Santeri Alkio
Wikipedia
Santeri Alkio (oik. Aleksander Filander, 17. kesäkuuta 1862, Laihia – 24. heinäkuuta 1930, Laihia) oli 1900-luvun alun johtavia suomalaisia poliitikkoja, kirjailija ja lehtimies, nykyisen Keskustapuolueen, silloisen Maalaisliiton perustaja ja ideologi.
Santeri Alkio aloitti toimintansa Nuorsuomalaisessa Puolueessa mutta erosi puolueesta. Myöhemmin välttääkseen maalaisväestön joutumisen sosialismin pauloihin hän perusti Etelä-Pohjanmaan Nuorsuomalaisen Maalaisliiton, jonka myöhemmin (1908) yhdisti vähemmän aatteelliseen Maalaisväestön liittoon. Hänestä tuli Maalaisliitto-puolueen eli nykyisen Keskustan pääideologi, ja häntä pidetään yhä Keskustan henkisenä isänä, minkä vuoksi puolueen piirissä edelleen puhutaan alkiolaisuudesta.
Alkio toimi puolueen kansanedustajana vuosina 1907–1908 ja 1914–1922. Eduskunnan varapuhemiehenä hän oli vuodet 1917–1918, sekä sosiaaliministerinä 1919–1920. Toimiessaan sosiaaliministerinä Vennolan hallituksessa (15. elokuuta 1919–15. maaliskuuta 1920) hän oli raittiusmiehenä säätämässä Suomeen kieltolakia ja myös esitteli sen vastaavana ministerinä presidentti Ståhlbergin vahvistettavaksi.
Alkio oli myös erittäin tuottelias kirjailija sekä sanomalehti Ilkan perustaja ja päätoimittaja vuodesta 1906 kuolemaansa saakka 1930.
Alkion vanhemmat olivat Juho ja Maria (o.s. Jakku) Filander, ja hän oli naimisissa opettaja Anna Augusta Faleniuksen kanssa vuodesta 1896. Alkiota esittävä postimerkki julkaistiin 17. kesäkuuta 1962. Myös Alkio-opisto on nimetty hänen mukaansa.
[muokkaa] Alkion näkemyksiä
Alkio oli innokas demokratian ja Suomen itsenäisyyden puolestapuhuja. Hän johti nuorisoseuraliikettä, joka ennen kaikkea halusi puolustaa maalaiselämän arvoja sekä vaalia raittiutta ja terveitä elämäntapoja. Raittiusihanteen synnyttämä tavoite oli tuolloin yhteinen myös niin herätys- kuin työväenliikkeelläkin.
1918 Alkio kannatti Suomen itsenäistymistä ja Svinhuvudin itsenäisyyssenaattia. Hän oli kannattanut korkeimman valtiovallan riistämistä Venäjän väliaikaiselta hallitukselta jo kesällä 1917 valtalain (Lex Tulenheimo) yhteydessä osana Suomen itsenäistymistä oikeiston vielä vastustaessa. Alkio piti venäläissotilaiden tukemaa punaisten kapinaa yrityksenä palauttaa Suomi Neuvosto-Venäjään: "Sen [kapinan] tarkoituksena on tehdä tyhjäksi Suomen itsenäisyys."
Hän oli myös pasifisti. Maan Ääni -lehdessä hän kirjoitti 15.1.1920 edistyksellisesti myöhemmin osittain toteutuneen kirjoituksen: "Kansojen liiton heimolaisajatuksena tulisi Euroopan niin ikään kiireesti ottaa harkitakseen kysymystä Euroopan yhdysvalloista. On ilmeistä, että oman rauhansa vuoksi Euroopan täytyy ruveta johtamaan politiikkaansa siihen, että valtojen väliltä katoaa tarve pitää yllä sotajoukkoja, tullirajoja ja eriarvoista rahaa." Alkio itse kertoi saaneensa vaikutteita muun muassa Mahatma Gandhin politiikasta.
Alkio on tuonut suomalaiseen poliittiseen retoriikkaan useita nykyäänkin käytettäviä termejä. Näistä kuuluisimpia ovat esimerkiksi "köyhän asia" ja "edistyksen lippu".
[muokkaa] Teoksia
- Teerelän perhe (1887)
- Puukkojunkkarit - kuvauksia nyrkkivallan ajalta (1894) (kokoteksti)
- Murtavia voimia (1896) (kokoteksti)
- Jaakko Jaakonpoika (1913) (kokoteksti)
- Uusi aika (1914)
- Patriarkka (1916)
- Ihminen ja kansalainen (1919)
- Yhteiskunnallista ja valtiollista (1919)
- Maalaispolitiikkaa I - II (1919, 1921)
- Kootut teokset I - XIII (1919-1928)
- Valitut teokset (1953)
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Santeri Alkio Gutenberg-projektissa, Alkion teoksia elektronisessa muodossa
- Keskustahistoria
- Santeri Alkion elämäkerta
- Niilo Liakka: Santeri Alkio. Henkilökuvan ja elämäntyön piirteitä. WSOY, Porvoo, 1932.
