MIG/MAG-hitsaus
Wikipedia
MIG/MAG-hitsaus on kaasukaarihitsausmenetelmä, jossa sähkövirran avulla aikaansaatava valokaari palaa lisäainelangan ja hitsattavan kappaleen välissä suojakaasun ympäröimänä. Hitsattaessa valokaari sulattaa perusaineen ja lisäaineen yhtenäiseksi hitsisulaksi, joka jähmettyessään muodostaa kiinteän yhteyden kahden kappaleen välille. Lisäainelanka on ohutta metallilankaa, jonka koostumus on yleensä lähes sama kuin perusaineella. Lisäaine syötetään poikkeuksetta koneellisesti. Langan paksuus vaihtelee tyypillisesti 0,6 mm ja 1,6 mm välillä. Hitsattavien kappaleiden ainevahvuudet yleensä ylittävät millimetrin. Langan syöttönopeus sekä hitsausjännite säädetään hitsattavien kappaleiden mukaan.
MIG/MAG-hitsauksen etuja ovat nopeus ja hitsin puhtaus. Hitsin päälle ei myöskään muodostu kuonakerrosta. Tunkeuman ja hitsin muodon hallinta on MIG/MAG-hitsauksessa vaikeampaa kuin TIG-hitsauksessa. Suoritusteknisestä helppoudesta huolimatta hitsauslaitteiston oikea säätäminen voi tuottaa vaikeuksia. Myös huomaamaton vapaalangan pituuden muuttuminen vaikuttaa voimakkaasti perusaineeseen kohdistuvaan sulatustehoon, minkä vuoksi hitsiin jää helposti huomaamattomia virheitä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suojakaasut
Suojakaasun tärkein tehtävä on syrjäyttää ilma ja erityisesti happi hitsisulan läheltä, jotta haitalliset kemialliset reaktiot vältettäisiin. Toinen suojakaasun tehtävä on jäähdyttää hitsauspoltinta. Lisäksi hitsauskaasu voi vähentää hitsatessa syntyvän otsonin määrää.
Yleisiä suojakaasuja ovat hiilidioksidi (CO2), argon, helium ja näiden seokset. Hitsausta kutsutaan MIG-hitsaukseksi, jos suojakaasu on inerttiä eli suojakaasu ei reagoi hitsisulan kanssa. Vastaavasti hitsaus on MAG-hitsausta, mikäli suojakaasu on aktiivista eli reagoi sulan kanssa. Esimerkiksi argon on inertti kaasu, mutta hiilidioksidi reagoi sulan kanssa. Yleisin käytetty kaasu on argonin ja hiilidioksidin seos, jota käytetään useimpien terästen hitsauksessa. Teräksiä voidaan myös hitsata pelkkää hilidioksidia käyttäen, mutta seoskaasu on monella tavalla parempi vaihtoehto. Puhdasta argonia käytetään alumiinien hitsauksessa. Ruostumatonta terästä hitsataan kaasulla jossa on argonin lisäksi vain hieman hiilidioksidia.
Suojakaasu voidaan korvata käyttämällä ydintäytelankaa, jolloin langan sisällä on hitsisulaa suojaavia aineita. Tällöin puhutaan usein eri hitsausmenetelmästä, jota kutsutaan täytelankahitsaukseksi. Kokonaan toisesta liittämismenetelmästä puhutaan kaarijuoton yhteydessä, vaikka sen suorittamiseen usein käytetäänkin MIG/MAG-hitsauslaitteistoa.
[muokkaa] Lisäaine
Lisäainelanka valitaan hitsattavan materiaalin mukaan. Langan koostumus on lähes sama kuin hitsattavan aineen. Raudan hitsauksessa käytettävät langat on yleensä päällystetty kuparilla. Alumiinilangat ovat yleensä päällystämättömiä.
[muokkaa] Hitsauslaitteisto
MIG/MAG-hitsauslaitteisto muodostuu virtalähteestä, langansyöttölaitteesta, hitsauspolttimesta ja kaapelista, sekä maattokaapelista että -puristimesta ja suojakaasulaitteistosta. Yleensä kaikki laitteet on koottu saman kuoren sisään kompaktiksi hitsauskoneeksi, mutta ammattikäyttöön tarkoitetut laitteet kootaan usein erillisistä moduleista.
Virtalähteestä saadaan hitsauksessa tarvittava sähköteho. Tyypillisesti suurin saatava hitsausvirta vaihtelee laitteen mukaan 100 ja 600 ampeerin välillä. Hitsausjännitteet vaihtelevat reilusta kymmenesta voltista useisiin kymmeniin voltteihin. MIG/MAG-hitsaukseen soveltuva virtalähde pitää hitsausjännitteen lähellä hitsaajan asettamaa arvoa, toisin kuin TIG- ja puikkohitsauksessa, joissa laitteen käyttäjä asettaa hitsausvirran, joka pysyy jokseenkin vakiona. Virtalähteessä voi olla lisäominaisuuksia, kuten katkohitsaus tai hitsausjänniteen tai langansyötön pulssitus.
Langansyöttölaitteen tehtävä on syöttää lisäainelankaa langanjohtimen kautta hitsauspolttimeen. Langansyöttönopeus on säädettävä. Yleisimmässä ratkaisussa lankaa vedetään lankakelalta ja työnnetään langanjohtimeen syöttömoottorin pyörittämien syöttöpyörien avulla. Syöttöpyöriä on saatavana useilla erilaisilla urilla varustettuna. Syöttöpyörien urien koko ja profiilit vaihtelevat ja ne voivat myös olla pyällettyjä. Erilaisten uraprofiilien vaikutukset ilmenevät lankaan syntyvien muodonmuutosten ja pidon erilaisuutena. Urien koko valitaan langan koon mukaan. Jos lisäainelanka on pehmeää kuten alumiinia, on usein tarpeellista käyttää moottoripistoolia, jotta langansyöttö toimisi tasaisesti ja luotettavasti. Moottoripistooli on hitsauspoltin, johon on liitetty langansyöttömoottori. Kun langansyöttölaitteen ja hitsauspolttimen etäisyys on suuri, on käytettävä välisyöttölaitetta, jotta langansyöttö toimisi häiriöttä.
Hitsauspoltin on laite, joka syöttää lankaan virran, suuntaa hitsauskaasuvirtauksen hitsauskohtaan ja sisältää kytkimen, jolla hitsaustapahtumaa voidaan hallita. Hitsauspolttimen virtasuutin valitaan hitsattavan aineen, langanpaksuuden ja hitsaustilanteen mukaan. Alumiinia hitsattaessa sekä kuumakaarialueella hitsattaessa käytetään hieman oikeaa nimellismittaa suurempia suuttimia. Hitsauspolttimen suoritusarvoja ovat suurin sallittu paloaikasuhde ja hitsausvirta.
Poltinkaapeli on kaapeli jolla hitsasupoltin on kiinnitetty hitsauskoneeseen. Poltinkaapeli on yleensä kiinteästi hitsauspolttimessa kiinni kiinteästi ja useimmissa koneissa se on liitetty EURO-liittimellä hitsauskoneeseen. Poltinkaapelissa on ulkokuori, joka pitää kaapelin koossa ja suojaa sen sisällä olevia kaapelin osia. Kaapelin suojakuoren sisällä kulkevat signaalijohtimet, kaasuletku, langanjohdin ja vesijäähdytetyn pistoolin tapauksessa jäähdytysnesteletkut. Signaalijohtimet tuovat hitsauspolttimeen liitetyiltä kytkimiltä ja säätimiltä ohjaussignaalit hitsauskoneelle. Kaasuletku johtaa hitsauskaasun hitsauspolttimelle. Langanjohtimen tehtävä on ohjata hitsauslanka polttimelle. Langanjohtimia valmistetaan eri materiaaleista aj eri paksuuksia erilaisia ja erikokoisia hitsauslankoja varten.
Suojakaasulaitteiston tehtävänä on syöttää hitsauspolttimeen suojakaasua sitä tarvittaessa. Suojakaasu saadaan kaasupullosta, jonne suojakaasua on varastoitu puristamalla se korkeaan paineeseen. Kaasupulloon liitetään paineenalennin/virtauksensäädin, joka alentaa kaasun paineen hitsauslaitteelle sopivaksi ja säätää virtausnopeuden oikeaksi. Hitsauslaitteen yhteydessä on jonkinlainen venttiili, joka ohjaa kaasunvirtausta siten, että kaasua tulee polttimelle hitsauksen aikana. Joskus ventiiliä ohjataan mekaanisesti hitsauspolttimen kytkimellä, kun taas joissakin laitteissa kaasunvirtausta hallitaan elektronisesti, jolloin on mahdollista lisätä lisätoimintoja, kuten kaasun etu- ja jälkivirtaus.
Yleensä hitsauslaitteistoon voidaan liittää kaukosäätimiä, joilla voidaan hallita ainakin langansyöttöä tai hitsausjännitettä. Kaukosäätimet voivat olla esim. jalkapolkimia tai hitsauspistooliin integroituja säätimiä.
[muokkaa] Historia
MIG-hitsaus kehitettiin alun perin erikoismenetelmäksi alumiinin hitsausta varten.
[muokkaa] Hitsaustapahtuma
Hitsaaja valitsee koneen säätimillä kulloiseenkin hitsaustilanteeseen sopivan jännitteen, joka pysyy kutakuinkin vakiona, mutta hitsausvirta vaihtelee hitsausvirtapiirin vastuksen mukaan. Hitsausvirtapiirin vastus riippuu vapaalangan ja valokaaren pituudesta. Mitä pidempi valokaari tai vapaalanka sitä suurempi vastus ja pienempi hitsausvirta ja pienemmän hitsausvirran myötä pienempi hitsausteho. Valokaaren pituuteen vaikutetaan langansyöttönopeutta muuttamalla. Vapaalangan pituus riippuu virtasuuttimen ja työkappaleen välisestä etäisyydestä, johon voidaan vaikuttaa virtasuuttimen ja kaasusuuttimen pituudella, mutta ennen kaikkea sillä kuinka etäällä työkappaleesta hitsaaja pitää poltinta.
[muokkaa] Vapaalangan vaikutus
Karkeasti sanottuna lisäaine sulaa langan kautta kulkevan virran tuottaman lämmön vaikutuksesta ja perusaine sulaa valokaaren vaikutuksesta. Kun vapaalangan pituus kasvaa hitsausvirta pienenee ja lisäksi valokaari lyhenee, koska valokaareen vaikuttava jännite pienenee vapaalangan resistanssin lisääntyessä. Nämä molemmat ilmiöt johtavat perusaineen sulatustehon romahtamiseen. Kuitenkin kaikki lisäaine sulaa ja hitsauksen lopputulos voi olla silmämääräisesti tarkasteltuna hyvä, vaikka perusaine ei olisikaan sulanut kunnolla.
[muokkaa] Kaarimuodot
MIG/MAG-hitsauksessa esiintyy kolmea kaarimuotoa. Nämä ovat lyhyt-, seka- ja kuumakaari. Lyhytkaarella hitsattaessa lisäainelanka muodostaa tiheästi oikosulkuja työkappaleen kanssa. Aineen siirtyminen tapahtuu oikosulun aikana ja perusaineen sulattava valokaari palaa niiden välillä. Kuumakaarella oikosulkuja ei muodostu vaan valokaari palaa jatkuvasti lisäaineen siirtyessä pisaroin hitsisulaan. Sekakaari on näiden kahden kaarimuodon välimuoto. Hitsaus tapahtuu lyhytkaarella käytettäessä pientä virtaa ja jännitettä ja vastaavasti kuumakaarella käytettäessä suurta langansyöttöä ja jännitettä.
[muokkaa] Hitsauksen suorittaminen
[muokkaa] Laitteiden käyttökuntoon saattaminen
Lisäainelanka, virta- ja kaasusuuttimet ja suojakaasu valitaan hitsaustilanteen mukaan. MIG/MAG-laitteisto on myös säädettävä oikein kutakin hitsaustilannetta varten. Välttämättömät toimenpiteet ovat hitsausjännitteen valinta, langansyöttönopeuden asettaminen ja kaasunvirtauksen säätö. Lisäksi hitsauslaitteessa voi olla lisäominaisuuksia, kuten hitsausjännitteen tai langansyötön pulssitus tai katkohitsaus, joiden parametrit on asetettava niitä käytettäessä. Hitsausparametrit voidaan arvioida erilaisten taulukoiden tai laskukaavojen perusteella. Lopulliset asetukset on kuitenkin etsittävä koehitsauksien avulla. Hitsausarvojen sopivuutta hitsauksen aikana arvioitaessa tarkkaillaan valokaaren käyttäytymistä, roiskeiden syntymistä ja hitsausääntä. Parametrien oikeellisuutta voi arvioida myös hitsaustuloksen perusteella käyttäen silmämääräistä tarkastelua tai erilaisia tarkastusmenetelmiä.
[muokkaa] Kappaleen valmistelu
Kun kappale valmistellaan hitsausta varten, on se puhdistettava hapettumista ja epäpuhtauksista. Useimmiten on tarpeellista tehdä railo hitsausta varten. MIG/MAG-hitsauksessa käytetään useimmiten I- tai V-railoa. Ohuilla ainevahvuuksilla käytetään I-railoa, paksumpia aineita hitsattaessa siirrytään V- tai X-railon käyttöön. Joskus hitsattavat kappaleet pitää esilämmittää, jotta liian suuret hitsausjännitykset vältettäisiin tai hitsausteho riittäisi perusaineen sulattamiseen.
[muokkaa] Hitsaus
Hitsaus aloitetaan sytyttämällä valokaari. Valokaari sytytetään pitämällä lisäainelangan päätä kohtisuorassa kappaletta vastaan ja kytkemällä hitsausvirta. Oikea sytytyskohta riippuu perusaineesta. Useimmiten rautametalleja hitsattaessa valokaari sytytetään hitsausrailossa, mutta esim. alumiinia hitsattaessa oikea sytytyskohta on railon vieressä. Kun valokaari syttyy, langan pää suunnataan hitsauksen aloituskohtaan ja poltinta aletaan kuljettaa hitsausrailoa pitkin, joko suoraviivaisesti tai levitysliikettä tehden. Hitsaus lopetetaan kuljettamalla valokaarta lyhyen matkaa takaisin päin valmiin hitsin päälle ja katkaisemalla hitsausvirta.
[muokkaa] Viimeistely
Hitsi voidaan viimeistellä hiomalla, puhdistamalla se teräsharjalla tai peittaamalla.
