muokkaa] Palkinnot

1951 Jussi-palkinto elokuvan Radio tekee murron ohjauksesta
1951 Jussi-palkinto elokuvan Radio tekee murron käsikirjoituksesta (yhdessä Aarne Tarkaksen kanssa)
1954 Jussi-palkinto elokuvan Sininen viikko ohjauksesta
1955 Jussi-palkinto elokuvan Isän vanha ja uusi ohjauksesta
1957 Jussi-palkinto elokuvan Elokuu ohjauksesta
1957 Kultainen Palmu-ehdokkuus elokuvasta Elokuu Cannesin elokuvajuhlilla
1959 Jussi-palkinto elokuvan Punainen viiva käsikirjoituksesta
1961 Hopeinen karhu-ehdokkuus elokuvasta Tulipunainen kyyhkynen Berliinin elokuvajuhlilla
1962 Jussi-palkinto elokuvan Kaasua, komisario Palmu! käsikirjoituksesta (yhdessä Kaarlo Nuorvalan kanssa
1989 Yleisö-palkinto elokuvasta Ihmiselon ihanuus ja kurjuus Rouenin Pohjoismaisilla elokuvajuhlilla
1989 Grand Prize elokuvasta Ihmiselon ihanuus ja kurjuus Rouenin Pohjoismaisilla elokuvajuhlilla