Creet

Wikipedia

Syyskuussa 1871 otettu valokuva Cree-intiaanien leiristä preerialla Albertassa, Vermilionista etelään.

Cree-intiaanit ovat Kanadassa asuva Pohjois-Amerikan alkuperäiskansa. He ovat lähisukulaisia chippewa (Ojibway)-intiaaneille. Heitä oli alun perin noin 30 000 henkeä ja he hallitsivat laajoja alueita Kanadassa Hudsoninlahden etelä- ja länsipuolella. Idässä rajana lienee ollut Michiganjärvi. Lännessä rajat ovat epäselvät, mutta 1500-luvulla heitä nähtiin samoilemassa Winnipegjärven läntisillä alueilla.

Creen kielet muodostavat algonkin-kielten kieliryhmään kuuluvan alaryhmän.

[muokkaa] Elintavat

Creet asuivat tuohesta tehdyistä kodissa, jotka oli lämpimiksi vuorattu Kanadan kovien talvipakkasten vuoksi. Alun perin he olivat kalastajia. Metsästäminen nousi kuitenkin pääelinkeinoksi, joskin riistaa oli aika niukalti. Hirvieläimiä oli vähän. Nälkä oli tuttu vieras niillä seuduilla missä creet asuivat. He jakautuivat kahteen ryhmään, joista toinen vaelteli preerioilla toisen asustellessa metsissä. Cree-intiaanit on mainittu erityisen jalopiirteisiksi ja kauniiksi. He olivat hoikkarakenteisia ja heitä on yleisesti pidetty ystävällismielisenä kansana, jonka kanssa oli helppo tulla toimeen. Tatuointimerkit koristivat heitä enemmän kuin muita algonkin-kieliryhmän heimoja. Ainoastaan naskapi-heimon tiedettiin tatuoivan itseään yhtä runsaasti. Naiset eivät juurikaan harrastaneet maalauksia ihossaan, mutta miesten vartalot saattoivat olla lähes kokonaan tatuointien peitossa. Talviaikaan creet sonnustautuivat näyttäviin turkisviittoihin ja käyttivät turkiksia myös päähineissään, joista usein riippui vielä jonkin turkiseläimen häntä.

Kesäaikaan creet liikkuivat paljon vesistöjä pitkin. He olivat mestarillisia tuohikanootin tekijöitä. Eurooppalaisten maahantulon jälkeen creet alkoivat käyttää kanoottiensa runkorakenteissa kaupankäynnin yhteydessä hankittua purjekangasta.

[muokkaa] Uskonto

Cree-kansalla oli uskomus, jonka mukaan Wiihtikoow-niminen ihmisiä syövä jättiläishirviö vaati säännöllisesti ihmisuhreja. Ellei uhreja ollut tarjolla, hirviö suuttui ja pani creet syömään toisiaan. Ettei tällaista tapahtuisi, niin tapettiin omista kylistä heikkokuntoisia vanhuksia ja uhrattiin nämä ihmissyöjähirviölle. Pääosin vainajat jätettiin lahoamaan maan päälle rakennetuille telineille. Nälänhätä saattoi toisinaan herättää kannibaalisia ajatuksia, kun ruokaa oli tarjolla niukasti. Lähisukulaisilla ojibwaylla oli samankaltainen vahva uskomus hirviöön, jolle piti antaa ihmislihaa. Taikauskoon perustuvat rituaalit olivat hyvin yleisiä intiaaneilla niin pohjoisissa metsissä kuin etelän tasangoillakin.

[muokkaa] Suhteet muihin heimoihin

Idässä asuvat creet alkoivat käydä kauppaa jo 1600-luvulla ranskalaisten kanssa. Hudson Bay Companyn perustaminen 1670-luvun alussa sitoi creet yhä tiiviimmin kaupankäyntiin. Heitä siirtyi joukottain turkisasemien ympärille. Välit ranskalaisiin olivat hyvät ja nopeasti turkiskaupasta muotoutui creiden pääelinkeino. Creet olivat solmineet lämpimät suhteet myös samoilla alueilla liikkuvien assiniboinien kanssa. Kylmät talvet lienevät olleet yksi osasyy siihen asiaan, että osa creistä ja assiniboineista suuntasi kulkunsa kohti eteläisiä ja läntisiä tasankoja 1700-luvun alkuvuosina. He tiesivät preerioilla liikkuvista biisonilaumoista, mutta lisäksi siellä kuljeksi vihamielisiä muitten heimojen ryhmiä. Mustajalat olivat yksi näistä tasangoilla kuin kotonaan liikkuvista kansoista, jotka eivät olisi halunneet jakaa metsästysmaita muiden kanssa.

Ennen hevosten tuloa niin creet, assiniboinet kuin muutkin biisoninmetsästäjät joutuivat talsimaan pitkiäkin matkoja jalkapatikassa. Joskus 1710-luvulla Shoshoneihin kuuluva snake-heimo oli ilmestynyt preerioilla ratsain ja hyökkäillyt jalkaisin vaeltavien vieraiden heimojen kimppuun. Jos shoshonet olivatkin tuoneet ratsut tasankoille, niin oli myös creillä ja assiniboineilla tuliaisia pohjoisesta. Heillä oli tuliaseita. Niiden voimin he antoivat kunnon opetuksen hevosten voimin hyökkääville snakeille. Saatuaan itsekin hevosia 1750-luvun alussa tuli creistä ja assinoboineista yhä enemmän tasankointiaaneja, vaikka osa kummankin heimon jäsenistä jäikin metsiin ja vuoristorinteille.

Metsäcreet laajensivat asuma-alueitaan kohti pohjoista ja länttä. Heistä tehtiin havaintoja aivan Albertan pohjoisosissa ja Ison Orjajärven rantamilla. MacKenzien seudun alkuperäisheimot joutuivat creitten ahdistelun kohteeksi. Joskus creet saattoivat ottaa naisia orjikseen tai siepata kauniita neitoja jopa vaimoikseen. Länsirannikkoa kohti edetessään creet ottivat haltuunsa etupäässä asumattomia alueita, jotka olivat autioituneet jo ennen heidän tuloaan.

Creiden siirtymisen yhä lännemmäksi pysäytti lopullisesti isorokkoepidemia, joka tuli tappavana rintamana vuonna 1781.Tauti kaatoi creitä paljon enemmän kuin muut heimot tai valkoisten tuoma väkijuoma. Creet eivät toipuneet täysin ennalleen vaan tautia paenneet jäivät asumaan kuka minnekin pieninä hajanaisina joukkoina metsästellen ja ansoja viritellen. He sulautuivat ympäristöön tunnustaen sen heimon värejä, jonka kanssa he eniten olivat tekemisissä. Osa metsäcreistä siirtyi Kanadassa asumaan Churchill-joen etelänpuoleisille alueille.

[muokkaa] 1800-luku

Preerioille siirtyneet creet jatkoivat assiniboinien liittolaisina. Yhdysvaltain puolella he pitivät kotiseutunaan Montanan koillisia kulmia. Kanadassa he liikkuivat Albertan preerioilla ja lounaisessa Manitobassa. Heidän suhteensa rajan kummallakin puolen olivat hyvät valkoiseen mieheen. Sensijaan he joutuivat taistelemaan metsästysalueista monien punaisten kansojen kanssa. Siouxit olivat monine heimoineen mustajalkoihin verrattava vihollinen. Myös muita vihamielisiä ryhmiä liikkui tasangoilla. Idästä tulleet ojibwayt antoivat tukeaan creille ja assiniboineille silloin, kun sitä tarvittiin. Vuonna 1830 isorokko vähensi paljon tasankoilla liikkuvien intiaanien määriä. Mustajaloista menehtyi tautiin paljon, eivätkä myöskään creet selvinneet ilman menetyksiä. Sodat mustajalkoja vastaan jatkuivat kuitenkin 1870-luvulle asti. Creet olivat onnistuneet valtaamaan näiden maa-alueita itselleen. Vuoden 1870 taisteluissa creet kärsivät kuitenkin pahoja tappioita mustajaloille.

1880-luvulla creet yhtyivät Kanadan hallitusta vastaan suunnattuun kapinaan, jonka olivat aloittaneet Louis Rielin johtamat metisit. Nämä olivat suurimmalta osalta ojibwayden jälkeläisiä lukeutumatta kuitenkaan varsinaiseen intiaaniväestöön. Jokuset metsissä asustavista creeryhmistä osallistuivat kapinaan preerioilla asuvien heimoveljiensä rinnalla.Taisteluissa creet pyrkivät jättämään siviiliväestön rauhaan. Kapina saatiin tukahdutettua ilman suurempia sodan liekkejä, mutta muutama creejohtaja sai hirttotuomion.

[muokkaa] 1900-luku

Creiden väkiluku alkoi nopeasti nousta kasvuun 1900-luvun alkupuolella. Heitä oli ilmeisesti vähimmilläänkin yli 25.000 henkeä, mutta he olivat onnistuneet hajautumaan niin laajoille alueille,että kokonaismäärää oli mahdoton saada selville. Lisäksi heistä osa ei ollut enää puhdasverisiä creitä, sillä metisien osuus lisääntyi vuosikymmenien mukana. Lisäksi monet polveutuvat valkoisista. Heidän omaa kieltään kuitenkin puhutaan edelleen ilahduttavan paljon. Kanadan intiaanien etuja he ovat kiitettävällä tavalla ajaneet eteenpäin. National Indian Brotherhood-järjestön ensimmäinen presidentti 1960-luvun lopulla oli lakimies Walter Deiter. Cree-intiaani Ovide Mercredi valittiin Kanadan intiaanien kansalliseksi päälliköksi vuonna 1991.

[muokkaa] 2000-luku

Nyt 2000-luvulla creet ovat valtava lähes 200 000 -henkinen intiaanikansa, samaa kokoluokkaa kuin sukulaisensa ojibwayt. He ovat menestyksellisesti jatkaneet intiaanien oikeuksien eteenviemistä. Ranska ja Englanti ovat heidän pääkielensä, mutta oman kulttuurin elpyessä myös oma kieli saa yhä enemmän suosiota. Tunnettu cree-intiaani on NHL:n ammattijääkiekkoilija Jonathan Cheechoo.