Shimon Peres
Wikipedia
Shimon Peres 
kuuntele ääntämys? (s. 21. elokuuta 1923) on israelilainen poliitikko. Peres on toiminut kolmeen otteeseen Israelin työväenpuolueen puheenjohtajana, vuosina 1977–1992, 1995–1996 ja 2003–2005, ja maansa pääministerinä kahteen otteeseen, 1984–1986 ja 1995–1996. Nykyään Peres kuuluu keskustalaiseen Kadima-puolueeseen, joka perustettiin vuoden 2005 lopulla; Peres jätti työväenpuolueen joulukuussa 2005 menetettyään kuukautta aikaisemmin puolueen puheenjohtajuuden Amir Peretzille.
Vuonna 1994 Peres sai Nobelin rauhanpalkinnon yhdessä Jitzhak Rabinin ja Jasser Arafatin kanssa rauhanpyrkimyksistä, jotka huipentuivat Oslon rauhanprosessiin.
[muokkaa] Aikaisemmat vuodet
Shimon Peres syntyi Wieniawassa, Puolassa (nykyinen Vishniova, Valko-Venäjä). Hän muutti Tel Aviviin Palestiinaan vuonna 1934. Hän opiskeli Geulan koulussa Tel Avivissa ja Ben Shemenin maatalouskoulussa. Peres liittyi Haganah-taistelujärjestöön vuonna 1947. Hän tapasi David Ben-Gurionin, joka teki hänestä laivaston komentajan. Peresistä tuli puolustusministeriön johtava kenraali vuonna 1953. Peresin toiminnan vaikutuksesta Israelin nuori valtio etsi liittolaisia. Ranska toimitti Dassault Mirage III taistelukoneita ja Dimonan ydinvoimalan Israelille ja kolmen vallan sopimuksella Ranska ja Iso-Britannia kanssa Israel toimi Suezin kriisin aikana vuonna 1956. Peres valittiin Knessettiin Mapai-puolueen edustajana vuonna 1959. Hän oli perustamassa työväenpuoluetta Labour vuonna 1968. Hän oli Golda Meirin hallituksessa, Golda Meirin eroamisen seurauksena hän menetti työväenpuolueen johtajuuden Jitzhak Rabinille. Rabinin hallituksessa, Peres toimi puolustusministerinä vuosina 1974–1977.
[muokkaa] Poliittinen toiminta
Hänet valittiin työväenpuolueen johtajaksi vuonna 1977, mutta hävisi parlamenttivaaleissa Likudille. Peres muodosti koalitiohallituksen Likudin hallitseman Jitzhak Shamirin kanssa ja hänestä tuli Israelin pääministeri. Pääministerin viran aikana hän toteutti Israelin sotavoimien vetäytymisen Libanonista ja pystyi alentamaan inflaatiota Yhdysvaltain myöntämien lainojen avulla, hän myös suosi Internetin käyttöä Israelissa ja hän loi Israelin pääministerin ensimmäisen Web-sivun. Peres joutui luovuttamaan pääministerin viran puoluejohtaja Rabinille tämän voitettua parlamenttivaalit. Peres toimi ulkoministerinä neuvotteluissa Israelin ja Palestiinan välisissä rauhanneuvotteluissa vuosina 1992–1995. Näiden neuvottelujen tuloksena hänet palkittiin yhdessä Jitzhak Rabinin ja Jasser Arafatin kanssa Nobelin rauhan palkinnoilla vuonna 1994. Rabinin murhan jälkeen, Peres palasi Israelin pääministeriksi vuonna 1995. Benjaminin Netanjahun voitto parlamenttivaaleissa syrjäytti Peresin vuonna 1996. Kuitenkin Barakin häviö Ariel Sharonille 2001 vaaleissa, antoi Peresille mahdollisuuden tehdä toinen paluu politiikkaan. Hän johdatti työväenpuolueen kansallisen yhtenäisyyden hallitukseen yhdessä Sharonin Likud-puolueen kanssa ja varmisti Peresille ulkoministerin viran. Muodollinen puoluejohtajuus siirtyi Benjaminin Ben-Eliezerille ja Amran Mitzananille. Peres luopui ulkoministerin virasta, työväenpuolueen kärsittyä tappio 2003 vaaleissa. Hän johti vielä puolueen koalitioon Sharonin kanssa vuoden 2004 lopulla. Shimon Peres valittiin työväenpuolueen johtajaksi vuonna 2005. Shimon Peres jätti työväenpuolueen johdon ja häntä seurasi Amir Peretz. Peres liittyi uuteen keskustapuolueseen Kadimaan.
| Nobelin rauhanpalkinto 1976–2000 |
|---|
|
1976: B.Williams, Corrigan | 1977: Amnesty International | 1978: Sadat, Begin | 1979: Äiti Teresa | 1980: Esquivel | 1981: YK:n pakolaisapujärjestö | 1982: Myrdal, García Robles | 1983: Wałęsa | 1984: Tutu | 1985: Lääkärit ydinsotaa vastaan | 1986: Wiesel | 1987: Arias | 1988: YK:n rauhanturvaajat | 1989: Dalai Lama | 1990: Gorbatšov | 1991: Suu Kyi | 1992: Menchú | 1993: Mandela, de Klerk | 1994: Arafat, Peres, Rabin | 1995: Pugwash-liike, Rotblat | 1996: Belo, Ramos Horta | 1997: Kampanja maamiinojen kieltämiseksi (ICBL), J.Williams | 1998: Hume, Trimble | 1999: Lääkärit ilman rajoja | 2000: Kim DJ |
| Kaikki rauhanpalkinnon saajat 1901– • Rauhanpalkinnon saajat 1951–1975 • Rauhanpalkinnon saajat 2001– |
