Sakramentti
Wikipedia
Sakramentti (lat. sacramentum) eli mysteerio (kreik. μυστήςιον) on kristinuskon pyhä toimitus. Sakramentti muodostuu Jumalan sanasta ja näkyvästä aineesta. Kirkkoisä Augustinuksen mukaan: "Kun sana yhdistyy aineeseen, syntyy sakramentti." Tällä tavalla määriteltynä Raamatusta löytyy monia sakramentteja, esim. vaskikäärme (4 Moos. 21:8–9) oli väliaikainen sellainen, ja Jordan-joen vesi toimi henkilökohtaisena sakramenttina sotapäällikkö Naemanille (2 Kun. 5:10,14). Sekä vaskikäärmeeseen että Jordanin veteen liittyi Jumalan sana, joka lupasi israelilaisille parantumisen käärmeen puremasta Siinailla ja Naemanille parantumisen pitalista. Ilman Jumalan sanaa vaskikäärme ja Jordanin vesi eivät olisi vaikuttaneet mitään. Samoin myös kaste sekä ehtoollisen leipä ja viini ovat ilman Jumalan sanaa pelkkää vettä, leipää ja viiniä. Jumalan sanan kanssa ja sen tähden ne ovat uudestisyntymisen pesu, Kristuksen ruumis ja veri.
Sakramentit ovat kirkon asettamia pyhiä toimituksia. Sakramentissa kirkko tuo erilaisten aineiden ja vertauskuvallisten tekojen avulla esille Jumalan armoa. Sakramentaalit ovat sakramenteissa käytettäviä Jumalan armon näkyviä merkkejä, konkreettisia aineita tai tekoja, joihin liittyy aina tietty kristillinen sanoma.
Katolisessa kirkossa on seitsemän sakramenttia: kaste, vahvistus (konfirmaatio), papiksi vihkiminen, avioliitto, eukaristia (ehtoollinen), parannus (rippi) ja sairaiden voitelu.
Ortodoksisessa kirkossa sakramenttien lukumäärä ei ole vakiintunut, mutta sakramenteiksi luetaan samat toimitukset kuin katolisessa kirkossakin: kaste, mirhavoitelu (vastaa konfirmaatiota), ehtoollinen, katumus, pappeus, avioliitto ja sairaanvoitelu. Lisäksi sakramentteina voidaan pitää mm. hautausta, vedenpyhitystä, mirhan valmistusta, munkiksi tai nunnaksi vihkimystä ja kirkon vihkimistä. Ortodoksisessa kirkossa mysteeriot ovat armon näkyviä välikappaleita, joiden kautta ja avulla saamme Pyhän Hengen lahjan. Sakramentteina on pidetty myös munkiksi vihkimistä, hautauspalvelusta, vedenpyhitystä, mirhan valmistusta ja kirkon vihkimistä. Mikään kirkolliskokous ei ole määritellyt eikä vahvistanut ortodoksisen kirkon mysteerioitten lukumäärää.
Evankelis-luterilaisessa kirkossa sakramentteja ovat vain ne toimitukset, jotka kirkko katsoo Jeesuksen asettaneen, eli kaste ja ehtoollinen. Luther piti varhaiskautenaan myös rippiä sakramenttina. Koska rippiin ei sisälly Augustinuksen määritelmään sisältyvää ainetta, sitä ei myöhemmin luettu sakramentteihin. Luterilainen teologia seuraa sakramentin pätevyyden suhteen yleistä läntistä teologiaa: sakramentin pätevyys ei riipu sen toimittajasta tai sakramentin aineellisen olomuodon laadusta. Sakramentin pyhyys syntyy Jumalasta, joka on läsnä konkreettisessa armonvälineessä. Luterilainen kirkko edustaa sakramenttirealismia: sakramenteissa Jumalan armo on näkyvässä aineessa läsnä, eikä kyseessä ole pelkästään symbolinen toimitus. Augsburgin tunnustuksen 5 artiklan mukaan pappisvirka on evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka. Lisäksi 14. artiklan mukaan sakramenttien hoitaminen edellyttää julkista kutsumista tehtävään. Sakramentit on annettu kirkon omaisuudeksi. Vaikka yleisen pappeuden periaatteen mukaisesti jokaisella kastetulla on hengellinen pätevyys toimittaa sakramentteja, kenelläkään ei ole lupaa ottaa niitä omavaltaisesti toimitettavakseen. Kutsu hoitaa evankeliumin ja sakramenttien virkaa tarkoittaa vihkimistä pappisvirkaan.
Hätätilanteessa, mikäli henkilö on kuoleman vaarassa eikä pappia ole saatavilla, jokaisella evankelisluterilaisen kirkon jäsenellä on oikeus kastaa ko. henkilö valelemalla hänen päätään kolme kertaa vedellä sanoen: "Minä kastan sinut, N.N., Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" (hätäkaste). Paikalla olisi hyvä olla kaksi todistajaa. Toimitetusta hätäkasteesta on tämän jälkeen tehtävä viipymättä ilmoitus paikallisseurakuntaan. Pakkotilanteessa, jos vettä ei ole, voidaan käyttää mitä tahansa nestettä, esimerkiksi kyyneliä. Sama koskee myös ehtoollista, joka voidaan poikkeustilanteessa, esimerkiksi sodassa, toimittaa myös käyttäen saatavilla olevia aineita.
Dogmaattisessa spekulaatiossa on pohdittu, että sakramentin voisi toimittaa pätevästi kuka hyvänsä ihminen. Esimerkiksi pakanan kastama henkilö olisi tällöin pätevästi kastettu. Selvä kysymys on harhaoppisten suhteen: harhaoppisen, esimerkiksi areiolaisen toimittama kaste on pätevä eikä sitä uusita. Tämä muodostui kirkon kannaksi Augustinuksen johtaman donatolaisten vastaisen kampanjan aikana.
