Pikkukiljukotka
Wikipedia
Pikkukiljukotka | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Pikkukiljukotka (Aquila pomarina) on suuri petolintu. Se on Suomessa harvinaisuus.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Pituus 60 cm, siipien kärkiväli 150 cm paino 1600 grammaa.
Kompakti, lyhytpyrstöinen melko pienikokoinen kotka jolla suhteellisen tasaleveät siivet ja tasainen pyrstö. Muistuttaa muodoltaan ja väritykseltään kiljukotkaa ja on usein erittäin vaikea erottaa tästä. Kuten monilla muillakin petolinnuilla on lintua voitava tarkkailla pitkään ja hyvissä olosuhteissa jotta määritys voisi olla varma. Lisäksi tulee tuntea iän vaikutus linnun ulkonäköön, lähilajien tuntomerkit ja höyhenpuvun vaihtelu.
Pikkukiljukotka on yleensä vaaleamman ruskea kuin kiljukotka. Nuori lintu on kokonaisuudessaan tumma. Siiven yläpeitinhöyhenten kärjet ovat vaaleat, siipisulat ovat hyvin tummat ja heikosti poikkiraitaiset. Ruumiinhöyhenys on useimmiten vaaleamman ruskea kuin kiljukotkalla. Karpaalialueella usein kaksi vaaleampaa puolikuukuviota. Vanha lintu on selästä vaaleanruskea, ruumiiltaan ruskea ja siipisulat ovat hyvin tummat. Sulkii vanhan linnun pukuun noin neljässä vuodessa, esiaikuiset vaihtelevan näköisiä.
[muokkaa] Levinneisyys
Pesii pääosin Itä-Euroopassa itäisestä Saksasta Venäjälle ja Kreikasta Viroon. Mahdollisesti pesinyt Suomessa epäsäännöllisesti aikaisemmin. Keski- ja Itä-Euroopassa pesivät linnut talvehtivat Afrikassa. Viron pesimäkanta noussut vakaasti 1990-2000 -luvuilla. Suomessa säännöllinen mutta vähälukuinen vieras pääosin touko-syyskuussa etelärannikolla.
Intiassa asuva kiljukotkalajipopulaatio joka on aikaisemmin luokiteltu pikkukiljukotkan alalajiksi on paikkalintu eikä muuta. Intialaista kiljukotkalajia pidetään nykyään omana lajinaan Aquila hastata.
[muokkaa] Elinympäristö
[muokkaa] Lisääntyminen
[muokkaa] Ravinto
Pikkukiljukotka syö pieniä nisäkkäitä, sammakkoeläimiä, matelijoita ja myös hyönteisiä.