Helium
Wikipedia
|
|||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Helium | ||||
| Tunnus | He | ||||
| Järjestysluku | 2 | ||||
| Luokka | Epämetalli | ||||
| Lohko | s | ||||
| Ryhmä | 18, jalokaasu | ||||
| Jakso | 1 | ||||
| Tiheys | 0,0001786×103 kg/m3 | ||||
| Väri | Väritön | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1895, Sir William Ramsay, Nils A. Langley, Per Teodor Cleve | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino | 4,002602 amu | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | (31) pm | ||||
| Kovalenttisäde | 32 pm | ||||
| Van der Waalsin säde | 140 pm | ||||
| Orbitaalirakenne | 1s2 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2 | ||||
| Kiderakenne | Heksagonaalinen tai BCC | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | Kaasu | ||||
| Sulamispiste | (25 MPa) 0,95 K (−272,2 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 4,22 K (−268,93 °C) | ||||
| Moolitilavuus | 21,0×10−6 m3/mol | ||||
| Höyrystymislämpö | 0,0829 kJ/mol | ||||
| Sulamislämpö | 0,0138 kJ/mol | ||||
| Äänen nopeus | 970 m/s 293 K:ssa | ||||
| Muuta | |||||
| Ominaislämpökapasiteetti | 5,193 kJ/kg K | ||||
| Lämmönjohtavuus | (300 K) 0,1513 W/(m×K) | ||||
| Tiedot normaalipaineessa | |||||
Helium (lat. helium) on alkuaine, joka on väritön ja hajuton jalokaasu. Se on tunnetun maailmankaikkeuden toiseksi yleisin alkuaine vedyn jälkeen. Heliumin CAS-numero on 7440-59-7.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ominaisuuksia
Heliumin kiehumispiste on alkuaineista alhaisin. Tämän takia nestehelium on erittäin tärkeä alhaisen lämpötilan tutkimuksessa, koska tutkittava näyte saadaan riittävän kylmäksi yksinkertaisesti saattamalla se kosketuksiin nesteheliumin kanssa.
[muokkaa] Käyttö
Helium, joka on ilmaa kevyempi, soveltuu käytettäväksi ilmalaivoissa ja sääpalloissa. Se ei ole yhtä räjähdysherkkää kuin vety, ja siitä syystä turvallisempi. Heliumia käytetään myös hitsauksessa suojakaasuna, syvyyssukelluksessa ja purkausputkissa. Se soveltuu ydinvoimaloiden lämmönsiirtäjäaineeksi, koska se on kemiallisesti passiivinen eikä se tule radioaktiiviseksi.
Tunnetuin käyttötarkoitus lienee kuitenkin ilmapallojen täyttäminen. Pilailumielessä ilmapallojen täyttämiseen tarkoitettua heliumia voi käyttää hengittämällä sitä sisään ja puhumalla sen jälkeen. Puhtaan heliumin hengittäminen aiheuttaa välittömän tajuttomuuden, ja voi johtaa kuolemaan. Heliumin ilmasta eroavasta äänenkulusta johtuen puhujan ääni muuttuu kimeämmäksi, "mikkihiirimäiseksi". Tämä tosin voi aiheuttaa pahoinvointia seuraavina päivinä.
[muokkaa] Historia
Helium on siitä poikkeuksellinen alkuaine, että se löydettiin alun perin maapallon ulkopuolelta, kun tähtitieteilijä Joseph Lockyer havaitsi vuonna 1868 Auringon spektrissä toistaiseksi tuntemattoman alkuaineen spektriviivoja. Heliumin nimi tulee kreikan Aurinkoa tarkoittavasta sanasta helios. Maapallolta aineen löysivät ensimmäisinä Sir William Ramsay, Nils A. Langley ja Per Teodor Cleve, kaikki itsenäisesti vuonna 1895.
[muokkaa] Alfahiukkanen
Paljasta heliumydintä eli kaksi kertaa ionisoitunutta heliumatomia (He III) sanotaan alfahiukkaseksi ja alfahiukkasten nopeaa virtaa alfasäteilyksi. Ionisoiva alfasäteily ei ole kovin läpitunkevaa; se etenee ilmassa muutaman millimetrin.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
