Desmond Tutu

Wikipedia

Desmond Mpilo Tutu (s. 7. lokakuuta 1931) on eteläafrikkalainen arkkipiispa ja uskonnollinen johtaja, joka tuli 1980-luvulla tunnetuksi apartheidin vastustajana ja on sittemmin jatkanut toimintaansa ihmisoikeuksien puolustajana ja toiminut muun muassa Etelä-Afrikan totuuskomission puheenjohtajana. Tutulle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1984. Tutu on tehnyt runsaasti työtä rotuerottelun ehkäisemiseksi. Hän on ollut naimisissa Leah Nomalizo Tutun kanssa vuodesta 1955 lähtien. Heillä on neljä lasta: Trevor Thamsanqa, Theresa Thandeka, Naomi Nontombi ja Mpho Andrea.

[muokkaa] Taustaa

Tutu syntyi Klerksdorpissa, Transvaalissa. 12-vuotiaana hän muutti perheensä kanssa Johannesburgiin. Hän olisi halunnut opiskella lääkäriksi, mutta hänen perheellään ei ollut varaa koulutukseen, joten hän seurasi isänsä jalanjäljissä opettajaksi. Tutu opiskeli Pretorian Bantu Normal Collegessa vuodesta 1951 vuoteen 1953, jonka jälkeen hän opetti Johannesburgin Bantu High Schoolissa vuoteen 1957 asti. Hän kuitenkin erosi vastustaen eteläafrikkalaista kasvatus- ja koulutuslakia, joka vahvasti tuki rotuerottelua ja epätasa-arvoa mm. kieltämällä eri rotujen opiskelun samoissa ryhmissä ja heikensi Etelä-Afrikan mustan väestön opiskelumahdollisuuksia. Tutu jatkoi opintojaan, tällä kertaa teologian saralla, ja vuonna 1960 hänet vihittiin anglikaanipapiksi. Hän siirtyi työskentelemään pappina keskustelua herättäneessä Fort Haren yliopistossa, joka oli yksi harvoja eteläisen Afrikan laatukouluja mustille opiskelijoilla.

Vuodet 1962-1966 Tutu vietti Lontoon King's Collegessa, jossa hän suoritti teologian kandidaatin ja maisterin tutkinnot. Opintojen jälkeen hän palasi Etelä-Afrikkaan, jossa luennoi vuodet 1967–1972 tähdentääkseen mustan väestön olosuhteita. Hän kirjoitti pääministeri Vorsterille kirjeen, jossa hän kuvasi tilannetta Etelä-Afrikassa "ruutitynnyriksi, joka voi räjähtää milloin tahansa". Hän ei koskaan saanut vastausta kirjeeseensä.

Vuonna 1972 Tutu palasi Isoon-Britanniaan, jossa hänet nimitettiin kirkkojen maailmaneuvoston teologisen kasvatusrahaston varajohtajaksi. Hän palasi Etelä-Afrikkaan jälleen vuonna 1975, ja hänet nimitettiin Johannesburgissa sijaitsevan St. Maryn tuomiokirkon rovastiksi, ollen ensimmäinen musta henkilö kyseisessä virassa.

Vuonna 2000 Tutu nimettiin tohtoriksi (L.H.D., Doctor of Humane Letters) Bates Collegessa, Yhdysvalloissa. Viisi vuotta myöhemmin Tutulle myönnettiin kunniamaininta Pohjois-Floridan yliopistosta, joka on yksi Pohjois-Amerikan ja Euroopan monista yliopistoista, joissa hän on opettanut. Vuonna 2005 hän sai toisen tohtorin nimikkeen Fordhamin yliopistosta, Bronxista. Samana vuonna John Hume, myös nobelisti, nimetti hänet yliopiston filosofiaseuran kunniajäseneksi.

[muokkaa] Tutun poliittinen työ

Vuonna 1976 Sowetossa protestoitiin hallituksen afrikaansin käyttöä vastaan mustissa kouluissa. Tapahtuma kehittyi massiiviseksi kapinaksi rotuerottelua vastaan. Siitä lähtien Tutu tuki maansa taloudellista boikotointia. Desmond Tutu oli Lesothon piispa vuodesta 1976 vuoteen 1978, jolloin hänestä tuli Etelä-Afrikan kirkkoneuvoston pääsihteeri. Tästä asemasta hän pystyi jatkamaan työtänsä rotuerottelua vastaan lähes kaikkien kirkkojen luvalla. Tutu puolusti johdonmukaisesti sovintoa kaikkien asianosaisten välillä kirjoituksiensa ja luentojensa välityksellä kotimaassa ja ulkomailla. 16. lokakuuta 1984 Tutu sai Nobelin rauhapalkinnon. Nobelin komitea mainitsi "hänen roolinsa yhdistävänä johtohahmona kampanjassa apartheid-ongelman ratkaisemiseksi Etelä-Afrikassa"[1].

7. syyskuuta 1986 Tutusta tuli ensimmäinen Etelä-Afrikassa anglikaanikirkkoa johtanut musta henkilö. Vuonna 1989 Tutu kutsuttiin Birminghamiin, Englantiin, osana Citywiden kristillisiä juhlia. Tutu ja hänen vaimonsa kävivät muutamissa laitoksissa mukaan lukien Nelson Mandelan koulu Sparkbrookissa. Rotuerottelun hiipumisen jälkeen hän johti totuus- ja sovintokomissiota, josta hän sai Sydneyn rauhanpalkinnon vuonna 1999. Vuonna 2004 Tutu palasi Isoon-Britanniaan King’s Collegen vierailevaksi professoriksi ja piti juhlapuheen osana Collegen 175. vuosipäivää.

[muokkaa] Poliittinen kanta

Tutu uskoo Israelin valtion palestiinalaisiin suuntaaman kohtelun olevan yksi apartheidin muoto. Hän on toistuvasti pyytänyt Israelin hallitusta kunnioittamaan palestiinalaisten ihmisarvoa, olipa hän muslimi tai kristitty.

Nobelisti on myös ilmaissut tukensa Länsi-Papuan itsenäisyysliikkeelle, arvostellen YK:n roolia Indonesian Länsi-Papuan valtauksessa. Tutu sanoi: "Useita vuosia Etelä-Afrikan ihmiset kärsivät sorron ja rotuerottelun ikeen alla. Monet ihmiset kärsivät yhä raa'asta sorrosta ja heidän ihmisarvonsa kielletään. Yksi tällainen ihmisjoukko on Länsi-Papuan kansa." Tutu on myös arvostellut ihmisoikeuksien loukkauksia Zimbabwessa, kutsuen Zimbabwen presidenttiä Robert Mugabea "afrikkalaisen diktaattorin irvikuvaksi" ja arvostellen Etelä-Afrikan hallituksen diplomatiaa Zimbabwea kohtaan.

[muokkaa] Tutun teokset

Crying in the Wilderness (1983)
Hope and Suffering: Sermons and Speeches (1983)
The Words of Desmond Tutu (1989)
The Rainbow People of God (1994)
The Essential Desmond Tutu (1997)
No Future without Forgiveness (1999)
God Has a Dream: A Vision of Hope for Our Time (2004)

Nobelin rauhanpalkinto 1976–2000

1976: B.Williams, Corrigan \| 1977: Amnesty International \| 1978: Sadat, Begin \| 1979: Äiti Teresa \| 1980: Esquivel \| 1981: YK:n pakolaisapujärjestö \| 1982: Myrdal, García Robles \| 1983: Wałęsa \| 1984: Tutu \| 1985: Lääkärit ydinsotaa vastaan \| 1986: Wiesel \| 1987: Arias \| 1988: YK:n rauhanturvaajat \| 1989: Dalai Lama \| 1990: Gorbatšov \| 1991: Suu Kyi \| 1992: Menchú \| 1993: Mandela, de Klerk \| 1994: Arafat, Peres, Rabin \| 1995: Pugwash-liike, Rotblat \| 1996: Belo, Ramos Horta \| 1997: Kampanja maamiinojen kieltämiseksi (ICBL), J.Williams \| 1998: Hume, Trimble \| 1999: Lääkärit ilman rajoja \| 2000: Kim DJ

Kaikki rauhanpalkinnon saajat 1901– • Rauhanpalkinnon saajat 1951–1975 • Rauhanpalkinnon saajat 2001–