Pallolaajennus

Wikipedia

Pallolaajennustekniikka (PTA eli Percutaneous Transluminal Angioplasty) on verisuonten ahtaumien avaamiseen käytettävä menetelmä.

Useimmiten kyseessä on sydämen sepelvaltimoiden virtauksen parantaminen tai avaaminen kroonisen sepelvaltimotaudin tai akuutin sydäninfarktin yhteydessä. Silloin käytetään termiä PTCA eli (Percutaneous Transluminal Coronary Angioplasty)

Jos pallolaajennukseen ryhdytään, se tehdään sydämen varjoainekuvauksen yhteydessä. Potilas voidaan eräissä tapauksessa kotiuttaa sairaalasta jopa seuraavana päivänä.

Pallolaajennuksia tehdään Suomessa tällä hetkellä (v. 2005) hieman yli 7000 sydänpotilaalle vuodessa, kun ohitusleikkausten määrä on samaan aikaan pudonnut alle neljään tuhanteen. Erikoislaitteistot, materiaalit ja korkeaa ammattitaitoa vaativa kardiologin erikoisosaaminen ja monta avustavaa henkilöä tekevät siitä suhteellisen kalliin toimenpiteen.

Ohitusleikkaukseen verrattuna pallolaajennus on potilaalle yleensä varsin kivuton, nopea ja miellyttävä toimenpide. Sen saatavuus nähtävästi ja toivottavasti tulee edelleen paranemaan. Tässä on kuvailtu toimenpidettä sellaisena, kuin se tapahtuu HYKS:ssä.

Toimenpide tehdään joskus rannevaltimon kautta, mutta enimmäkseen reisivaltimosta alkaen. Nivustaipeeseen pistetään paikallispuudutus ja reisivaltimon seinämään painettavasta reiästä ujutetaan melko suuri letku aina sydämen aorttaan saakka. Verisuonistossa ei ole tuntoaistia, joten potilas ei havaitse letkun etenemistä kehossaan. Myöhemmin operaation jälkeen tämä isossa valtimossa oleva reikä voidaan tulpata erityisellä kollageenitulpalla. Letkun sisällä on toinen pienempi letku (varjoainekatetri) ja operaatiota suorittava kardiologi seuraa sen etenemistä röntgenlaitteistolla, johon kuuluu 2 erillistä monitoria. Lyijypeite suojaa potilaan alapäätä liialliselta röntgensäteilyltä. Kahden monitorin ja röntgenlaitteen samanaikainen käyttö mahdollistaa kohteen havainnoinnin kahdesta eri kuvakulmasta. Myös potilaalla on tilaisuus nähdä tapahtumien kulku. Kun varjoainekatetri saadaan koukattua aortasta alkavan sepelvaltimon sisään, ruiskutetaan sisempää letkua pitkin jodipitoista varjoainetta sydämen omaan verenkiertoon. Röntgenmonitorissa mustana näkyvä varjoaine kuvantaa sydämen verisuoniston näkyväksi. Varjoainetta laitetaan pieninä annoksina useita kertoja, koska se häviää näkyvistä sykkeen tahdissa. Ahtaumakohdat, joissa virtaus kuroutuu, näkyvät varsinkin sepelsuoniston alkupäässä erittäin selvästi. Kun ahtauma tai ahtaumat on paikallistettu, vaihdetaan varjoaineletkun tilalle pallolaajennuskatetri. Se on suurta painetta kestävää ohutta letkua, jonka sydämeen vietävässä päässä on pitkulainen "pallo". Se muistuttaa muodoltaan "makkarapötköä". Mikäli laajennuskohtaan asennetaan myös pieni teräsverkkolieriö (stentti) pitämään suonta auki jatkossakin, on se jo valmiiksi asennettuna laajentamista varten pallokatetrin päähän. Kytkemällä kova paine letkuun, saadaan aikaan hieman ohutseinämäisemmän pallopään laajeneminen halutun kokoiseksi ahtauman kohdalla. Materiaalien kehittyessä on alettu yhä useammin asentamaan ahtaumakohtaan mainittu pallolla laajennettava stentti. Tyypillinen stentti voi olla esim. koboltti-nikkeliteräksestä valmistettu pieni teräsverkkolieriö, jonka pituus saattaa olla tuumankin verran ja halkaisija laajennettuna pari-kolme milliä eli saman verran kuin sepelvaltimon sisähalkaisija. Stenttien materiaalina voi olla myös tantaali, titaani ja erilaiset ruostumattomat terässeokset sekä niissä voidaan käyttää erilaisia pinnoitteita, kuten teflonia. Koko toimenpiteen aikana monitorilla näkyvät tapahtumat tallennetaan myös videolevylle.

Kun selvästi alle tunnin kestävä toimenpide on tehty, on jonkun aikaa varottava, ettei valtimon pistokohta ala vuotamaan verta. Alttiutta vuotoon lisää se, että potilaalla on jo siihen mennessä aloitettu verenohennuslääkitys. Tavallisesti vuoto kuitenkin tyrehtyy kohtuullisen hyvin, kun pistokohtaa painetaan voimakkaasti kyllin kauan.

[muokkaa] Uusimmat tekniikat

Nykyään on jo mahdollista myös tiukasti "kalkkeutuneiden" ahtaumien "aukiporaus". Kutakuinkin samoin menetelmin pallokatetrin sijasta ujutetaan ahtaumakohtaan taipuisa timanttiporapää, rotablaattori. Poralla on varsin suuri kierrosnopeus (140 000 rpm), jotta irtoava aines saadaan kyllin hienojakoiseksi, niin ettei se vuorostaan tukkeuta hiussuonia. Tukosten avaaminen lasersäteellä on jo myös käytössä eräissä maissa.