Venäjän oligarkit

Wikipedia

Venäjän oligarkit ovat Venäjällä ja muualla entisen Neuvostoliiton alueella toimivia "ökyrikkaita" miljardööriliikemiehiä, jotka saavuttivat huomattavan määrän varallisuutta Boris Jeltsinin hallintokauden aikana. He jakoivat Neuvostoliiton valtion omistukset keskenään. Oligarkit omistavat tyypillisesti energiayhtiöitä (öljy, kaasu, sähkö) ja raaka-aineita tuottavia yhtiöitä (metallit, värimetallit). He ovat joillakin Venäjän alueella hyvin epäsuosittuja mm. siksi, koska monet heistä ovat juutalaisia maassa jossa antisemitismillä on pitkät perinteet.

Oligarkit aloittivat jo Neuvostoliitossa Gorbatšovin aikoina mm. salakuljettamalla maahan länsimaista tavaraa. Myöhemmin varallisuuden kasvu perustui mm. sisäpiirikauppoihin ja kytkentöihin Venäjän poliittisten päättäjien kanssa. Oligarkeilla lienee ollut läheisiä yhteyksiä ministereihin Anatoli Tšubaisiin ja Jegor Gaidariin. Monet pankkitoimintaan erikoistuneista oligarkeista menettivät omaisuutensa elokuun 1998 talouskriisissä, jonka jälkeisen talouskasvun myötä esiin astui kymmenisen uutta oligarkkia.^[1].

Venäjän suuryhtiöiden yksityistämistä pidetään maailmanhistorian suurimpana omaisuudensiirtona. Monien venäläisten mielestä yksityistämisprosessi oli myös maailman suurin huijaus ja varkautta. Venäjän oligarkit sekaantuivat maan politiikkaan tukien epäsuosittua, istuvaa presidentti Boris Jeltsiniä vaaleissa kommunistien ehdokas Gennadi Zjuganovia vastaan 1996. Oligarkkien edustajia pääsikin Venäjän ministereiksi. Tämän jälkeen suurimmat oligarkit mm. seitsemän suurimman pankin johtajat alkoivat kilpailla keskenään poliittisesta vallasta. Oligarkit halusivat poliittista valtaa edistääkseen liiketoimiaan. He halusivat hallitukselta itselleen edullisia poliittisia päätöksiä. Nykyinen presidentti Vladimir Putin on pidättänyt tai ajanut pidätysuhkalla maanpakoon muutamia häntä poliittisesti vastustavia oligarkkeja. On väitetty^lähde? Putinin sopineen oligarkkien kanssa siitä, että jos nämä eivät sekaannuu politiikkaan, Putin ei nosta veronkiertosyytteitä heitä vastaan. Yksitystämisen aikana kaikki oligarkit kiersivät veroja.

[muokkaa] Oligarkkien synty

Oligarkit aloittivat toimintasa jo Mihail Gorbatšovin aikana muun muassa salakuljettamalla länsimaisia tavaroita kuten farmarihousuja ja tietokoneita. Pääasiassa oligarkit rikastuivat kuitenkin ns. komsomolilaisessa yksityistämisessä. Komsomol oli NKP:n nuorisojärjestö. Monet nykyiset oligarkit rikastuivatkin 1980-luvun lopulla toimimalla Komsomolissa. Tällöin järjestön hierarkiassa ylemmille portaille kavunneet henkilöt saattoivat rikastua kahdella tavalla: nuorison asunto-osuuskuntien (MŽK) ja nuorison tieteellisteknisten keskusten (NTTM) kautta.

[muokkaa] Nuorison asunto-osuuskunnat

1970-luvulla Neuvostoliiton nuorisolla oli pulaa asunnoista, ja valtio alkoikin tarjota nuorille mahdollisuutta rakentaa talonsa budjettirahalla itse. Käytäntö levisi 1980-luvulle tultaessa koko maahan. Asunto-osuuskunnat perustivat rahastoja toimintansa tukemiseksi, ja spekuloivat esimerkiksi rakennusmateriaaleista, joista oli pula.

Ensimmäisen Moskovan nuorison asunto-osuuskunnan perusti myöhemmin InkomBankin pääjohtajana toiminut Vladimir Vinogradov. Vinogradovin perustamaan asunto-osakeyhtiöön liittyi huomattava määrä asuntoa tarvitsevia ja haluavia, mutta varattomia nuoria ihmisiä. Perustaakseen oman investointirahaston he perustivat vuonna 1988 InkomBankin, joka keräsi tallettajiltaan 4,5 miljoonan ruplan pääoman. Ruplan arvo oli tuolloin noin seitsemän dollaria.

Vuonna 1990 Neuvostoliiton lasten ja nuorten televisio- ja elokuvakeskusta johtanut Sergei Kukušev keräsi yhteen asunto-osuuskuntia, joiden kanssa yhteistyössä hän perusti Russki Kapital -sijoitusyhtiön.

Asunto-osuuskuntien kautta ensimmäiset miljoonansa keräsi myös nykyajan ehkä kuuluisin oligarkki Mihail Hodorkovski, joka noihin aikoihin toimi Moskovan Frunzen kaupunginosan Komsomolin komitean pääsihteerinä.

[muokkaa] Nuorison tieteellistekniset keskukset

Neuvostoliiton ministerineuvoston päätöksellä vuonna 1987 perustettiin Nuorison tieteellistekniset keskukset -järjestelmä, johon kuului osana tietokoneistamisohjelma. Keskukset halkkivat ulkomailta käytettyjä halpoja tietokoneita, jotka Neuvostoliitossa menivät kaupaksi henkilöauton hinnalla. Tieteellisteknisten keskusten ei tarvinnut maksaa veroja, ja 1990-luvulle tultaessa Neuvostoliitossa oli jo yli 600 mainitunkaltaista keskusta. Myöhemmin tieteellistekniset keskukset saivat valtiolta luvan hallita itse omaisuuttaan, ja näin sai alkunsa ensimmäinen liikemieseliitti. Tieteellistekniset keskukset saattoivat lisäksi saada Valtionpankista käteistä rahaa kaupallisiin toimenpiteisiinsä, toisin kuin muut yritykset. Tämän seurauksena komsomolilaiset käyttivät etujaan hyväkseen pestäkseen varjotaloudesta peräisin ollutta rahaa. Tämän ja korruption seurauksena tieteellisteksiset keskukset tulivat riippuvaisiksi talousrikollisuuden saralla toimineista järjestäytyneistä rikollisryhmistä.

[muokkaa] Maailman suurin huijaus?

Kun Neuvostoliitto alkoi siirtyä markkinatalouden suuntaan, myös pankkitoiminta ja lainoitus tulivat tarpeeseen. Huomattavan pörssipääomansa ansiosta komsomolilaiset kykenivätkin perustamaan lukuisia pankkeja, tunnetuimpana esimerkkinä Menatep.

Suurimpana syynä Venäjän "oligarkian" syntyyn pidetään Anatoli Tšubaisin ja Jegor Gaidarin talousuudistuksia. Nämä "nuoret uudistajat" ovat vastuussa 1990-luvun äkillisestä omaisuuden yksityistämisestä. Jokaiselle neuvostokansalaiselle jaettiin "yksityistämisseteli", joka laskelmien mukaan vastasi kunkin kansalaisen osuutta Neuvostoliiton arvosta. Kyseinen seteli oli 10 000 ruplan arvoinen, ja henkilö saattoi tehdä sillä mitä lystää, mutta hyperinflaation seurauksena setelit menettivät nopeasti arvoaan. Suurin osa kansasta myi setelit muille, ja noin 30 % kansasta sijoitti setelit erityisiin rahastoihin, jotka pian romahtivat. Näin setelit joutuivat keinottelijoille, jotka ostivat niitä komsomolilaisella rahalla. Toivottua kansankapitalismia ei syntynyt. Nykyään Tšubais on yksi maailman rikkaimmista miehistä. Hän omistaa Venäjän sähkönjakeluverkon ja toimii Oikeistovoimien Liitto -puolueen puheenjohtajana.

1990-luvun aikana oligarkit saavuttivat poliittista vaikutusvaltaa muun muassa toimimalla vaalirahoittajina, kun Boris Jeltsin valittiin uudelleen presidentiksi vuonna 1996. Vuoden 1998 talouskriisissä monet, varsinkin pankkitoimintaansa varallisuutensa perustaneet oligarkit, menettivät omaisuutensa. Vladimir Putinin aikana varsinkin keskushallinnon kannalta epämiellyttävät oligarkit ovat joutuneet tilille talousrikoksistaan, pääasiassa veronkierrosta. Esimerkiksi Vladimir Gusinski ja Boris Berezovski pakoilevat syytteitä ulkomailla, ja entinen Venäjän rikkain mies Mihail Hodorkovski kärsii 8 vuoden vankeustuomiota talousrikoksistaan ja Jukos-öljy-yhtiö on pakkohuutokaupattu. Oligarkit ovat venäläisten keskuudessa paikoin hyvinkin epäsuosittuja henkilöitä, ja heidän toimintansa katsotaan voimistaneen jo venäläisten jo aikaisemminkin vaikuttanutta antisemitismiä.

[muokkaa] Oligarkkeja

Toukokuussa 2005 Venäjän Forbes-lehti listasi 36 miljardööriä, jotka ovat Venäjän kansalaisia ja saavuttaneet valtaosan omaisuutensa yksityisestä, ilman hallinnollista virkaa:

Sija	Henkilö	mrd USD	Varallisuuden lähde	Kansallisuus	Poliittinen kanta
1.	Roman Abramovitš	14,7	Sibneft (öljy) ja Chelsea FC	juutalainen
2.	Vladimir Lisin	7,0	metallurgia	venäläinen
3.	Viktor Vekselberg	6,1	öljy, värimetallit	juutalainen
4.	Oleg Deripaska	5,8	Venäjän alumiini	juutalainen
5.	Mihail Fridman	5,8	Alfa Group	juutalainen
6.	Vladimir Jevtušenkov	5,1	tietoliikenne, finanssit, kiinteistöt	juutalainen
7.	Aleksei Mordašov	5,1	metallurgia	venäläinen
8.	Vladimir Potanin	4,7	Norilskin nikkeli	venäläinen
9.	Mikhail Prohorov	4,7	värimetallit
10.	Vagit Alekperov	4,1	öljy (Lukoil)	azeri
11.	Viktor Rašnikov	3,6	metallurgia
12.	German Khan	3,5	tietoliikenne, finanssit, öljy
13.	Boris Ivanišvili	3,0	finanssit
14.	Aleksandr Abramov	2,9	metallurgia	juutalainen
15.	Aleksei Kuzmitšev	2,7	tietoliikenne, finanssit, öljy
16.	Suleiman Kerimov	2,6	sijoittaja		LDPR
17.	Vladimir Bogdanov	2,3	öljy (Surgutneftegaz)
18.	Iskander Mahmudov	2,2	värimetalli	uzbekki
19.	Nikolai Tsvetkov	2,2	öljy, finanssit	venäläinen
20.	Ališer Usmanov	2,0	metallurgia	uzbekki
21.	Mihail Hodorkovski	2,0	Jukos (öljy)	juutalainen

Listalta puuttuu siis monien hallinnollisissa viroissa työskentelevien ja työskennelleiden ihmisten nimet. Tällaisia ja muita listalta puuttuvia merkittäviä oligarkkeja ovat muun muassa:

Boris Berezovski	0,73	media	juutalainen
Vladimir Gusinski	0,35	media (MediaMost)	juutalainen
Anatoli Tšubais		Venäjän sähköverkko	venäläis-juutalainen	Oikeistovoimien liitto (puheenjohtaja)
Juri Lužkov			venäläinen	Yhtenäinen Venäjä (Moskovan pormestari)
Viktor Tšernomyrdin		Gazprom	venäläinen
Vladimir Vinogradov		Inkombank	venäläinen
Aleksandr Smolenski		Stolitšni-pankki, media	juutalainen