Paksujalka
Wikipedia
| Paksujalka | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Paksujalka (Burhinus oedicnemus) on harvinainen kahlaajalaji, jota tavataan Suomessa parin vuoden välein.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö ja koko
Ruskehtavan linnun höyhenpeitteessä on selvärajaiset mustat ja valkeat raidat siivissä, jotka näkyvät varsinkin linnun lentäessä. Sen silmät näyttävät pullistuvan päästä, sillä kallonmuoto muistuttaa krokotiilia tai liskoa. Jalat ovat voimakkaat, kuten nimikin sanoo. Nokka on päästä musta tyvestä keltainen ja kahlaajalinnun nokaksi paksu.
[muokkaa] Koko
Pituus 41 - 43 cm, siipien kärkiväli noin 82 cm, paino 400 - 550 g
[muokkaa] Levinneisyys
Paksujalka pesii harvalukuisena Keski-Euroopassa ja Etelä-Euroopan kuivilla aromailla sekä Afrikassa ja Lounais-Aasiassa. Suomea lähimmät pesimäalueet ovat olleet Puolassa ja Saksan itäosissa, mutta laji on viime aikoina vähentynyt kaikkialla ja paikoin hävinnyt kokonaan. Nykyisin Euroopassa paksujalkaa tavataan enää lähinnä Unkarissa ja Elsassissa. Sen tuhoksi ovat koituneen maatalouden rakennemuutos, hyönteismyrkyt, munien keräily sekä metsästys.
[muokkaa] Lisääntyminen
Paksujalka munii 2-3 munaa maahan.
[muokkaa] Ravinto
Paksujalka syö hyönteisiä, muita selkärangattomia ja pieniä liskoja.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Mäkipelto, Jarmo & Mäkipelto, Jouni 1979: Paksujalka Burhinus oedicnemus* toisen kerran Suomessa. - Lintumies 4.1979 s. 183-184. LYL.
