Mustajalat
Wikipedia
| mustajalat | |
|---|---|
 Curley Bear |
|
| Kokonaismäärä | 32 000 |
| Pääasiallinen asuinalue | Alberta (Kanada) ja Montana (Yhdysvallat) |
| Kieli (kielet) | englanti, mustajalka |
| Uskonto (uskonnot) | kristinusko + muita |
Mustajalat (engl. Blackfoot) on algonkin-kieliryhmään kuuluvaa mustajalan kieltä puhuva intiaaniheimo. Ne olivat alkuaan Länsi-Kanadan ja Yhdysvaltain pohjoisosien preerioilla asustaneita nomadeja.
Mustajalkojen omakielinen nimi oli Siksika eli preerian kansa ja heihin kuului kolme liittoutunutta sukulaisheimoa: Kanadan pieganit, joka oli heistä runsaslukuisin heimo, kainahit eli veri-intiaanit sekä pieganit eli varsinaiset mustajalat.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elintavat ja uskonto
Nimensä mustajalat saivat mustaksi värjätyistä mokkasiineistaan. Mustaa väriä esiintyi myös sotamaalauksissa; mustaksi värjätyt kasvot kuvasivat äsken tehtyä sankaritekoa. Hiuksissa he pitivät pöllön sulkia. Joskus myöhempinä aikoina mustajalkasoturilla saattoi olla päässään musta huopahattu.
Mustajalkojen pääelinkeino oli biisoninmetsästys. He viljelivät myös tupakkaa. Mustajalkojen tärkein riitti oli aurinkotanssi, jota ennen puhdistauduttiin eräänlaisessa telttasaunassa. Sodissa soturia suojasi hänen amulettikäärönsä.
[muokkaa] Arvostettuja hevosvarkaita
Mustajalkojen alkuperäisiä vihollisia olivat shoshonit. Mustajalat näkivät ensi kerran hevosia, kun shoshonit hyökkäsivät ratsain erään heimon sivuhaaran kimppuun. Taisto päättyi shoshonien murskavoittoon, koska hevosen tuomat edut olivat ylivoimaisia. Mustajalat ottivat oppia tapauksesta, ja pian he itsekin onnistuivat saamaan hevosia. Ratsujen avulla muuttui metsästäminen preerioilla nopeammaksi, ja hevoset lisäsivät paljon sosiaalista arvostusta. Samalla lisääntyivät myös sodat tasangoilla. Nyt liikuttiin pienissä ryhmissä ratsun selässä ja siirryttiin nopeasti paikasta toiseen. Toiset heimot kohtasivat entistä useammin, ja nämä tapaamiset eivät sujuneet aina kovin ystävällisissä merkeissä. Suurena urotekona pidettiin, jos soturi onnistui ratsastamaan niin lähelle vastustajaa, että pystyi antamaan tälle tuntuvan iskun vahingoittamatta tätä muutoin kuin ottamalla hänen kunniansa. Häväisty osapuoli pystyi pelastamaan maineensa varastamalla hevosen. Varsinkin pohjoisilla tasangoilla hevosten varastamista pidettiin korkeassa arvossa. Mustajalkojen lisäksi olivat sekä creet että assiniboinet innokkaita hevosvarkaita. Ne heimot, joilla ei ollut syystä tai toisesta kykyä hankkia ratsuja, joutuivat elämään maanviljelijöinä. Vaeltavien kansojen ratsumiehet ahdistelivat kuitenkin heitä tavan takaa. Niinpä farmarien oli tehtävä kylistään yhä isompia, jotta he olisivat kyenneet torjumaan ryöstöretkiä tekevien ratsuilla liikkuvien vihollisten hyökkäykset.
[muokkaa] Tasankojen valtiaita
Mustajalkojen elämässä oli myös majavanmetsästyksellä tärkeä osuus, sillä turkikset olivat hyvin kysyttyjä ranskalaisten kauppiaitten keskuudessa. Näiden kautta kulkeutui Kanadasta monenlaista tavaraa. Pohjoisille lakeuksille siirtyi kauppatavarana myös paljon kiväärejä, jotka oli vaihdettu turkiksiin. Näin intiaanien perinteiset jouset ja nuolet antoivat tilaa järeämmälle aseistukselle. Joillakin Kanadan puolelta tulleilla heimoilla oli ollut tuliaseita jo ennen hevosia.
Mustajalkojen maine oli hyvin aggressiivinen jo 1700-luvulla, kun he alkoivat laajentaa alueitaan etelään päin. Montanasta Kalliovuorten itäpuolelta he karkottivat shoshonit ja flatheadit. Kuvaavaa heidän voimalleen on se, että alueen muut heimot unohtivat kokonaan keskinäiset sotatilansa aina, kun mustajalkoja oli lähistöllä. Silloin tehtiin nopea liitto ja yhdistettiin kaikki saatavilla oleva iskuvoima, jonka avulla yritettiin häätää mustajalat kauemmaksi. He olivat kiistatta tasankojen valtiaita pohjoisimmilla lakeuksilla Kalliovuorilta itään. Heistä kaakkoon hallitsivat siouxit laajoja alueita. Yhteenottoja oli paljon, sillä myös siouxien maine oli varsin kova. Enemmän kohti itää liikkuessaan saivat mustajalat vastaansa cree- ja assiniboinesoturit, joilla oli hyvin varustetut asevoimat.
Mustajaloilla oli Kalliovuorten rinnemailla ollut koko ajan hyvä majavakanta, joten he eivät olleet riippuvaisia biisoneista siinä määrin kuin monet muut heimot. 1800-luvun alkupuolella alkoivat Kanadasta tulleet turkismetsästäjät kuitenkin tunkea heidän majavapuroilleen. Mustajalat eivät hyväksyneet tunkeilijoita, vaan surmasivat useita luvatta metsästäviä valkoisia. Tästä syntyi vuosikausien riita ja monia yhteenottoja. 1830-luvulla saatiin aikaan jonkinlainen rauha amerikkalaisten kanssa, mutta se ei silti lopettanut levottomuuksia. Vahvasti aseistettuna he aiheuttivat harmia edelleen, mutta kyseessä oli pitkälti omien oikeuksien puolustaminen. Mustajalat olivat huomanneet järkyttävän tosiasian: biisonikanta oli uhkaavasti alkanut huveta samaan aikaan kun valkoinen mies oli alkanut tunkeutua preerioille. Myöskään majavia ei ollut niin kuin ennen. Senkin oli saanut aikaan valkoinen mies.
[muokkaa] Epidemiat
Valkoisten mukana tulleet ikävät asiat eivät loppuneet siihen, sillä kuolettavin kaikista uudisasutuksen mukanaan tuomista asioista oli isorokko. Vuonna 1836 se pyyhkäisi laajana rintamana tasangoille ja musersi mustajalkojen voiman. Epidemia iski myös muihin seudun intiaanikansoihin tuhoisana aaltona, joka mursi alleen niin vanhoja kuin nuoriakin. 1840-luvun puolivälissä isorokko tuli uudelleen. Samalla vuosikymmenellä alkoi biisonikanta huveta kaikkialla tasangoilla ja jokuset heimot alkoivat todellisen kamppailun nälkää vastaan. Mustajalkojen lukumäärä väheni nopeasti ja heidän oli pakko vetäytyä syrjään muiden - vähemmin menetyksin selvinnein - kansojen tieltä. Creet ja assiniboinet ajoivat heitä etelään ja amerikkalaiset surmasivat aseettomia, tautien heikentämiä mustajalkoja sääliä tuntematta. Myöhemmin Montanan reservaatissa yli 600 mustajalkaa nääntyi nälkään talvella 1883-84 kenenkään välittämättä heistä. Biisoneita lojui preerioilla tapettuina ruhoina enemmän kuin kukaan viitsi laskea. Valkoinen rotu ampui eläimiä huvikseen. Tämä johti peruuttamattomasti biisoneista riippuvien tasankointiaanien tuhoon.
[muokkaa] Nykyaika
Nykyisin mustajalkoja elää reservaatissa niin Albertassa kuin Montanassakin. Myös Idahosta löytyy heidän asuttamansa Fort Hallin reservaatti. Lukumäärä on uudelleen noussut yli 20 000 hengen. Lisäksi reservaattien ulkopuolella asuu tuhansia mustajalkoja. Heidän oma kielensä on säilynyt, ja työelämässä he ovat ahkeraa kansaa pääelinkeinonaan karjanhoito ja maanviljelys. Mustajalkojen piegan-heimoon kuuluva Forrest Gerard johti 1970-luvun lopulla Yhdysvaltain intiaanihallintoa toimien intiaaniasiain valtuutettuna virkamiehenä. Oman kielensä lisäksi mustajalat ovat onnistuneet säilyttämään jotakin uskonnollisesta kulttuuristaan, johon aikoinaan kuului paljon salaperäistä taikauskoa ja mystiikkaa. Näin he muodostavat vahvan ketjun siinä yhä kasvavassa intiaanikansojen ketjussa, joiden vanha kulttuuri on elpymässä.
