Ympäristöpuolue vihreät
Wikipedia
| Ympäristöpuolue Vihreät (MP) Miljöpartiet de Gröna |
||
|---|---|---|
|
|
||
 |
||
|
|
||
| Perustettu | 1981 | |
|
|
||
| Puheenjohtaja | Peter Eriksson Maria Wetterstrand |
|
| Varapuheenjohtajat | ||
| Puoluesihteeri | Håkan Wåhlsted | |
|
|
||
| Toimisto | ||
| Äänenkannattaja(t) | ||
| Kotisivu | www.mp.se | |
|
|
||
| Parlamentaarikot | 19 1 (europarlamentti) |
|
|
|
||
| Jäsenyydet kansainvälisissä järjestöissä |
EFGP/EFA | |
Ympäristöpuolue Vihreät (ruots. Miljöpartiet de Gröna) on poliittinen puolue Ruotsissa. Se on perustettu 1981 ja pääsi valtiopäiville ensimmäisen kerran 1988, menetti kaikki paikkansa seuraavissa vaaleissa (1991) mutta palasi takaisin 1994 ja on ollut siitä lähtien jatkuvasti edustettuna valtiopäivillä.
Miljöpartiet de Grönan sisarpuolue Suomessa on Vihreä Liitto.
Suomalaisessa lehdistössä puolueesta käytetään yleensä nimeä Ympäristöpuolue.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Puolueen symboli
Puolueen symboli eli tunnus on voikukka. Voikukan valinta perustuu tunnetuun käsitykseen siitä, että se tunkeutuu asfaltin läpi; todiste siitä että luonto on vahva voima joka pystyy voitamaan kaikki ne, jotka vihaavat sitä. Monilla muilla vastaavilla puolueilla on tunnuksenaan auringonkukka.
[muokkaa] Ideologia
Puolue perustaa ideologiansa "solidaarisuuteen eläimiä, luontoa & ekologista järjestelmää, tulevia sukupolvia, maailman kaikkia ihmisiä kohtaan" (puolueohjelma 1§).
Puolue on perustamisestaan alkaen sanonut että se ei ole osa vanhaa puolueideologiaa oikeisto–vasemmisto-akselilla, vaan edustaa vihreää ideologiaa. Ympäristöpuolue sai arvosanan 5 kun äänestäjät luokittelivat sen vuonna 1982 asteikolla 1-10 jossa 1 oli äärivasemmisto ja 10 vastaavasti äärioikeisto. Tosin vuonna 1994 puolue sai samassa luokittelussa arvosanan 3,9. Viime vuosien yhteistyö valtiopäivillä sosialidemokraattien ja Vasemmistopuolueen kanssa on saanut aikaan sen, että joidenkin mielestä Ympäristöpuolue Vihreät on vasemmistopuolue. Tosin noin 15 kunnassa eri puolilla maata puolue on tehnyt yhteistyötä porvaripuolueiden kanssa.
[muokkaa] Nuorisojärjestö
Ympäristöpuolueen nuorisojärjestö on nimeltään Grön Ungdom (Vihreä Nuoriso). Nuorisojärjestö on osa puoluetta eli nuorisojärjestön jäsen on automaattisesti myös Ympäristöpuolueen jäsen. Tämä on ainutlaatuista Ruotsin valtiopäiväpuoleiden keskuudessa.
[muokkaa] Vaalitulokset & jäsenmäärä
Puolue sai vuoden 2002 valtiopäivävaaleissa 4,6 % äänistä ja 17 kansanedustajaa. Jäseniä puolueella on noin 8000 (1999). Ympäristöpuolue Vihreät on vuodesta 1998 yhdessä Vasemmistopuolueen kanssa tukenut sosialidemokraatien vähemmistöhallitusta.
[muokkaa] Puolueen kannatus valtiopäivävaaleissa & kansanedustajien määrä
| Vuosi | Edustajia | Osuus |
|---|---|---|
| 1982 | 0 | 1,7% |
| 1985 | 0 | 1,5% |
| 1988 | 20 | 5,5% |
| 1991 | 0 | 3,4% |
| 1994 | 18 | 5,0% |
| 1998 | 16 | 4,5% |
| 2002 | 17 | 4,6% |
| 2006 | 19 | 5,2% |
Ympäristöpuolueen säännöissä on määräys että kukaan kansanedustaja ei saa olla valtiopäivillä kuin korkeintaan kolme istuntokautta peräkkäin. Sen jälkeen ko. henkilö ei saa tulla valituksi samaan tehtävään kolmeen vuoteen.
Ruotsissa on valtiopäivävaaleissa 4,0 %:n äänikynnys eli puolueen on saatava vähintään 4,0 % äänistä tai muuten se ei saa lainkaan kansanedustajia.
[muokkaa] Puolueen kannatus Eu-parlamenttivaaleissa & Eu-parlamentaarikkojen määrä
Puolueen säännöissä on määrätty että sama henkilö saa edustaa puoluetta korkeintaan kaksi peräkkäistä kautta. Tämän jälkeen ko. henkilö ei saa tulla valituksi uudestaan kolmeen vuoteen.
[muokkaa] Historiaa
Puolue perustettiin 1981. Se osallistui vuosien 1982 ja 1985 valtiopäivävaaleihin, mutta vasta 1988 se pystyi ylittämään äänikynnyksen. Tuolloin Ympäristöpuolue Vihreät oli 1. uusi puolue Ruotsin valtiopäivillä 70 vuoteen. Tosin seuraavissa vaaleissa 1991 puolue kärsi suuren tappion menettäen kaikki kansanedustajansa, kunnes se palasi jälleen valtiopäiville 1994. Vuonna 1995 ensimmäisissä Eu-parlamenttivaaleissa puolue sai ennätyssuuren 17,2 %:n kannatuksen. 1998 puolue koki pienen tappion, mutta voitti poliittista vaikutusvaltaa sen avulla että sosiaalidemokraatit saivat huonoimman vaalituloksen vuosikymmeniin, minkä vuoksi heidän oli pakko tehdä yhteistyötä Ympäristöpuolueen ja Vasemmistopuolueen kanssa valtiopäivillä saadakseen toimintakykyisen vähemmistöhallituksen.
[muokkaa] Puoluejohtajat
Ympäristöpuolue Vihreät on valinnut puoluejohtajan sijasta itselleen kaksi "puhetorvea" (språkrör), yhden miespuolisen ja yhden naispuolisen. Tätä ratkaisua puolue perustelee pyrkimyksellä tasa-arvoon kaikilla tasoilla ja pitkien työsuhdeiden puolestapuhumisella. Puolueen mukaan kaksi "puhetorvea" voi myös paremmin jakaa työtä keskenään. Puolue määrittelee puhetorven tehtäväksi puolueen politiikan edistämisen, ei niinkään puolueen johtamisen.
[muokkaa] "Puhetorvet"
- 1984–1985 Pehr Gahrton ja Raghild Pohanka
- 1985–1986 Birger Schlaug ja Raghild Pohanka
- 1986–1988 Birger Schlaug ja Eva Goës
- 1988–1990 Anders Nordin ja Fiona Björling
- 1990–1992 Jan Axelsson ja Margarete Gisselberg
- 1992–1999 Birger Schlaug ja Marianne Samuelsson
- 1999–2000 Birger Schlaug ja Lotta Nilsson Hedström
- 2000–2002 Matz Hammarström ja Lotta Nilsson Hedström
- 2002– Peter Erikson ja Maria Wetterstrand
