Synti

Wikipedia

Adamin ja Eevan syntiinlankeemus Rembrandtin etsauksessa.

Synti on käsite, joka viittaa uskonnollisissa moraalikäsityksissä pahoihin ja kielletyiksi luokiteltuihin tekoihin. Raamatussa synnistä käytetään useita erilaisia kreikan kielen sanoja. Uudessa testamentissa ja Vanhan testamentin kreikankielisessä käännöksessä käytetään synnistä useimmiten sanaa ἁμαρτία (hamartia). Alkuperäiskielellä sana merkitsee erehdystä, tieltä eksymistä, maalin ohi ampumista ja jumalallisen lain rikkomista. Kristillisissä tulkinnoissa painotetaan usein niitä alkuperäiskielen merkityksiä, jotka viittaavat ainoastaan jumalallisen lain rikkomiseen. Antiikin Kreikan uskonnollisessa maailmassa syntiä tarkoittavalla sanalla ἁμαρτία (hamartia) oli tärkeä rooli Dionysoksen palvontaan liittyvissä teatteriesityksissä, joita kutsuttiin tragedioiksi. Kreikkalaisen tragedia-kirjallisuuden yhteydessä sana käännetään usein muotoon "traaginen erehdys".

[muokkaa] Synti kristinuskossa

Maria ja Jeesus lapsi.

Kristinuskossa synti on keskeinen käsite, joka liittyy Jumalan ja ihmisen suhteeseen. Uudessa testamentissa käytetään useita erilaisia kreikan kielen sanoja, jotka suomennoksessa on käännetty synniksi. Sanojen merkitysalue on usein laajempi kuin, mitä Uuden testamentin suomennoksessa on pystytty tuomaan esille. Yksi eniten käytetyistä sanoista, joka on käännetty synniksi, on kreikan kielen sana hamartia, joka tarkoittaa synnin lisäksi `erehdystä`, `tieltä eksymistä`, `maalin ohi ampumista` ja `jumalallisen lain rikkomista`.

Seuraavassa luettelossa on käsitelty kreikan kielen sanoja, jotka Raamatussa on käännetty synniksi. Kreikan kielen sana asebeia, merkitsee Jumalattomuutta ja aktiivista toimimista uskontoa sekä Jumalaa vastaan. Sana parakon tarkoittaa tottelemattomuutta, mutta viittaa myös väärin kuulemiseen. Kreikan kielen sana anomia, tarkoittaa lain rikkomista tietämättömyydestä tai tahallisesta toiminnasta johtuen. Tämän sanan lisäksi, myös sana parabasis viitaa lain rikkomiseen. Sanalla agnoema taas tarkoitetaan tietämättömyydestä johtuvaa lain rikkomista.

Raamatun mukaan synti on Jumalan tahdon rikkomista. Syntiä ovat pahat teot, ajatukset, sanat ja hyvien tekojen tekemättä jättämiset. Syntiä voivat olla tekojen lisäksi ajatukset ja asenteetkin. Syntiä on myös pois Jumalasta kääntyminen – syntiä on kaikki, mikä erottaa ihmisen Jumalasta. Synti on siis Jumalan vastustamista.

Ensimmäisinä syntiä tekivät Vanhan testamentin mukaan Eeva ja Aadam. Vanhan testamentin uskonnossa Jumala palkitsi ja rankaisi ihmisiä heidän eläessään. Uuden testamentin mukaan taas synnin tekemisestä joutuu rangaistuksena kuoleman jälkeen helvettiin. Koska jokainen on tehnyt syntiä, olisi jokaisen myös jouduttava helvettiin. Raamattu kuitenkin sanoo myös, että Jeesus kärsi sijaisrangaistuksen kuolemalla ihmisten syntien vuoksi, joten jokainen häneen uskova saa syntinsä anteeksi.

Joidenkin kristittyjen mukaan synti on erotettava heikkoudesta ja inhimillisestä vajavaisuudesta. Silloin syntiä ovat vain tarkoitukselliset teot tai laiminlyönnit – ei se, että ei kykene tekemään kaikkea, mitä ehkä tarvitsisi tehdä.

[muokkaa] Dionysos ja traaginen erehdys

Dionysos lapsi, isänsä Zeuksen sylissä

Kreikkalaisella tragedialla oli tärkeä uskonnollinen rooli. Tragedia sai alkunsa Dionysoksen palvontaan liittyvistä tanssi- ja lauluesityksistä. Tragedia kuvaa ihmisiä, jotka kohtaavat jonkin murheellisen tapahtuman. Aristoteleen Runousoppi on länsimaisen kirjallisuuden tärkein kreikkalaista tragediaa käsittelevä teos. Kreikan kielen sana hamartia, joka Uudessa ja Vanhassa testamentissa, on käännetty sanalla "synti", on kreikkalaisen tragedia kirjallisuuden yhteydessä käännetty muotoon "traaginen erehdys". Aristoteleen Runousopin suomennos noudattaa tätä käännöstraditiota.

Aristoteleen mukaan traaginen erehdys on teko, jonka seurauksena sankari ajautuu onnettomuuteen. Kyseessä teko, jonka sankari suorittaa vapaaehtoisesti. Teko on traaginen sen vuoksi, että vapaaehtoisuudesta huolimatta sankari on olosuhteiden tai tietämättömyytensä armoilla. Aristoteleen mukaan traaginen erehdys on teko, joka toisinaan ansaitsee moitteen ja toisinaan ei. Traaginen erehdys ei johdu sankarin luonteen huonoudesta, vaan olosuhteiden pakosta.

Dionysoksen palvonta liittyi kiinteästi Ateenan kaupungissa suoritettuun Farmakos-riittiin, joka oli yksi muinaisista puhdistautumiskäytännöistä. Mikäli kaupunkia kohtasi jokin onnettomuus kaupunkilaiset veivät joukostaan yhden miehen uhrattavaksi. Uhratun oli määrä kantaa syntipukin tavoin kaupunkilaisten jumalia kohtaan suorittamat rikokset ja puhdistaa kaupunki. Sanalla tragedia tarkoitettiin alun perin "pukkilaulua".

Aristoteleen mukaan tragedian päämäärä on katharsis, emotionaalinen puhdistuminen. Tragedian kautta katsojat saattoivat puhdistua kielteisistä tunteista. Seuratessaan tragedian hahmoja, ihmiset pystyivät samaistumaan heihin. Nähdessään näytelmän henkilöiden kärsivän, ihmiset käsittelivät omaa suruaan ja kokivat tunteensa jalostuneemmalla tavalla. Uusi testamentti käyttää samaa puhdistautumista tarkoittavaa sanaa kuin Aristoteles viitatessaan "synneistä puhdistautumiseen".

Friedrich Nietzsche on painottanut filosofiassaan tragedian merkitystä. Nietzschen mukaan ihmiselämään liittyy perustavalla tavalla traagisuus. Myös psykologi Sigmund Freud tutki ihmisen psyykeä lähtökohtanaan tragedia -kirjallisuus.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Kirjallisuutta

Laitinen, Jorma (2002): Syntiinlankeemus, häpeä ja syyllisyys: Uskonnonfilosofinen tutkielma. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 232. Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura. ISBN 952-9791-46-1