Sanity Obscure

Wikipedia

Sanity Obscure

Believer
Nauhoitettu	1990
Julkaistu	1990 (R.E.X.) 4. heinäkuuta 1991 (Roadrunner)
Tuottaja(t)	Doug Mann ja Paul Krueger
Tyylilaji	tekninen thrash metal
Kesto	37 min 49 s
Levy-yhtiö	Roadrunner Records R.E.X. Records
Believerin albumit
Extraction from Mortality 1989	Sanity Obscure 1990	Dimensions 1993

Sanity Obscure (RR-9312-2) on yhdysvaltalaisen thrash metal -yhtye Believerin toinen studioalbumi, joka julkaistiin vuonna 1990. Albumi oli yhtyeen viimeinen julkaisu R.E.X. Recordsilla: Sanity Obscuren menestyksen johdosta yhtye kiinnitettiin pian isolle Roadrunner Records -levy-yhtiölle, joka julkaisi albumin uudelleen 4. heinäkuuta 1991 levytyssopimuksen solmittuaan.

[muokkaa] Taustatiedot

Sanity Obscure äänitettiin ja miksattiin Morning Star Studiosissa, Spring Housessa Pennsylvaniassa vuonna 1990 tuottajinaan Doug Mann ja Paul Krueger. Albumi masteroitiin The Hit Factoryssa, New Yorkissa. Albumin kappaleet yhtä lukuun ottamatta kirjoittivat kvartetti Kurt Bachman, Joey Daub, David Baddorf ja Wyatt Robertson, joka tällä albumilla tuli Howe Kraftin tilalle kokoonpanoon.

[muokkaa] Musiikki

Sanity Obscure alkaa nimikkokappaleen introlla "Teddy Bears", jonka tekivät nimimerkit Matt ja Bran. Introlla tunnettu soittorasiamelodia vääristyy hetken kuluttua tunnelmaltaan mielisairaisiin ulottuvuuksiin. Tätä seuraa rytmikaavoiltaan monimutkaisia rakenteita ja tahtilajeiltaan erikoisia, outojakin sovituksia, jotka tekevät albumista yhden aikansa ainutlaatuisimmista klassisista thrash metal -julkaisuista^[1]. Joey Daubin rumputyöskentely vaihtelee albumilla monipuolisesti, pääosan ollessa kuitenkin aggressiivisen nopealla, kaksiosaisella thrash metal -kompilla. Kitaroissa sen sijaan on Believerin muillakin albumeilla kuultava ainutlaatuinen särö, jonka he olivat itse luoneet muuntelemalla kotitekoisesti äänentoistolaitteistoaan. Kurt Bachmanin vokalisointi on tyylille ominaisesti hyvin raspista huutoa. Ensimmäiseen studioalbumiin, Extraction from Mortalityyn verrattuna Sanity Obscure on hieman teknisempi ja sisältää vähemmän melodioita mutta toisaalta vastapainona tarttuvia kappalesovituksia.

[muokkaa] Kappaleista ja sanoituksista

Albumin sanoitukset käsittelevät osin humaaneja teemoja ja pääasiassa melko kristillisestä näkökulmasta: kansilehden sivuhuomautukset sisältävät joitain raamatun paikkoja tukemaan kappaleiden aiheita. Sanoitusten toistuva teema on niin kutsutun "Herran pelon" ja viisauden yhteys: esimerkiksi "Wisdom's Call" -kappaleella lyyrinen minä puhuu personoituneesta Viisaudesta, jonka kutsua yksinkertaiset mielet vastustavat tahallaan^[2]. Singlenäkin julkaistu "Stop the Madness" on huumeiden vastainen kappale: se alkaa ääninäytteellä nuoresta henkilöstä, joka menettää tajuntansa imettyään heroiinia nenäänsä. Lyyrinen minä puhuu henkilöstä rappiollisen maailman aivopesemänä lapsena, jota yksinjäämisen pelko ajaa etsimään paikkaansa, mutta on liian sokea nähdäkseen kuinka hän pirstaloi unelmansa annos annokselta^[2]. Sen sijaan "Nonpoint" -kappaleella yhtye ottaa kantaa teollisuuden varjopuoliin sekä luonnon saastuttamiseen: sanoitukset maalaavat mielikuvan jokseenkin todellisuutta myötäilevästä dystopiasta, jossa yleinen välinpitämättömyys on saanut aikaan happosateita, kuolemaa kylväviä vesiä ja ilmastonmuutoksia, saasteiden korruptoidessa lopulta ihmisen sieluakin^[2]. "Like a Song" on coveri U2-yhtyeen kappaleesta, jossa lyyrinen minä toteaa, että vallankumous on aloitettava omasta itsestään ennen kuin voi muuttaa maailmaa^[2].

[muokkaa] "Dies Irae (Day of Wrath)"

Sekä arvostelijat että harrastajat pitävät poikkeuksetta albumin kohokohtana eeppistä kappaletta "Dies Irae (Day of Wrath)". Se on mahdollisesti yksi varhaisimmista sinfonisista metallisovituksista^[3]. Dies Iraen orkestaalisen osuuden sovitti tuolloin säveltäjäksi opiskeleva Scott Laird, jonka Kurt Bachman oli tavannut lukiossa. Kappale alkaa tuulen ujelluksella, jota seuraa orkestraalisia jousisoittimia ja Scott Lairdin sisaren, Julianne Laird Hogen sopraanolaulaminen, jolla hän tulkitsee kappaleen latinankielisiä säkeitä. Dies irae (lat. vihan päivä) on runo, jossa lyyrinen minä pyytää armahdusta raamatullisen tuomiopäivän koittaessa. Noin puolessa välissä kappaletta yhtye liittyy mukaan soitinten kaaokseen, luoden raivokkaalla metalli-ilmaisullaan jännitteitä pauhuavalle sinfonialle. Kappaleen konseptin toteutti Doug Mann ja Believerin osuuden sävelsi Kurt Bachman. Dies irae -runon kirjoitti luultavasti alun perin 1200-luvulla elänyt italialainen fransiskaanimunkki Tuomas Celanolainen ja runoa käytetään pääasiassa katolisen kirkon requiem-messun sequentia-osassa.

[muokkaa] Vastaanotto

Sanity Obscure sai ilmestyessään metallimusiikin lehdissä räikeitä arvosteluita: osa kriitikoista suhtautui Believeriin hieman penseästi yhtyeen kristillisyyden vuoksi. Useimmiten kriitikot kuitenkin kirjoittivat Believeristä, että vaikka he ovat kristittyjä, he osaavat revitellä soittimiaan taidokkaasti^[4]. Albumi kuten yhtyekään ei aikanaan kokenut varsinaista läpimurtoa valtavirrassa ja jäi näennäisen pienen joukon suosikiksi. Vuosien saatossa suhtautuminen yhtyeeseen ja albumiin on jokseenkin saanut kunnioittavaa sävyä, kun monet kriitikot ovat tunnustaneet yhtyeen innovatiivisuuden ja teknisen osaamisen. Harrastajien kannalta vastaanotto oli pääasiassa innokasta, vaikkakin osa melodisemmasta koulukunnasta jäi kaipaamaan Extraction from Mortalityn tarttuvampia piirteitä. Sanity Obscure on kuitenkin monen harrastajan suosikki Believerin kaikista levyistä, ollen teknisempi kuin debyytti mutta lähestyttävämpi kuin taiteellisempi Dimensions (1993). Albumi joka tapauksessa toi yhtyeelle debyyttiä laajemman suosion, Roadrunner Recordsin levytyssopimuksen ja sitä kautta kiertueen brittiläisen death-grind-yhtyeen Bolt Throwerin sekä kanadalaisen death/thrash metal -yhtye Sacrificen kanssa.^[5]

[muokkaa] Uusintapainokset

Vuonna 2005 kanadalainen Retroactive Records (RAR7790) otti Sanity Obscuresta tuhannen kappaleen uusintapainoksen, johon he lisäsivät The Return -demokasetilta instrumentaalikappaleen "I.Y.F.". Levy-yhtiö ei ilmoittanut asiasta yhtyeelle. Tapauksesta nousi pieni kohu, kun Kurt Bachman ja Joey Daub ilmoittivat, etteivät olisi antaneet lupaa kyseiseen tekoon jos heiltä olisi kysytty. Heidän mielestään albumin kappalelistan olisi pitänyt pysyä koskemattomana. Levy-yhtiö ei varsinaisesti kuitenkaan syyllistynyt mihinkään tekijänoikeuksien laiminlyömiseen. ^[6]

Tiettävästi myös alankomaalainen R/C Records (RC 9312-2) on nyttemmin ottanut albumista uuden painoksen^[7].