Monte-Criston kreivi
Wikipedia
| Monte-Criston kreivi Le Comte de Monte-Cristo |
|
| Kirjailija | Alexandre Dumas vanh. |
| Kustantaja | Otava |
| Suomentaja | Jalmari Finne |
| Genre | seikkailu |
| Ilmestynyt | 1844 |
| Julkaisuasu | kovakantinen |
| Sivuja | 701 |
| Kirjasarja | |
| Kansitaiteilija | |
| ISBN | 951-1-11041-1 |
Monte-Criston kreivi (ransk. 'Le comte de Monte-Cristo', suomeksi joskus myös Monte Criston kreivi) on klassinen Alexandre Dumas vanhemman kirjoittama historiallinen seikkailuromaani. Sitä pidetään usein Dumas'n parhaimpiin kuuluvana teoksena ja se esiintyy usein myös kaikkien aikojen parhaimpien romaanien listoilla.
Tarinan paikkana ovat Ranska, Italia ja Välimeren saaret vuosina 1814–1838 Napoleonin aikana. Seikkailuromaanin tyyliin kirjoitetun tarinan teemoja ovat oikeus, kosto, armeliaisuus ja anteeksianto.
[muokkaa] Juoni
Romaani alkaa, kun Edmond Dantès palaa Marseilleen ja tapaa perheensä ja ystävänsä. Dantèsista on tulossa Morrelin laivanvarustamoyhtiön Pharaon-laivan kapteeni ja hän aikoo naimisiin kauniin Mercedeksen kanssa. Kapteenin paikasta kateellinen Danglars ja Mercedestä rakastava Fernand juonittelevat ilmiantokirjeen, ja häät keskeytyivät, kun Dantèsia tultiin pidättämään kuninkaan nimissä. Kun kuulustelijana toiminut prokuraattorin sijainen Villefort saa tietää, että Dantès oli viemässä kirjettä Napoleonilta hänen isälleen, tunnetulle bonabartistille Noirtier'lle, tilanne kärjistyi siten, että Dantès passitettiin Ifin vankilaan sijaisen toimesta.
Neljätoistavuotisen vankeutensa aikana hänellä on vain yksi ystävä, apotti Faria, joka opettaa hänelle monia asioita pakotunnelin kaivamisen lomassa ja päättelee Dantèsin vihamiesten nimet. Kun Faria kuolee, Dantès karkaa tämän ruumissäkissä, löytää apotin aarteen ja muuttaa nimensä Monte-Criston kreiviksi aarresaarensa mukaan. Hän palkitsee ensin hyväntekijänsä Morrelin ja sen jälkeen matkustelee ja suunnittelee kostoaan kymmenen vuotta.
Monte-Cristo esiintyy eri henkilöllisyyksillä, kuten apotti Busonina, lordi Wilmorena ja Sindbad Merenkulkijana. Hän muuttaa Pariisiin, jossa hänen vihamiehensä ovat päässeet arvostettuun asemaan. Monte-Criston tunnistaa vain entinen kihlattu Mercedes, joka on nyt Fernandin vaimo. Fernand on arvostettu kreivi Morcerf sekä pääri, Danglars menestyvä pankkiiri ja Villefort kuninkaallinen prokuraattori.
Toimittaessaan kostoa loppuun kreivi ilmiantaa aina itsensä vihamiehilleen. Fernandille hän esiintyy Dantèsin merimiespuvussa, ja tämä ampuu itsensä. Apurin puukotettua Caderoussen kreivi sanoo hänelle : "Olen vain köyhä merimies, jonka isä kuoli nälkään sinun vuoksesi." Caderousse tunnistaa hänet viime hetkellä ennen kuolemaansa. Danglars ja Villefort eivät kuole, mutta ensimmäinen menettää rahansa ja toinen järkensä.
Monte-Cristo uskoo olevansa oikeutettu rankaisemaan - "Jumalan ruoska kuten Attila" – ja yhteiskunnan lakien ulkopuolella. Hän sanoo, että tuomioista eli "luonnollisesta tuomitsemisesta huolehtivat ne, joille Jumala on antanut siunauksensa", hän myös pitää itseään yhtenä näistä. Kirja päättyy kirjeeseen, jossa kreivi kirjoittaa, että "viisaus sisältyy sanoihin toivo ja odotus".
[muokkaa] Henkilöt
- Edmond Dantès – päähenkilö, kauppalaiva-Pharaonin perämies ja varakapteeni, joka esiintyy myös nimillä Monte-Criston kreivi, Sindbad merenkulkija, apotti Busoni ja lordi Wilmore; on kirjan alussa menossa kihloihin Mercedeksen kanssa, mutta joutuu vankilaan bonapartistiksi syytettynä.
- Bertuccio – päähenkilön uskollinen palvelija, korsikalainen ja bonapartisti.
- Ali – päähenkilön lähin palvelija; kielensä menettänyt nubialainen, joka oli jo tuomittu mestattavaksi mutta jonka Monte-Cristo lunasti vapaaksi, koska tarvitsi tällaisen palvelijan.
- Fernand Mondego – Dantèsin kilpakosija, joka lopulta menee Mercedeksen kanssa naimisiin ja kohoaa kenraaliksi, kreiviksi sekä pääriksi - pääasiassa petoksen keinoin.
- Danglars – Pharaonin tilinhoitaja, joka kadehtii Dantèsin kapteenin paikkaa; nousee rikkaaksi pankkiiriksi.
- Hermine de Nargonne Danglars – edellisen puoliso, toista kertaa naimisissa.
- Eugenie Danglars – edellisten tytär, oopperalaulajatar.
- Louise d´Armilly – edellisen ystävätär, konserttipianisti, keuhkotautinen.
- Gérard de Villefort – prokuraattorin sijainen Marseillessa; tuomitsee Dantesin vankilaan pelastaakseen oman uransa.
- Héloïse de Villefort – edellisen toinen puoliso; myrkyttäjätär.
- Edouard de Villefort – edellisten täysin piloille hemmoteltu pikkupoika.
- Andrea Cavalcanti – Gérard de Villefort'in ja Hermine de Nargonnen salainen avioton lapsi; vanhemmat luulevat tämän syntyneen kuolleena, mutta Bertuccio pelasti lapsen hengen; lapsi kasvatettiin Korsikassa nimellä Benedetto. Oikean isänsä pohjimmaisen pahuuden täysin myrkyttämä varas ja murhaaja.
- Mercedes – Dantèsin kihlattu tarinan alussa; myöhemmin kreivi Morcerfin eli Fernandin vaimo.
- Gaspard Caderousse – Dantèsin naapuri tarinan alussa; sittemmin murhamies ja murtovaras.
- Madeleine carcontelainen – edellisen jopa murhaa kaihtamaton puoliso.
- Pierre Morrel – laivanvarustaja, joka on Dantèsille ystävällinen; maksaa Dantèsin kuolevan isän velat ja hautaa tämän - minkä takia on tulla tuhotuksi bonapartistin omaisen auttajana satapäiväisen keisarikunnan kaaduttua.
- Julie – edellisen todella hyväsydäminen tytär; tukee isäänsä aina kuoleman partaalle asti ja tuo tälle pelastavan kukkaron
- Emmanuel Herbault – Julien jalosydäminen kihlattu ja sittemmin uskollinen puoliso
- Noirtier – Villefort'in isä; girondisti ja jakobiini; koko tarinan hiljainen keskushahmo, loppuosan ajan täysin halvaantunut
- Albert de Morcerf – Fernandin ja Mercedeksen poika
- Valentine de Villefort – Villefortin ja hänen ensimmäisen vaimonsa tytär
- markiisitar de Saint-Méran – Valentinen isoäiti; kuolee myrkytettynä
- Maximilien Morrel – Morrelin poika, joka rakastuu Valentineen
- Haydée – Janinan visiiri Ali-Tebellinin ja hänen lempivaimonsa Vasilikin tytär, jonka isän pettänyt Fernand myi orjaksi ja jonka Monte-Cristo vapautti
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Monte-Criston kreivi Gutenberg-projektissa (englanniksi)
