Philip I (Orléans)
Wikipedia
Philip I (21. syyskuuta 1640, Saint-Germain-en-Laye – 9. kesäkuuta 1701, Saint-Cloud), jota kutsuttiin myös Ranskan Philipiksi tai Monsieur'ksi, oli Ranskan kuninkaan Ludvig XIV:n nuorempi veli.
Hänen tittelinsä olivat moninaiset: Ranskan perintöruhtinas, Orléansin herttua. Anjoun herttua (vuoteen 1668 asti), Chartresin herttua. Valois'n herttua, Joinvillen ruhtinas, ja lista ei ole edes täydellinen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämäkerta
[muokkaa] Lapsuus ja kasvatus

Philip oli Ranskan ja Navarran kuninkaan Ludvig XII ja infanta Anna Itävaltalaisen toinen poika, joka syntyi kaksi vuotta myöhemmin kuin veljensä Ludvig. Hän sai syntyessään Anjoun herttuan tittelin ja oli kruununperijänä vuosien 1643–1661 välisen ajan, kunnes syntyi Suuri Dauphin.
Häntä kutsuttiin liikanimellä petit Monsieur, jotta hän erottuisi Ludvig XIII veljestä Gaston de Francesta, jota puolestaan alettiin kutsua liikanimellä grand Monsieur. Veljensä valtaantulon ja setänsä kuoleman jälkeen hän sai kantaa koko komeudessaan titteliä Monsieur kuninkaan veli. Samalla hän sai haltuunsa Orléansin herttuakunnan apanage-läänityksenä.
Jo lapsena (hän varttui Fronde kapinan aikana) Philip osoitti omaperäistä käyttäytymistä. Hänen mielileikkinsä oli puuteroiminen ja mekkojen käyttäminen. Hänen homoseksuaalinen tai oikeamminkin bi-seksuaalinen käyttäytymisensä sekä pinnallinen käyttäytymisensä sai tukea sekä äidiltä että kardinaali Mazarinin taholta, sillä järjettömästi käyttäytyvä prinssi varmaankin aiheuttaisi vähemmän ongelmia ja varjoja veljelleen ja ei ryhtyisi vaatimaan valtaa itselleen. Kasvattajat eivät siis halunneet toistaa Gaston de Francen (Ludvig XIII veljen) esimerkkiä, jotta Philip olisi ryhtynyt valtakunnan herrojen kanssa kapinaan kuningasta vastaan.
|
Hän sai osakseen erilaisia kasvatusmenetelmiä, jotta hänestä olisi kasvanut naismainen ja heikko mies, ja siten veljensä täydellinen vastakohta. Hänet vietiin usein leikkimään toisen hänen ikäisensä lapsen kanssa, tämä oli François-Timoléon de Choisy (tuleva abbé de Choisy, jonka äiti puki myös mekkoon Anna Itävaltalaisen pyynnöstä ja petit Monsieuria miellyttääkseen. Tosin oli jopa hyvin tavallista, että aikakauden pojat käyttivät mekkoa aina kuusivuotiaiksi saakka. Philip pukeutui mekkoihin vielä aikuisenakin ja pukeutui mielellään nuoreksi neidoksi hovin naisia kiusoitellakseen.
Kuitenkin kuningataräidin ja Mazarinin suunnitelmat nuorten prinssien kasvatuksen suhteen olivat vähällä romahtaa kun Ludvig XIV sairastui vakavasti vuonna 1658. Hoviväki hääri Philipin ympärillä, sillä hän oli ensimmäinen perimysjärjestyksessä, mutta hänen saamansa kasvatus ei ollut suinkaan tähdännyt samaan kuninkaalliseen tehtävään kuin vanhemman veljen saama kasvatus.
[muokkaa] Käyttäytyminen
Elämänsä aikana Philip d'Orléans tuli erinomaisen tunnetuksi elostelustaan, homoseksuaalisuudestaan sekä pederastistaan, kuten myös ulkoisten asusteittensa koristeellisuudesta ja tuhlaavaisesta elämänmenosta. Hänellä oli lukuisia suosikkeja, joista tärkeimpiä olivat Châtillonin kreivi ja eritoten Lorrainen ritari. Hänen vaikutuksensa Philippiin oli merkittävä ja hän onnistui manipuloimaan tätä aina hänen kuolemaansa saakka. De Lorraine vehkeili Philipin vaimoja vastaan[1] ja sai mitä erilaisimpia suosionosoituksia Monsieurilta, kuten herttuan palatsien parhaat asunnot.
[muokkaa] Avioliitot ja jälkeläiset
[muokkaa] Englannin Henrietten kanssa
Hän avioitui 31. maaliskuuta 1661 lähiserkkunsa Englannin Henrietten kanssa, ja heidän lapsensa olivat:
- Marie Louise d'Orléans (27. maaliskuuta 1662–12. helmikuuta 1689). Hänestä tuli Espanjan ja Intian kuningatar kun avioitui Kaarle II kanssa. Heillä ei ollut jälkeläisiä.
- Philippe Charles d'Orléans, Valois'n herttua (16. heinäkuuta 1664 – 18. joulukuuta 1666), kuoli lapsena.
- Anne Marie d'Orléans (27. elokuuta 1669 – 26. elokuuta 1728) ja hän avioitui 10. huhtikuuta 1684 Savoyn Victor-Amédée II:n kanssa ja näin hänestä tuli Sardinian kuningatar. Hän peri äitinsä kautta oikeuden Englannin kruunun perimysjärjestykseen ja sen hän siis siirsi Savoin hallitsijahuoneelle. Heistä on tullut lukuisia Italian ja Espanjan ruhtinashuoneiden jäseniä.
[muokkaa] Élisabeth Charlotte Wittelsbach von Pfalzin kanssa
Philip avioitui toisen keraan 21. joulukuuta 1671 ruhtinatar Baijerin Falzprinsessan Élisabeth Charlotte Wittelsbach von Pfalzin kanssa ja heillä olivat seuraavat lapset:
- Alexandre Louis d'Orléans, Valois'n herttua (1673 – 1676), hän kuoli lapsena.
- Philippe d'Orléans (2. elokuuta 1674 – 1723), joka peri isänsä tittelit ja nousi Ranskan sijaishallitsijaksi. Hänestä on jatkunut Burbon-suvun Orléans-linja eli kuninkaat Filip Égalité ja Ludvig-Filip sekä kaikki nykyisin Ranskan valtaistuinta tavoittelevat Orléanistit.
- Élisabeth Charlotte d'Orléans (13. syyskuuta 1676 – 1744), hänestä tuli Lothringenin ja Barin herttuatar kun hän avioitui herttua Léopold I kanssa.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Van der Cruysse, Dirk (1988). Madame Palatine, Princesse Européenne. Fayard, page 165. ISBN 2213022003.
[muokkaa] Lähteet
- Christian Bouyer, « Le duc d’Orléans, frère de Louis XIV », Pygmalion
- Philippe Erlanger, « Monsieur, frère de Louis XIV », Hachette, 1953
- Saint-Simon, « Mémoires », 1691-1723
- Dirk Van der Cruysse, « Madame Palatine, Princesse Européenne », Fayard, 1988. ISBN 2213022003
- Nancy Nichols-Barker, « Brother to the Sun King: Philippe, Duke of Orléans », 1989