Temperamaalaus
Wikipedia
Temperamaalaus oli keskiajalla tyypillinen maalaustaiteen tekniikka. Siinä värit muodostuvat pigmentin lisäksi kananmunan ja öljyn sekoitukseen perustuvasta sidosaineesta. Kananmunassa oleva albumiini muuttaa öljyn vesiliukoiseksi samalla tavalla kuin majoneesia tehtäessä. Kuivuttuaan tempera-sidosaine muuttuu veteen tai öljyyn liukenemattomaksi. Temperaa on kahta päälaatua: kananmunaan perustuva ja kaseiiniin eli maidon juustoaineeseen perustuva tempera. Kaseiinitempera on näistä kahdesta tarttuvampi ja lujempi sidosaine, mutta sen käyttäminen tapahtuu vesihauteessa lämmitettynä. Jäähdyttyään kaseiinitempera kovettuu ja sen sanotaan tarttuvan niin lujasti, että sillä voidaan irrottaa vanhempia maalikerroksia esim. rappauksesta. Yleisen väitteen mukaan keskiajan loppupuolella keksittiin öljyväri, mutta tosiasiassa öljyjen käyttö maalien sideaineena on tunnettu jo antiikin Roomassa. Van Eyckin veljesten maalaustaide mainitaan yleensä öljyvärimaalauksen kehityksen yhteydessä. Tunnetuimpia maalauksia on Jan Van Eyckin Rolinin Madonna.
Temperaväri kuivuu nopeasti. Ilman vernissaa värit ovat hennon pastellisävyisiä, mutta vernissa antaa väreille kiiltoa ja syvyyttä.
Temperavärejä käytetään tyypillisesti läpikuultavina kerroksina. Silloin voidaan ensin luoda sommittelu ja piirustus, seuraavaksi valot ja varjot ja vasta lopuksi lisätä kerros jossa on paikalliset värisävyt.
