Porrassalmen taistelu
Wikipedia
Porrassalmen taistelu käytiin Mikkelissä 13. kesäkuuta 1789. Se oli osan Ruotsin ja Venäjän välistä Kustaan sotaa, jonka Ruotsi aloitti provokaatiolla. Suomalaisjoukot voittivat määrältään ylivoimaiset venäläisjoukot. Vain viikkoa myöhemmin uudessa taistelussa venäläiset kuitenkin löivät Ruotsin joukot ja valloittivat Mikkelin 19. kesäkuuta 1789.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Taustaa
[muokkaa] Hyökkäyssota Venäjän sotiessa Turkin kanssa
Venäjän jouduttua sotaan Turkin kanssa Kustaa III päätti järjestää provokaation saadakseen Venäjän julistamaan itselleen sodan. Tämä tarjosi Ruotsille mahdollisuuden jo kauan valmisteltuun hyökkäykseen, jossa edellisissä sodissa menetetyt alueet vallattaisiin takaisin. Kustaan III:n vallankaappauksella voimaan saattama hallitusmuoto vuodelta 1772 kielsi kuningasta aloittamasta hyökkäyssotaa ilman valtiopäiviä.
Ruotsi oli aloittanut liikekannallepanon 22. toukokuuta 1788 ja siirtänyt lisäjoukkoja Suomeen. Kustaa III uskoi Venäjän olevan niin kiinni Turkin-sodassa Mustallamerellä, ettei se kykenisi tehokkaaseen vastarintaan Suomenlahdella.
[muokkaa] Ruotsin hyökkäys Itä-Savoon
Puumalan Vuolteensalmella käytiin 28. kesäkuuta 1788 rajakahakka venäläisten kanssa, minkä jälkeen ruotsalaiset lähtivät hyökkäämän Itä-Savoon.
Joukot olivat hyökänneet Turun rauhan rajojen ylitse ja vallanneet Savonlinnan piirittäen Olavinlinnaa, minkä vuoksi Venäjän keisarinna Katariina II Suuri oli julistanut sodan Ruotsille 11. heinäkuuta 1788.
[muokkaa] Painopiste Pietarin suunnassa
Ruotsin pääarmeija oli jo tätä ennen ylittänyt Kymijoen määränpäänään Pietari. Suursaaren meritaistelu Venäjän ja Ruotsin avomerilaivastojen kesken 17. elokuuta 1788 oli johtanut vain kummankin osapuolen yhden linjalaivan menetyksiin, mutta Venäjän tarjoama vastus aiheutti sen, ettei Ruotsi kyennyt toimeenpanemaan maihinnousua Inkerinmaalle, vaan nousi maihin elokuussa Haminan edustalle tarkoituksenaan hyökätä maitse Viipurin kautta Pietariin.
Haminan hyökkäyksen johtajat huomasivat olevansa hyökkäyssodassa ja muodostivat Anjalan liiton lopettaakseen perustuslaittomaksi katsomansa sodan. Kaarle-herttua veti Ruotsin joukot takaisin Kymijoen länsipuolelle 25. syyskuuta 1788 määräten joukot 3. lokakuuta 1788 alkaen talvileiriin. Päähyökkäys oli johtanut vetäytymiseen etelässä vanhan rajan taakse.
[muokkaa] Venäjän vastahyökkäys Savossa
Ruotsin laivaston tukemaksi ajatellun kohti Pietaria suunnattavan päähyökkäyksen epäonnistuttua huomio kiinnittyi Savoon. 1789 Venäjä pyrki Savon valtaamiseen. Venäläisten tarkoituksena oli hyökätä Puumalasta ja Ristiinan Kyyröstä ja Savonlinnasta painopisteen suuntautuessa Savitaipale–Suomenniemi–Mikkeli-linjaa pitkin. Pääasiassa suomalaisista koostuvat ruotsalaisjoukot piti saartaa tai tuhota Mikkelin tai viimeistään Juvan alueella. Venäläiset tekivät aloitteen.
Ensimmäinen taistelu käytiin Ristiinan Kyyrössä 11. kesäkuuta 1789 tykistön tukemana. Majuri von Knorringin johtamat ruotsalaisjoukot menettävät huomattavan osan varustustaan menettäen mm. tykkinsä, telttansa ja kuormastonsa. Venäläiset pidättäytyivät takaa-ajosta ja joukko pelastautuu Ristiinan kirkolle odottamaan vahvistuksia.
[muokkaa] Porrassalmi
[muokkaa] Keskittäminen
Von Knorringin kokeman Puumalan ja Ristiinan Kyyrön tappion jälkeen Ruotsi siirsi Ristiinan kirkolle vetäytyneet von Knorringin joukkojen rippeet sekä keskittää alueella olevia muita joukkoja Mikkelin pitäjään Porrassalmelle.
Porrassalmelle ryhmitettiin 720 sotilasta, muun muassa Porin rykmentin osasto, Savon jääkäreitä, Karjalan rakuunoita, Karjalan rakuunoiden reserviä, Uudenmaan rakuunoita ja vapaakomppania. Joukosta rakuunoita on yhteensä noin 140.
Lisäksi Heinolaan sijoittunut Porin rykmentin ensimmäinen pataljoona käskettiin marssimaan Mikkeliin. Tulossa oli myös Pohjanmaan rykmentti.
[muokkaa] Ryhmittäminen
Porrassalmen puolustusvalmisteluita johti majuri Georg Henrik Jägerhorn. Porrassalmen mäen etelärinteeltä kaadettiin mäntymetsää ampuma-alan raivaamiseksi alarinnettä kohti. Harjun korkeimmalle kohdalle runsaan sadan metrin päähän sillasta perustettiin luutnantti Ugglan johtamille kahdelle kevyelle kolminaulaiselle tykille tuliasemat. Niiden oikealla puolelle sijoitettiin Savon jääkäreitä (vahvuus 80) ja näiden oikealle puolelle jatkoksi vielä osa vapaakomppaniasta (vapaakomppanian täysvahvuus 100). Tykkien vasemmalle puolelle sijoitettiin Porin rykmentin lähettämä joukko. Niiden vasemmalla puolelle tuli Karjalan rakuunoiden reservi, noin 50 rakuunaa. Ensimmäisen linjan taakse jätettiin toiseksi linjaksi vielä kohtalaisen suuri reservi.
Puolustajia komensi joukon virkaiältään vanhimpana upseerina Porin rykmentin eversti J. G. Gripenberg. Hyökkääviä 6 000 venäläistä komensivat kenraalit Michelson, Rautenfelt ja Georg Magnus Sprengtporten, joka oli aikaisemmin toiminut Savon jääkäreitä komentavana everstinä Ruotsin armeijassa.
[muokkaa] Kolmen hyökkäyksen taistelu
12. kesäkuuta iltakahdeksalta saivat ruotsalaiset tiedon venäläisten etenemisestä kymmenen kilometrin päässä olevaan Sokkalaan etelässä. Rakuunavartion vahvistukseksi lähetettiin 30 jalkaväkisotilasta viivytysjoukoksi. Viivytystä kesti kolme tuntia, minkä jälkeen joukko vetäytyi puolustusasemaan. Porrassalmen yli johtava silta purettiin.
[muokkaa] Tulivalmistelu ja ensimmäinen hyökkäys
Puolelta öin Michelsonin komentamat venäläiset alkoivat rakentaa Porrassalmen eteläpuolisille harjuille 12 raskaalle kuusinaulaiselle tykilleen tuliasemia.
Aamuneljältä alkoi venäläisten tulivalmistelu. Tykeillä ammuttiin kaksi, joidenkin tietojen mukaan kolme tuntia ja hyökkäys alkoi aamukuudelta, joidenkin tietojen mukaan aamuseitsemältä. Venäjän henkivartiokaartin krenatöörit kahlasivat Porrassalmen yli ja taistelu muodostui pistintaisteluksi.
Hyökkäyksen painopisteen uskotaan olleen aluksi ruotsalaisten vasen sivusta, minkä jälkeen painopiste olisi siirtynyt keskelle tielle.
[muokkaa] Uusi tulivalmistelu ja toinen hyökkäys
Venäläisten ensimmäinen hyökkäys epäonnistui ja he vetäytyivät aloittaen uuden, edellistä voimakkaamman tulivalmistelun, mikä aiheutti ruotsalaisille tappioita. Uusi Sprengtportenin komentama hyökkäys alkoi yhdentoista aikoihin. Sprengtporten haavoittui sääreensä. Puolustajat onnistuvat lyömään tämänkin hyökkäyksen takaisin.
[muokkaa] Kolmas hyökkäys
Iltaneljältä, joidenkin tietojen mukaan iltaviideltä, venäläiset hyökkäsivät kolmannen kerran epäonnistuen jälleen.
[muokkaa] Tappiot
Venäläisten tappioksi muodostuu 22 upseeria ja noin 700 aliupseeria ja miehistöön kuuluvaa. Pääasiassa suomalaisista koostuvien ruotsalaisten tappiot ovat luutnantit Thilman, von Kothen sekä vänrikit Schauman ja Nymansson, kuolettavasti haavoittuneet luutnantit Beckman ja Delvig sekä 54 aliupseeria tai miehistöön kuuluvaa, jotka on on haudattu Porrassalmelle. Upseerien hauta on Mikkelin kirkkopuistossa. Upseereista haavoittuivat koko puolustajajoukkoa komentanut eversti Gripenberg, majurit Lillieberg ja Tigerstedt sekä kapteeni von Döbeln. Aliupseereita ja miehistöön kuuluvia haavoittui 130.
[muokkaa] Merkitys
Porrassalmen taistelu oli moraalinen voitto, vaikka venäläiset onnistuivatkin jatkamaan etenemistään Savossa toista reittiä pakottaen eversti von Stedingkin vetämään joukkonsa Joroisiin, mistä Etelä-Savo kyllä vallattiin takaisin myöhemmin vastahyökkäyksellä.
[muokkaa] Perinteen vaaliminen
Porrassalmen taistelun muistoksi alueelle on pystytetty muistokivi 1923, lakkautettavan Savon prikaatin vuosipäivä on Porrassalmen taistelun vuosipäivä ja joukko-osaston hyvästä palveluksesta jaettava joukko-osastoristi on nimeltään Porrassalmen risti.
