Valkovuokko
Wikipedia
| Valkovuokko | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
Valkovuokko (Anemone nemorosa) on monivuotinen kasvi, jonka kukinnan edistymistä seurataan Suomessa leskenlehden ja sinivuokon tavoin kevään ensimmäisiin kuuluvana kukkivana luonnonkasvina.
Eteläisessä Suomessa valkovuokon kukinta-aika on toukokuu. Ensimmäiset voivat ilmaantua jo huhtikuun lopulla.
Valkovuokko on eteläisessä Suomessa yleinen ja esiintyy runsaina kasvustoina. Oulun ja Lapin läänissä valkovuokko on harvinainen ja rauhoitettu. Valkovuokko on Uudenmaan maakuntakukka. Valkovuokolla on monivuotinen, pitkä ja haaroittuva juurakko, minkä ansiosta se leviää helposti. Valkovuokko sisältää muiden leinikkikasvien tavoin myrkyllisiä yhdisteitä.
Valkovuokko viihtyy parhaiten ravinteikkaalla maalla metsissä, niityillä, hakamailla, ja myös ihmisten muokkaamassa ympäristössä. Varsi on 10–20 cm pitkä. Valkoisten kukkien alapuolella on kolme jaokkeista lehteä. Kukinto muodostuu tavallisimmin kuudesta terälehdestä, jotka sijaitsevat kehittäin niin, että kolme terälehteä on edempänä ja kolme taempana. Terälehtien määrä vaihtelee kuitenkin melkoisesti. Kukinnan päätteeksi kehittyy hedelmä, joka putoaa maahan. Kuten sinivuokolla, myös valkovuokon hedelmää saattavat kuljettaa muurahaiset.
[muokkaa] Lähteet
- Halkka, Karttunen, Kokko 2004: Kotimaan luonto-opas. Helsinki, WSOY.
