Olavinlinna

Wikipedia

Olavinlinna heinäkuussa 2002

Olavinlinnan pohjapiirroksesta erottuvat niin keskiaikaiset kuin myöhemmin rakennetut linnan osat.

Kuparipiirros Olavinlinnasta 1700-luvun loppupuoliskolta. Pohjoisesta päin kuvatussa kuvassa on näkyvissä vielä kaikki linnan viisi tornia.

Olavinlinna (ruots. Olofsborg) sijaitsee veden ympäröimässä kalliosaaressa Savonlinnassa Haukiveden ja Pihlajaveden yhdistävässä Kyrönsalmessa.

Olavinlinna päätettiin rakentaa turvaamaan Pähkinäsaaren rauhan rajaa. Linnan rakentaminen aloitettiin vuonna 1475 Erik Tottin toimesta. Rakennustöitä pyydettiin johtamaan 16 tallinnalaista muurarimestaria. Lähiseudun asukkaat pakotettiin rakennustöihin. Venäläiset häiritsivät rakennustöitä, sillä linnaa rakennettiin Venäjän puolelle. Rakennusalueelle rakennettiin ensin puiset suojavallit, jotta työtä saataisiin tehdä rauhassa. Varsinaisesta linnasta rakennettiin ensin päälinna sekä sen kolme tornia; Kirkkotorni, Kellotorni ja Pyhän Eerikin torni. Päälinna tärkeimmiltä osiltaan valmistui todennäköisesti vuonna 1483. Tott, joka oli sotilas ja ritari, päätti nimetä linnan kaikkien ritareiden suojelijan, Pyhän Olavin, mukaan. Linnan rakennusmateriaaleina käytettiin puuta ja kiveä. Liuskemainen luonnonkivi saatiin lähiympäristöstä. Tornien lisäksi päälinnaan kuului myös niitä yhdistävään kehämuuriin liittyvät asuinsiivet. Linnan tärkeimmät asuinhuoneet oli sijoitettu torneihin. Itäsiivessä oli komeasti holvattu suuri juhlasali, Kuninkaansali, ja sen alla sijaitsi Linnantupa. Päälinnan kolmesta tornista Pyhän Eerikin torni on raunioitunut, ja nykyään siitä on nähtävissä vain pohjakerroksen rakenteita. Kustaa Vaasan tultua Ruotsi-Suomen hallitsijaksi, päälinnan kolmea tornia korotettiin ja rakennettiin suuri tykkitorni, Paksu torni. Lisäksi linnan muureja vahvistettiin. Linnaan rakennettiin viides torni, Kijlin torni, 1600-luvun alkupuolella.

Savonlinnan kaupunki alkoi kasvaa linnan rakennustöiden alkamisen jälkeen. Kaupunkioikeudet Savonlinna sai vuonna 1639.

Suuri Pohjan sota Ruotsi-Suomen ja Venäjän välillä alkoi vuonna 1700. Pitkän piirityksen jälkeen Ruotsi-Suomi menetti linnan ensimmäisen kerran venäläisille vuonna 1714. Venäläiset purkivat pommituksissa pahoin kärsineen Pyhän Eerikin tornin. Ruotsi-Suomi sai linnan takaisin Uudenkaupungin rauhassa vuonna 1721. Se kuitenkin menetti linnan toisen kerran Turun rauhassa Hattujen sodan jälkeen 1743. Venäläiset aloittivat linnan voimakkaan varustamisen, jonka muistona ovat Olavinlinnalle tyypilliset tornien tiilirakenteiset pyöreäikkunaiset yläosat, sekä länteen osoittavat bastionit. Ruotsalaiset ja suomalaiset piirittivät linnaa vuonna 1788, onnistumatta sitä kuitenkaan valloittaa. Paksu torni tuhoutui ruutivaraston räjähdyksessä 1791.

Kun Suomi siirtyi Suomen sodan jälkeen Venäjän alaisuuteen vuonna 1809, linna menetti sotilaallisen merkityksensä, sillä rajanmuutoksen jälkeen se sijaitsi hyödyttömästi sisämaassa. Linna toimi pelkkänä kasarmina vuoteen 1847 asti ja sen jälkeen muutamia vuosia vankilana ja varastona. Tyhjänä ollessaan sekä vuosina 1868 ja 1869 riehuneissa kahdessa suuressa tulipalossa linnan kunto huononi. Linnan restaurointi aloitettiin 1800-luvun lopulla ja linnasta tehtiin muinaismuistona suojeltu kohde. Viimeisimmät laajamittaiset entistämistyöt aloitettiin vuonna 1961 ja saatiin valmiiksi vuonna 1975. Linna vaatii jatkuvia korjaustoimenpiteitä.

Nykyisin linna on suosittu, ympäri vuoden auki oleva turistikohde. Olavinlinnan suurella linnanpihalla järjestetään jokakesäiset Savonlinnan Oopperajuhlat. Linnassa järjestetään myös näyttelyitä. Linnan huoneita voi vuokrata myös yksityistilaisuuksia varten.

[muokkaa] Tarinoita linnasta

Kuten kaikista vanhoista rakennuksista, Olavinlinnastakin on monenlaisia kertomuksia.

Yksi tunnetuimmista tarinosta kertoo muuriin haudatusta tytöstä. Tarinasta on monia versioita, tässä yksi: Ruotsalaisen linnanherran kaunis tytär, Ingnel, oli rakastunut venäläisupseeriin. Hän avasi rakkaalleen linnan portit, ja sisään hyökkäsi venäläisarmeija. Hyökkäys torjuttiin, mutta linnan kavaltaneen neidon loppu oli surullinen. Linnanneito haudattiin elävältä linnan muuriin. Neidon hautapaikasta versoi sitten tytön viattomuudesta kertonut pihlaja. Sitkeä pihlaja oli todellinen. Syysmyrskyt pudottivat sen vasta 1950-luvulla

Tarinat kertovat myös, että linnan torniin nukahtaneen vartijan pudottaminen tornista alas oli tästä rikkeestä annettu rangaistus.

Olavinlinnaan liittyy myös tarinoita salaisista maan- ja vedenalaisista käytävistä, joiden kautta linnaan pääsi sen ulkopuolelta varsin kaukaakin. Salakäytäviä on kerrottu olevan Tallisaaren ja linnan sekä Kyrönniemen ja linnan välillä. Monet kertovat jopa kulkeneensa jonkin matkaa käytäviä pitkin kohti linnaa, mutta tunnelin huono kunto tai ummehtunut ilma lopetti kulkuyrityksen. Jopa sukeltajat ovat yrittäneet etsiä salakäytävää. Mielikuvat linnaan johtavasta tunnelista ovat ilmeisesti syntyneet Tallisaaressa olleiden rakennusten kellareista.

Olavinlinnaan liitty myös uskomuksia mustasta virrasta, mustista kaloista ja vetehisistä. Pohjoismaisten kansojen historiaa käsittelevässä kirjassaan Historia de gentibus septentrionalibus (v. 1555) Olaus Magnus kertoo myös Olavinlinnasta. Hänen mukaan Suomen kaukaisimmassa osassa sijaitsi taidokkaasti rakennettu linna nimeltään Uusi linna. Linna sijaitsi pyöreällä kalliosaarella ja sinne johti vain yksi silta länsipuolelta. Silta voitiin nostaa yöksi ylös vinttureiden avulla. Linnan ympärilla virtasi voimakas virta, jonka syvyyttä ei tunnettu. Virran syvä pohja värjäsi virran veden mustaksi ja siinä uivat kalatkin olivat mustia. Olaus Magnus kertoo myös onnettomuksia ennustavasta vetehisestä. Jos äkkikuolema uhkasi linnan päällikköä, niin virrasta nousi harppua soittava vetehinen. Hän kertoo myös virran rannoilla liikkuvista peikoista ja muista kummajaisista.

Olavinlinnan musta oinas eli pässi on myös kuuluisa. Linnassa oli tapana jo ammoisista ajoista lähtien pitää elättipässiä. Viimeisin linnan pässi hukkui virtaan vuonna 1728, ja tämä asia mainitaan erityisesti myös Säämingin kirkonkirjoissa. Nykyään linnan pässistä muistuttaa Tallisaaressa oleva kuvanveistäjä Anton Ravander-Rauaksen linnanpässi -veistos. Linnanpässin kerrotaan ainakin kerran pelastaneen Olavinlinnan venäläisiltä piirittäjiltä. Hyökkääjien päästyä eräänä yönä pimeyden turvin kiipeämään tikapuita pitkin ylös kohti muurinharjaa, ilmestyi yhtä-äkkiä muurin harjalle hirveä kuvatus. Venäläiset säikähtivät pässiä luullen itse pirun tulleen linnaa puolustamaan ja heidän kerrotaan paenneen henkensä kaupalla paikalta.