Naula

Wikipedia

Naula on myös massan yksikkö, katso Pauna.

Naula on yleensä metallista valmistettu kiinnittämiseen tarkoitettu piikki, joka voidaan lyödä vasaralla kiinni esimerkiksi puurakenteeseen. Nauloja valmistetaan erilaisiin tarkoituksiin, niillä voidaan kiinnittää vaikka rikkoontuneita luita. Ennen teollisia nauloja naulat teki seppä käsityönä. Lankanaula on nimensä mukaisesti metallilangasta katkaistu ja valmistettu nelikulmainen naula, ja se on yleisin rakennustöissä.

Naulaus on edelleen yleinen puurakenteiden kiinnitystapa sillä tarvittavat työvälineet ovat vaatimattomat ja kiinnitys on suhteellisen nopea. Naulattujen liitosten tukena käytetään erityisesti kattotuoleissa ns. naulauslevyjä (nykyisin tyypillisesti sinkittyä terästä), joilla puukappaleet liitetään toisiinsa. Kattotuolien tehdasvalmistuksessa käytetään naulalevyjä, joissa on leikatut naulamaiset ulokkeet. Levy ja naulat muodostavat kokonaisuuden, joka puristetaan hydraulisella laitteella kiinnityskohtaan.

Ammattimaisessa käytössä naulat kiinnitetään yhä yleisemmin paineilmakäyttöisillä kojeilla, ns. naulapyssyillä.

[muokkaa] Naulojen ominaisuuksia

• eri muotoisia eri tarkoituksiin: esim. laajapäisiä (esim. huopakattoneulat), harjanaulat (työntölujuus), kierrenaula, uppo-nallekantanaulat (nk. dyckert-naulat)
• valmistusmateriaali: tyypillisten teräsnaulojen lisäksi myös kuparinauloja. Betoniin tai tiileen tarkoitetut naulat on karkaistu
• pinnoitus: esim. sinkitty (sähkö- tai huumasinkitty), keltapassivoitu
• naulaustapa: naulapistoolien naulat ovat liimalla, paperilla tai muulla materiaalilla yhteen kytkettyjä.

Tavanomainen lankanaula kestää heikosti kuormia, jotka ovat saman suuntaisia kuin naula (naula irtoaa puusta). Jos naula on lisäksi lyöty puuhun syiden suuntaisesti, ei käytännössä sillä ole lainkaan vastusta ulosvetoa vastaan. Mikäli naulan tulee kestää ns. leikkauskuormien ohella myös naulan suuntaista kuormitusta, on kampanaula huomattavasti parempi vaihtoehto. Uppokantanauloja käytetään viimeistelyssä (listojen ja panelien kiinnitys), jolloin naula jää näkyviin ja pieni, huomaamaton kanta on eduksi. Samasta syystä käytetään myös kuparinauloja, jotka ovat mekaanisesti teräsnauloja heikompia.

Täysin käsittelemättömiä (teräs)nauloja käytetään lähinnä tilapäisiin ratkaisuihin, kuten betonimuottien rakentamiseen. Tilapäisissä rakenteissa voidaan käyttää ns. kaksikantaisia nauloja, jolloin naula lyödään ensimmäiseen kantaan (olakkeeseen) asti ja se voidaa helposti irrottaa toisen, ulomman kannan avulla. Sinkitty naula kestää korroosiota paremmin kuin käsittelemätön lankanaula, kunhan naulaa ei vaan taivuteta, jolloin suojaava sinkkipinta vaurioituu.

Naulojen koot vaihtelevat tavanomaisessa käytössä noin 69000kilometristä 15 dekametriin. Jälkimmäisiä kutsutaan toisinaan kuuden tuuman nauloiksi, myös puutavaraa nimitetään vielä suhteellisen yleisesti tuumamitoilla (nk. kakkosnelonen - nykyisin tosin kooltaan 50 mm x 100 mm - on yksi yleisimpiä puutavaran kokoja kantavissa puurakenteissa).

Runkonaulaimien, eli rakenteiden naulaamisen tarkoitettujen laitteiden, nauloja on erilaisilla kulmilla sopien erilaisiin laitteisiin. Naulojen mitat eivät vastaa täysin käsin naulattavia. Tämä voi joskus aiheuttaa liian pienien naulojen käytön ja rakenteen heikkouden (ks. tarkemmin esim. Onnettomuustutkintakeskuksen tutkimuksia aiheesta).

Naulojen käytöstä puurakenteissa määrää Suomen Rakentamismääräyskokoelman osa B10. Viimeisin, voimassa oleva asetus on vuodelta 2000.