Tahdosta riippumaton psykiatrinen sairaalahoito

Wikipedia

Tahdosta riippumaton psykiatrinen sairaalahoito on Mielenterveyslain (vuodelta 1991) mahdollistamaa psykiatrista sairaalahoitoa, jossa potilaan oma tahto huomioidaan vain osittain hoitoon liittyviä päätöksiä tehtäessä.

Sisällysluettelo 1 Historiaa 2 Tahdosta riippumattomaan hoitoon määräämisen edellytykset 3 Hoitoon toimittaminen, tarkkailu, ja hoitoonmääräämispäätös 4 Tiedoksi antaminen 5 Valitusoikeus 6 Potilaan itsemääräämisoikeutta rajoittavat hoitotoimenpiteet 7 Hoidon jatkaminen 8 Seuranta ja valvonta 8.1 Omavalvonta 8.2 Lääninhallituksen suorittama valvonta 9 Psykiatrinen hoito tahdosta riippumatta muissa maissa

[muokkaa] Historiaa

[muokkaa] Tahdosta riippumattomaan hoitoon määräämisen edellytykset

Mielenterveyslain 8§:n perusteella täysi-ikäinen henkilö voidaan määrätä tahdostaan riippumatta psykiatriseen sairaalahoitoon vain mikäli hänen todetaan olevan:

• Mielisairas
  • Todettava lääketieteellisin perustein.
  • Edellyttää huolellista tutkimusta.
  • Tarkoitetaan sellaista vakavaa mielenterveyden häiriötä, jossa todellisuudentaju on merkittävästi alentunut:
    • Skitsofrenian eri muodot
    • Delirium
    • Vakava masennustila
    • Kaksisuuntainen mielialahäiriö
    • Elimelliset ja muut harhaluuloisuushäiriöt
    • Vaikea dementian ilmenemismuoto
    • Muu psykoosi (esim. amfetamiini)

• Mielisairautensa vuoksi hoidon tarpeessa siten, että hoitoon toimittamatta jättäminen:

• • joko
    • • Olennaisesti pahentaisi hänen mielisairauttaan.
        • Esimerkiksi ei käytä soveltuvaa lääkitystään.
  • ja/tai
    • • Vakavasti vaarantaisi hänen terveyttään tai turvallisuuttaan
        • Itsemurhavaarassa
        • Taloudellinen turvallisuus uhattuna
        • Jättää fyysisen sairautensa (esim. sokeritauti) hoitamatta.
        • Kyky huolehtia itsestään alentunut.
  • ja/tai
    • • Vakavasti vaarantaisi muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta
        • Laajempi kuin pelkkä väkivallan uhka. Voi sisältää esim. lapsen kasvun ja kehityksen vaarantumisen.

• Ja muut mielenterveyspalvelut ovat riittämättömiä tai eivät sovellu käytettäväksi.
  • Esimerkiksi potilas ei suostu minkäänlaiseen hoitoon tai on vakavassa itsemurhavaarassa.

Huomionarvoista on se, että kaikki kolme lihavoidulla tekstillä kirjoitettua kohtaa tulee täyttyä samanaikaisesti.

[muokkaa] Hoitoon toimittaminen, tarkkailu, ja hoitoonmääräämispäätös

Tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon määrääminen edellyttää aina vähintään kahden (tavallisimmin kuitenkin kolmen) eri lääkärin kannanottoa potilaan hoidon tarpeeseen. Sairaalan ulkopuolella olevien ihmisten hoitoonmääräämisprosessi käynnistyy tavanomaisimmin terveyskeskuslääkärin toimesta. Myös kuka tahansa muu laillistettu lääkäri voi laatia potilaasta tahdosta riippumattoman lähetteen. Lähetteelle on olemassa erilaisia vahvistettuja kaavoja, mutta periaatteessa vaikka tyhjälle paperille laadittu vapaamuotoinen lähete voidaan tulkita lainvoimaiseksi mikäli se täyttää perustellun (M1)-lomakkeen vaatimukset.

• Terveyskeskuslääkäri (tai muu lääkäri)
  • Saatuaan tiedon henkilöstä (vastaaotolla, omaisilta) jolla edellytykset tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon määräämiselle todennäköisesti täyttyvät:
    • On toimintavelvollinen (MtL 29§)
    • Kutsuu asiakkaan (mikäli ei jo ole vastaanotolla) tutkimukseen
    • Asiakkaan kieltäytyessä tai kiireellisessä tapauksessa (esim. itsemurhavaara) tekee virka-apupyynnön poliisille, joka MtL 31§:n perusteella noutaa asiakkaan lääkärin vastaanotolle.
    • Tekee henkilökohtaisen tutkimuksen.
    • Käyttää tarvittaessa myös muita lähteitä (sairauskertomus, omaiset jne) tutkittavan tilan arvioimisessa.
    • Mikäli arvioi tutkittavan olevan todennäköisesti (siis pelkkä epäily riittää) tahdostaan riippumattoman psykiatrisen sairaalahoidon tarpeessa laatii tarkkailulähetteen (M1-lomake), joka on perusteltu kannanotto siihen miksi lääkäri arvioi potilaan olevan hoidon tarpeessa riippumatta omasta tahdostaan.(MtL 9§)

• Psykiatrisessa toimintayksikössä potilaan vastaanottava lääkäri
  • Mieluiten psykiatrian erikoislääkäri.
  • Arvioi ovatko edellytykset tahdosta riippumattomalle psykiatriselle sairaalahoidolle todennäköisesti olemassa.
  • Mikäli näin arvioi hän ottaa potilaan sairaalaan tarkkailtavaksi.(MtL 9§)
  • Mikäli vastaanottava lääkäri toteaa, että edellytykset eivät todennäköisesti täyty voidaan päätyä ratkaisuun, jossa potilas jää hoitoon vapaaehtoisuuden perusteella tai jopa kotiutua.
  • Ei voi olla sama kuin lähettävä lääkäri.

• Tarkkailusta vastaava lääkäri
  • Voi olla sama kuin potilaan sairaalaan ottanut lääkäri, mutta ei sama kuin lähettävä lääkäri.
  • Usein osastonlääkäri (mieluiten psykiatri).
  • Arvioi päivittäin potilaan tilaa. Edellytysten tulee yhä todennäköisesti täyttyä, muussa tapauksessa tarkkailusta on luovuttava ja potilas voi jatkaa hoitoaan vapaaehtoisesti tai kotiutua.
  • Laatii viimeistään neljäntenä päivänä tarkkailuun ottamisesta tarkkailulausunnon (M2-lomake) Käytännöksi on muodostunut, että M1-lähetteellä tulevan potilaan tulopäivää ei lasketa varsinaiseksi tarkkailupäiväksi (potilas on saattanut tulla osastolle esim. klo 23.50). (MtL 10§)
  • Ennen tarkkailulausunnon laatimista tarkkailusta vastaavan lääkärin tulee kuulla potilaan oma mielipide hoidon tarpeesta. (MtL 11§)

• Hoitoonmääräämispäätöksen tekevä lääkäri
  • Mieluiten ylilääkärin asemassa oleva psykiatrian erikoislääkäri.
  • Ei voi olla M1-lähetteen tehnyt lääkäri eikä tarkkailusta vastannut lääkäri.
  • Laatii tarkkailulähetteen, -lausunnon ja sairauskertomuksen perusteella hoitoonmääräämispäätöksen (M3-lomake).
  • Voi myös perustellusta syystä päättää toisin kuin esim. tarkkailusta vastannut lääkäri ehdottaa.
  • Ei edellytä henkilökohtaista tapaamista.
  • Päätöksen perusteella potilas voi jäädä psykiatriseen sairaalahoitoon omasta tahdostaan riippumatta tai vaihtoehtoisesti omasta tahdostaan tai jopa kotiutua.

Myös omasta tahdostaan sairaalahoitoon saapunut potilas voidaan määrätä tahdostariippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon. Näissä tapauksissa hoitava lääkäri voi perustellusta syystä toimia kuten sairaalassa vastaanottava lääkäri ja asettaa potilaan tarkkailtavaksi sairalaan (MtL 13§). Luonnollisesti todennäköisten edellytysten tulee tällaisessa tilanteessa täyttyä.

[muokkaa] Tiedoksi antaminen

Mielenterveyslain mukaan hoitoonmääräämispäätös tulee saattaa potilaalle tiedoksi viipymättä. Mikä yleensä tulkitaan siten, että asia on tiedotettava potilaalle hoitoonmääräämispäätöksen tekopäivänä.

Tiedoksiantamisen toteuttaa usein hoitohenkilökuntaan kuuluva työntekijä.

Tiedoksiannon yhteydessä on yleensä kerrottava ainakin:

• Päätöksen sisältö
• Päätöksen perusteet
• Päätöksen voimassaoloaika
  • 3 / 6 kk
  • voidaan purkaa aiemminkin
• Päätöksen tekijä
• Valitusoikeus

Potilaan tulisi allekirjoituksellaan vahvistaa tiedoksisaantinsa. Allekirjoitus ei siis ole kannanotto siihen onko potilas samaa tai eri mieltä päätöksen sisällöstä. Mikäli potilas kieltäytyy allekirjoittamasta päätöstä voi kaksi henkilökunnan edustajaa vahvistaa tiedoksi antamisen tapahtuneen.

[muokkaa] Valitusoikeus

Potilaalla on oikeus valittaa hoitoonmääräämispäätöksestään psykiatrisen toimintayksikön sijainnin mukaiseen hallinto-oikeuteen.

Valitusaika on kaksi viikkoa siitä kun potilas on saanut tiedokseen hoitoonmääräämispäätöksen.

Vapaamuotoisessa valituskirjelmässä tulee mainita ainakin:

• Päätös, johon muutosta haetaan (kopio liitetään mukaan).
• Perusteet joilla muutosta haetaan.
• Valittajan nimi ja kotikunta.
• (Mahdollisen edunvalvojan nimi ja yhteystiedot)

Potilaalla on tarvittaessa mahdollisuus saada tukea valituskirjelmän laatimisessa esim. potilasasiamieheltä. Valituksen laatimiseen voi saada myös julkista oikeusapua joko oikeusaputoimistosta tai yksityiseltä asianajajalta.

Valitus voidaan jättää myös sairaalan psykiatrisesta hoidosta vastaavan ylilääkärin edelleentoimitettavaksi.

Valitusprosessin tultua käsitellyksi on potilaalla oikeus, olleessaan tyytymätön päätöksen sisältöön, valittaa KHO:hon. Ja edelleen ollessaan tyytymätön päätöksen sisältöön osoittaa valituksensa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle.

Mikäli potilas katsoo tuleensa epäasiallisesti kohdelluksi on hänellä mahdollisuus esim. laatia sairaalan johdolle osoitettu huomautus.

[muokkaa] Potilaan itsemääräämisoikeutta rajoittavat hoitotoimenpiteet

Suomen perustuslakiin kuuluu olennaisena osana yksilönvapauksien loukkaamattomuuden periaate. Perustuslakiin pohjautuvien yksilönvapauksien rajoittamista säädellään perustuslakiin kuuluvissa viitteissä (mm. rikoslaki ja mielenterveyslaki). Viittaussäännösten perusteella perustuslaillisia perusoikeuksia on mahdollista rajoittaa tiettyjen edellytysten täyttyessä.

Toisena potilaan itsemääräämisoikeutta rajoittavien hoitotoimenpiteiden suorittamista rajaavana lakina on Laki Mielenterveyslain muuttamisesta (2002), jolla määritellään ne hoidollisina pidettävät toimenpiteet joita psykiatrisiin tahdosta riippumattomassa hoidossa oleviin potilaisiin voidaan soveltaa.

Laissa Mielenterveyslain muuttamisesta määritetään tällaisiksi toimenpiteiksi (potilaan tahdosta riippumatta tehty päätös):

• Lääkitsemisestä tai hoidosta
• Liikkumisvapauden rajoittamisesta
• Hoidollisesta kiinnipitämisestä
• Eristämisestä muista potilaista
• Sitomisesta
• Omaisuuden haltuunottamisesta
• Omaisuuden ja lähetysten tarkastamisesta
• Henkilöntarkastuksesta tai -katsastuksesta
• Yhteydenpidon rajoittamisesta

Minkään muunlaisia henkilökohtaisen vapauden rajoittamiseen johtavia toimia ei lain Mtl:n muuttamisesta tunneta, joten ne ovat siten lainvastaisia.

Laki mielenterveyslain muuttamisesta ja siihen liittyvät STM:n ohjeet määrittelevät myös melko tarkasti toimenpiteiden edellytykset ja mm. kirjaamisvelvoitteen, suorittamisen, valvonnan jne.

[muokkaa] Hoidon jatkaminen

[muokkaa] Seuranta ja valvonta

[muokkaa] Omavalvonta

Psykiatrisen toimintayksikön tulee pitää erillistä luetteloa potilaan itsemääräämisoikeutta rajoittavista toimenpiteistä. Toimenpiteen määrännyt lääkäri vastaa siitä, että merkintä tulee tehtyä mainittuun luetteloon.

Erilliseen luetteloon tulee merkitä

• Potilaan tunnistetiedot
• Rajoituksen laatu ja kestoaika
• Rajoituksen määränneen lääkärin nimi
• Osasssa toimenpiteistä myös sen toteuttajan (vastuuhoitajan) nimi
• Kirjauksen tehneen henkilön nimi

Erillisen luettelon tehtävänä on toimia itsemääräämisoikeutta rajoittavien toimenpiteiden toimintayksikön omavalvonnan lähteenä.

Kaikista itsemääräämisoikeutta rajoittavista toimenpiteistä tulee tehdä merkinnät myös potilaan sairauskertomukseen.

[muokkaa] Lääninhallituksen suorittama valvonta

Psykiatrisen toimintayksikön tulee toimittaa kahden viikon välein koonti potilaisiin kohdistuneista erityisistä rajoituksista (eristäminen muista potilaista ja sitominen) lääninlääkärille. Koonnista tulee ilmetä potilaan tunnistetietojen ohella toimenpiteen laatu, sen perusteet, sen määränneen lääkärin nimi, toimenpiteen alku- ja loppuaika sekä kokonaiskesto.

Mikäli potilaan eristäminen muista potilaista on kestänyt yli 7 vuorokautta tai sitominen yli 4 vuorokautta tulee hoitavan lääkärin toimittaa lääninlääkärille erillinen selvitys niistä perusteista joilla toimenpiteen kesto ylittää mainitut hälytysrajat.

Lääninlääkärin velvollisuuksiin kuuluu valvoa psykiatristen toimintayksiköiden toimintaa ja tarvittaessa (tai esim. aikataulun mukaisesti) hän voi suorittaa tarkastuskäyntejä toimintayksiköihin.

[muokkaa] Psykiatrinen hoito tahdosta riippumatta muissa maissa

Tämä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia. Harkitse myös, voisiko tämän mallineen vaihtaa johonkin kuvaavammista tynkämallineista.