Painoindeksi
Wikipedia
Painoindeksi (engl. body mass index, BMI) on mitta-arvo, jonka avulla voidaan arvioida ihmisen pituuden ja painon sopusuhtaisuutta. Painoindeksin kehitti belgialainen yleisnero Adolphe Quetelet n. 1830-1850 [1].
Painoindeksi lasketaan kaavalla:
Painoindeksin saa laskettua myös kätevästi nelilaskimella jakamalla painon kaksi kertaa pituudella: 
. Painoindeksin yksikkö on kg/m², joka tosin usein jätetään mainitsematta. Esimerkiksi 70 kg painava 175 cm pitkä henkilö: BMI = 70 kg / (1,75 m * 1,75m) ≈ 23 kg / m2, joten esimerkkihenkilö on normaalipainoinen.
Painoindeksi on siis massa jaettuna pituuden neliöllä. Koska jakaja on neliö eikä kuutio kuten yhdenmuotoisten kolmiulotteisten kappaleiden tapauksessa kuuluisi, pidempien ihmisten pitäisi olla suhteessa hoikempia kuin lyhyempien. Aikuisilla painoindeksin tulisi olla 19-25. Painoindeksi ei sellaisenaan sovi lihavuuden tai laihuuden arviointiin lapsille, vanhuksille tai poikkeuksellisen lihaksikkaille.[2]
| BMI | Kuvaus[2] |
|---|---|
| – 18,4 | Normaalia alhaisempi paino |
| 18,5 – 25 | Normaali paino |
| 25 – 30 | Lievä lihavuus |
| 30 – 35 | Merkittävä lihavuus |
| 35 – 40 | Vaikea lihavuus |
| 40 – | Sairaalloinen lihavuus |
