Sadko
Wikipedia
Sadko (ven. Садко) on samannimisen venäläisen bylinan (eeppinen runoelma) myyttinen sankari. Hän on kauppias ja guslinsoittaja Novgorodista, joka joutuu matkallaan veden kuninkaan valtakuntaan.
Tarina Sadkosta sai slavofilian nousun myötä huomiota 1800-luvulla, ja monet taideteokset pohjautuvat siihen, esimerkkeinä Aleksei Tolstoin runo Sadko ja Nikolai Rimski-Korsakovin ooppera Sadko.
[muokkaa] Tarina Sadkosta
Gusli on harpun tapainen instrumentti ja köyhän Sadkon ainoa omaisuus. Sadko hankkii elantonsa soittamalla rikkaiden pidoissa, mutta kauppiaat lakkaavat kutsumasta häntä juhliinsa soittajaksi. Surullisena Sadko menee Ilmen-järven rannalle soittamaan. Hän soittaa gusliaan niin kauniisti, että veden kuningas ihastuu ja antaa Sadkolle palkkioksi aarteen. Erään toisinnon mukaan veden kuningas neuvoo Sadkoa lyömään kauppiaiden kanssa vetoa siitä, että järvessä elää kultaeväisiä kaloja. Sadko voittaa vedon ja rikastuu. Hänestä tulee varakas kauppias.
Sadko järjestää kauppiaille juhlat, joissa nämä tavalliseen tapaansa alkavat kerskua omaisuudellaan. Nyt Sadko kehuu voivansa rahoillaan ostaa kaikki Novgorodin tavarat. Kahtena ensimmäisenä päivänä tämä onnistuukin, mutta kolmanneksi päiväksi kauppiaat ovat haettaneet uusia tavaroita Moskovasta. Sadko ymmärtää, ettei hän pysty ostamaan kaikkia maailman tavaroita ja luovuttaa.
Sadko varustaa laivaston kuljettaakseen ostamansa tavarat. Myytyään ne hän lähtee kultalastissa kotiin päin, mutta Kaspianmerellä (tai Suomenlahdella) tuuli äkisti tyyntyy. Sadko käskee heittää mereen aluksi kullan, sitten hopean ja lopuksi helmetkin veden kuninkaan tyynnyttämiseksi, mutta turhaan. Sadko ymmärtää tämän johtuvan siitä, ettei hän ole muistanut olevansa kiitollisuudenvelassa veden kuninkaalle. Laivallaolijat heittävät arpaa siitä, kuka on syyllinen onnettomuuteen, Sadko häviää ja hänet heitetään mereen. Hän vajoaa alas meren pohjalle, jossa on veden kuninkaan valtakunta. Sadko soittaa taas gusliaan ja saa meren valtiaan tanssimaan niin, että syntyy myrsky ja laivoja uppoaa. Joissakin toisinnoissa Pyhä Nikolai neuvoo Sadkoa katkaisemaan soittimensa kielet, minkä tämä tekeekin. Sen jälkeen veden kuningas antaa Sadkon valita puolison tyttäriensä joukosta. Jälleen Nikolai (tai veden kuninkaan vaimo) neuvoo Sadkoa valitsemaan oikean neidon ja olemaan koskematta tyttöön hääyönä. Näitä ohjeita noudattamalla Sadko herää seuraavana päivänä kotona Novgorodissa.
[muokkaa] Lähteet
- Lauri Harvilahti (1985): Bylinat: venäläistä kertomarunoutta. Suomalaisen kirjallisuuden seura. ISBN 9517174063.
- Väisänen, A. O. (1946, toim.) Muinais-Venäjän sankarirunoja. WSOY.
- Charles Phillips ja Michael Kerrigan (1999): Forests of the Vampire : Slavic Myth. Time-Life Books BV, Amsterdam. ISBN 0705436136.
| Slaavilainen mytologia ja kansanperinne |
|---|
| Pääjumalat: Perun | Veles | Jarilo | Morana | Svarog | Dažbog | Svantovit | Triglav | Zorja |
| Muita jumalia: Belobog | Tšernobog | Hors | Lado | Mokoš | Porenut | Porewit | Radegast | Rod | Rugiewit | Stribog |
| Legendojen sankarit: Bogatyr | Aljoša Popovitš | Dobrynja Nikititš | Ilja Muromets | Lech, Čech ja Rus | Libuše | Marko Kraljević | Sadko |
| Taruolennot: Alkonost | Baba Jaga | Baš Tšelik | Tulilintu | Koštšei Kuolematon | Simargl | Sirin | Solovei-Razboinik | Zmei |
| Henget ja paholaiset: Bannik | Domovoi | Drekavac | Karzełek | Kikimora | Lešii | Liho | Polevoi | Rusalka | Vila | Vampyyrit | Vodjanoi |
