Vapaamuurarit

Wikipedia

Suorakulma ja harppi, vapaamuurarien symbolit

Vapaamuurarit on kansainvälisesti levinnyt järjestö. Se ei ole salaseura, kuten yleisesti on luultu, vaan kyseessä on seura, jolla on salaisuuksia. Vapaamuurarit opettavat jäseniään symboliikan ja allegorioiden avulla. Vapaamuurarit tahtovat herättää jäsenensä ajattelemaan, kysymään ja etsimään. Opetus tapahtuu pääasiassa eri asteiden salaisten rituaalien muodossa. Vapaamuurarius ei sisällä okkultismia eikä omalaatuisia oppeja, vaan kysymys on jäsenistön yleisestä eettisestä ja moraalisesta kehittämisestä.

Vapaamuurariudella on pitkät historialliset juuret. Nykyaikaisen vapaamuurariuden katsotaan syntyneen vuonna 1717, kun englantilaiset vapaamuurariloosit perustivat keskusjärjestökseen Lontoon Suurloosin. Vapaamuurariaate levisi 1700-luvulla sotilaiden, kauppiaiden, merenkulkijoiden ja muiden vapaiden miesten mukana eri puolille maailmaa. Vapaamuurareilla ei ole kansainvälistä organisaatiota eikä ylikansallista keskusjohtoa. Vapaamuurarijärjestöt ovat kansallisia, ja niiden väliset kansainväliset suhteet perustuvat kunkin kansallisen keskusjärjestön kahdenvälisiin suhteisiin muiden maiden vastaavien keskusjärjestöjen kanssa.

Perinteisesti vapaamuurarius on mahdollista vain miehille, jotka uskovat yhteen jumalaan, mutta jokaisen jäsenen jumalakäsitys on tämän yksityisasia, josta ei keskustella. Niinpä valtavirran vapaamuurarijärjestöt ovat uskonnollisesti vapaamielisiä, ja samaan loosiin voi kuulua eri uskontokuntien edustajia ja myös uskontokuntiin kuulumattomia miehiä, jotka kuitenkin tunnustavat uskovansa yhteen jumalaan. Kuitenkin on myös puhtaasti kristillistä vapaamuurariutta, esimerkiksi ruotsalainen järjestelmä^[1], jolla on toimintaa myös Suomessa. Myös monet valtavirran eurooppalaisen vapaamuurariuden ylemmät asteet, myös Suomessa, edellyttävät jäseniltään kristillistä uskoa.

Lisäksi on monissa maissa suuria niin sanottuja ateistisia vapaamuurarijärjestöjä, joita valtavirran vapaamuurariloosit eivät tunnusta vapaamuurariaatteeseen kuuluviksi. Lisäksi on myös tunnustuksetta jääneitä molempia sukupuolia jäsenikseen ottavia yhteisvapaamuurarijärjestöjä sekä pelkästään naisille tarkoitettuja vapaamuurarisuuntauksia. Suomessakin on toiminut jo vuodesta 1920 saakka Kansainvälinen yhteisvapaamuurarijärjestö, joka on hyväksynyt naisia jäseneksi jo vuodesta 1893, ja täällä toimii myös ruotsinkielinen naisten vapaamuurarijärjestö.

Vapaamuurariksi haluavan on itse ilmaistava kiinnostuksensa jäsenyyteen, esimerkiksi ottamalla yhteyttä tuntemaansa vapaamuurariin. Vapaamuurariloosin jäseneksi pyritään kolmen järjestöön jo kuuluvan jäsenen suosituksesta. Tutkijalautakunnan suorittaman haastattelun jälkeen jäsenehdokkaan hyväksymisestä äänestetään loosissa. Jäseneksi pääsy edellyttää loosin muiden jäsenten yksimielistä hyväksymistä. Lopullinen jäseneksiotto tapahtuu vuosisatoja vanhan perinteen mukaisesti noudattaen muinaisaikaista rituaalia, jonka aikana antamassaan vakuutuksessa hän sitoutuu säilyttämään järjestön salaisuudet.

Kansainvälisesti vapaamuurareihin on arvioitu kuuluvan jäseninä yli 4 miljoonaa henkilöä.

[muokkaa] Vapaamuurarit Suomessa

Ensimmäisen kerran vapaamuurarius tuli Suomeen vuonna 1758 Ruotsista. Suomen jouduttua Venäjän vallan alle yhteydet Ruotsiin heikkenivät ja loositoiminta päättyi vuoteen 1813 mennessä. Lisäksi vuonna 1822 Aleksanteri I rajoitti kokoontumisvapautta ja kielsi muun muassa vapaamuurarilooseja toimimasta. Virallisessa vapaamuuraritoiminnassa seurasi yli vuosisadan mittainen hiljaisuus.

Vapaamuurarius palasi Suomeen vasta itsenäisyyden aikana, 1922, pitkälti amerikansuomalaisten ansiosta. Tällöin perustetun Suomi Loosi n:o 1:n perustajajäseniin kuului säveltäjä Jean Sibelius, joka on säveltänyt suomalaisten vapaamuurarien rituaalimusiikin (Musique Réligieuse, opus 113). Muita tunnettuja suomalaisia vapaamuurareita ovat olleet mm. taiteilija Sigurd Wettenhovi-Aspa, juoksija Hannes Kolehmainen, presidentti Risto Ryti, valtioneuvos Martti Miettunen ja säveltäjä Joonas Kokkonen. Itsenäinen Suomen Suurloosi (Suomen Vapaiden ja Oikeutettujen Muurarien Suurloosi – Storlogen för Fria och Antagna Murare i Finland^[2]) perustettiin vuonna 1924. Nykyisin Suomessa on ns. sinisiä vapaamuurarilooseja 154 ja niissä jäseniä yli 6000. Ne toimivat suomen, ruotsin, englannin ja saksan kielillä. Siniset loosit antavat kolme vapaamuurariastetta, jotka muodostavat koko vapaamuurariuden perustan. Suomalaisessa vapaamuurarijärjestelmässä toimii lisäksi joukko jatkoasteiden vapaamuurarijärjestöjä, joista osa on sinisten loosien tavoin uskonnollisesti vapaamielisiä ja osa kristillisiä. Ylin Suomessa annettava vapaamuurariaste on 33. Suomessa toimii myös 11-asteinen ruotsinkielinen kristillinen vapaamuurarijärjestö, joka jatkaa Suomen ensimmäisen historiallisen vapaamuurariajanjakson perinteitä ja on Ruotsin vapaamuurarijärjestön (Svenska Frimurare Orden) alainen. Siinä on toistatuhatta jäsentä. Suomessa toimiva yhteisvapaamuurarijärjestö ja ruotsinkielinen naisten vapaamuurarijärjestö eivät ole muiden vapaamuurarijärjestöjen tunnustamia.

Useissa maissa vapaamuuraritoiminta on huomattavasti näkyvämpää kuin Suomessa. Viime aikoina suomalainen vapaamuurarius on kuitenkin pyrkinyt aiempaa suurempaan avoimuuteen.

[muokkaa] Historia

Vapaamuurarien initiaatioriitti

Liikkeen historia alkaa varhaiskeskiajalta. Rooman valtakunnan tuhouduttua ja klassisen sivistyksen taannuttua suurin osa antiikin kulttuurista hävisi tai unohdettiin. Kuitenkin oli olemassa aloja, joilla tarvittiin edelleen kipeästi antiikin aikaista asiantuntemusta. Tällaisia olivat käsityöläisammatit ja erityisesti rakennusala. Heidän keskuudessaan säilyivät klassisen rakennustaidon hedelmät, joista matematiikka rakentajille tärkeimpänä.

Keskiajalla näistä rakentajista muodostui ammattikunta, joka muodosti muurarikiltoja. Klassiset matemaattiset taidot mm. Pythagoraan ym. opit säilyivät heidän keskuudessaan. Englannissa näistä rakentajaveljeskuntien jäsenistä alettiin käyttää nimitystä vapaamuurarit (freemason). Ensimmäistä kertaa nimitys mainitaan kirjallisissa lähteissä vuonna 1376. Nimitys "vapaamuurari" tulee siitä, että keskiajalla muurareilla, siis rakentajakiltojen jäsenillä oli laillinen oikeus liikkua vapaasti eri puolilla Eurooppaa rakennustyömaalta toiselle, kun muu kansa oli varsin turpeeseen sidottua. Vapaamuurarien toimintayksiköitä sekä myös vapaamuurarien kokoontumispaikkoja kutsutaan suomen kielessä looseiksi tai loošeiksi. Sana tulee työmaakoppia tarkoittavasta sanasta Lodge.

Syvästä uskonnollisuudesta ja kristillisyydestä huolimatta ammattikunnalla oli pakanuudesta periytyvää perintöä – Pythagoraan sakraalimatematiikka ja temppelienrakennustaito –, jota sovellettiin mm. katedraalien rakentamiseen. Tätä tietoa vaalittiin, koska kyseessä oli ammattisalaisuus. Niiden paljastamisesta killan ulkopuolisille seurasi kuolemantuomio. Tämä koski erityisesti rituaaleja ja sakraalimatematiikan uskonnollis-mystisiä selityksiä ja niistä johdettuja rakennustaidon sovelluksia.

Vapaamuurariuden piirissä veljeskunnan juurien katsotaan ulottuvan muinaiseen Egyptiin, mutta vapaamuurarien vaalimaa symboliikkaa on löydettävissä myös eräästä vanhimmista kirjallisista teoksista, sumerien Gilgameš-eepoksesta. Samaiseen symboliikkaan viitataan myös Raamatussa, niin Vanhassa kuin Uudessakin Testamentissa, esimerkiksi Paavali Efesolaiskirjeessään (2:19–22):

Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.

Matteuksen evankeliumissa 21:42 (myös Markus 12:10):

Jeesus sanoi heille: "Ettekö ole koskaan lukeneet kirjoituksista: 'Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme'?"

Jeesus viittaa tässä mahdollisesti nykyisen Vanhan Testamentin psalmeihin sekä Jobin ja Jesajan kirjoihin, sekä tietenkin Kuninkaiden kirjoihin, joissa kerrotaan Salomonin temppelin rakentamisesta ilman ääntä. Vapaamuurarit katsovat rakentavansa tuota näkymätöntä temppeliä.

Killat olivat järjestäytyneet kolmiasteisesti. Oli oppipoikia, kisällejä ja mestareita. Kullekin asteelle pääsy edellytti aina rituaalista sitoutumista ammattietiikkaan ja valojen vannomista, ettei paljasta ulkopuolisille ammattisalaisuuksia. Keskiajalla ammattiliitot olivat kiellettyjä, joten killat olivat käytännössä ainoa vastaava järjestäytymismuoto, jossa ajettiin solidaarisesti oman ammattikunnan etuja (Eihän ammattiliittoja tuolloin edes nykymuodossaan tunnettu). Kyseessä oli hierarkkinen, tietoa ja sen leviämistä kontrolloiva järjestö, joka oli syvästi uskonnollinen ja varjeli salaisuuksiaan pukemalla ne mystiikkaan ja rituaaleihin. Katolisella keskiajalla vapaamuurarit olivat myös ainoa suoja kirkon vainoamille vääräoppisille. Killoissa, joissa harrastettiin kirkon kieltämiä ei-kristillisiä rituaaleja, voitiin myös keskustella muistakin kerettiläisistä opeista ja levittää niitä. Ja muutenkin toisin ajattelevia suvaittiin killoissa. Ihmisethän ovat aina olleet kiinnostuneita muustakin kuin kristillisyydestä ja muurarien piirissä oli saatavilla vääräoppista tietoa. Viitteitä vapaamuurarien pakanallisesta filosofiasta näkyy esimerkiksi arkkitehtuurissa. Tätä perua ovat esimerkiksi gargoilit ym. pakanalliset viitteet katedraaleissa. Vapaamuurareilla oli nimittäin sangen dualistinen näkemys hyvästä ja pahasta. Uskottiin, että hyvää ei voi olla ilman pahaa, ja kirkoissa oli siksi pirutkin läsnä. Kyseessä oli myös vanha taikausko, jonka mukaan pirunkuvat karkottavat pahoja henkiä.

1600-luvun puolivälistä vapaamuurareihin alkoi liittyä myös muita kuin rakentajia ja järjestö kehittyi filosofisemmaksi, keskeisinä elementteinä kabbala ja eräin osin rosicrusianismi. Käytännön muurariudesta siirryttiin henkiseen rakennustyöhön. Nykyaikainen vapaamuurarius katsotaan alkaneeksi 1700-luvun alkupuoliskolla, kun ensimmäinen suurloosi eli usean loosin yhteinen hallintoelin perustettiin Lontoossa 1717.

[muokkaa] Syytöksiä ja epäilyjä

Vapaamuurarit ovat suosittu aihe erilaisissa salaliittoteorioissa. Niissä järjestöön liitetään okkulttisia ja jopa saatanallisia voimia. Usein vapaamuurarius yhdistetään myös juutalaisuuteen ja maailmanhallintaan tai salaisesti johdettuun maailmanpolitiikkaan.

Monissa diktatuureissa, esimerkiksi Hitlerin ajan Saksassa, Francon Espanjassa ja Salazarin Portugalissa, vapaamuurarius oli kiellettyä vuosikausia. Poikkeusoloissa vapaamuurarius on joutunut paineen alle muissakin maissa; esimerkiksi Suomessa vapaamuurarit eivät ulkopoliittisista syistä ja presidentti Rytin aseman helpottamiseksi kokoontuneet jatkosodan aikana. Monet kristilliset ryhmät etenkin Yhdysvalloissa vetoavat eräisiin Uuden Testamentin teksteihin väittäen niiden varoittavan mm. vapaamuurareista.

McCormickin kirjassa "vapaamuurarien salat" osoitetaan heidän tekemän murhan Helsingissä. Lisäksi siinä puhutaan hyvin kuuluisaksi käyneeestä Morganin katoamisesta Yhdysvalloissa, kun hän aikoi julkaista vapaamuurarien saloja.

"Da vinci code"- kirjassa puhuttiin, että vapaamuurarien rituaalissa olisi tapettu eläimiä ja eräässä mormoneja käsittelevässä kirjassa sanottiin myös samaa. Koska heistä on niin vaikea saada selkoa, kaikki ajatukset pitää ottaa mukaan.

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Aiheesta muualla

[muokkaa] Tunnetuimpia vapaamuurareita

Famous masons A-L
Famous masons M-Z
Our "Black sheep"
Famous freemasons from around the world
A few famous freemasons
Famous non-masons (henkilöitä, joita on virheellisesti pidetty vapaamuurareina)

[muokkaa] Kirjallisuutta

Näkymättömän temppelin rakentajat. Suomalaisen vapaamuurariuden historia. Otava, Helsinki 2004, 2. p., 336 s. ISBN 951-1-19374-0
Salat ja valat: vapaamuurarit suomalaisessa yhteiskunnassa ja julkisuudessa 1756–1996. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2000, 389 s. ISBN 951-746-172-0
Mihin vapaamuurari uskoo? Suomalaisten vapaamuurarien arvot, etiikka ja uskonnollisuus. Kirkon tutkimuskeskus, Helsinki 1995, 146 s. ISBN 951-693-203-7
Vapaamuurarien salat Kuva ja sana, Helsinki 1982 ISBN 951-9203-21-4

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org../../../v/a/p/Vapaamuurarit.html

Luokat: Vapaamuurarius | Salaseurat