Radioluminesenssi
Wikipedia
Radioluminesenssi on luminesenssi-ilmiö, joka syntyy kun tiettyjä aineita altistetaan ionisoivalle säteilylle, kuten alfa-, beta- ja gammasäteilylle. Ionisoiva säteily virittää aineen atomien elektronit viritystiloille, joiden purkautuessa syntyy valoa. Radioluminesenssi-ilmiötä hyödynnetään tietyissä itsestään hohtavissa aineissa, joihin on sekoitettu jotain radioaktiivista ainetta, kuten radiumin isotooppia 226 ja jokin radioluminesenssiä mahdollistava aine, kuten sinkkisulfidi (ZnS). Tässä esimerkissä radioaktiivisen radium-226 isotoopin ionisoiva säteily toimii sinkkisulfidin viritystilan aiheuttajana. Viritystilan purkautuessa vapautuu energiaa valon muodossa, eikä ulkoista energianlähdettä tarvita.
[muokkaa] Katso myös
Luminesenssin alalajit | |||
elektroluminesenssi - | fotoluminesenssi - - fluoresenssi - fosforesenssi |
kemiluminesenssi - - bioluminesenssi |
termoluminesenssi |
triboluminesenssi - radioluminesenssi - sonoluminesenssi |